Tekniikka hankalien ihmissuhteiden hahmottamiseen: Sosiaalipanoraama

sosiaalipanoraama

Hei!

Tämän viikon blogipostauksessa haluan vinkata erästä tekniikkaa, jonka olen itse kokenut varsin hyödyllisenä oman elämäni ihmissuhteiden ja niiden laadun hahmottamisessa. Koen, että tällä tekniikalla on myös ihan kelpo terapeuttinen arvo. Kyseessä on hollantilaisen psykoterapeutin Lukas Derksin kehittelemä ”sosiaalipanoraama”. Mikäli aihe kiinnostaa, niin laadukas englanninkielinen kuvaus löytyy tämän linkin takaa. Pääasiassa tekniikka on kuitenkin tuttu lähinnä NLP-piireistä, mikä on sääli, sillä tällä saattaisi olla paikkansa myös mielenterveystyön virallisemmissa ilmentymissä.

Kokeilin tätä ensimmäistä kertaa muistaakseni joskus vuonna 2016 ystäväni Noora Korpin pitämässä työpajassa ja koin sen ihan käteväksi. Sittemmin olen käyttänyt tätä n. kerran vuodessa sellaisissa tilanteissa, joissa olen kokenut tarvetta hahmottaa, mikä on ”suhteeni” johonkuhun ihmiseen. Siis esimerkiksi silloin, kun olen esimerkiksi ihmetellyt, miksi jonkun kanssa tekemisissä oleminen tuntuu aina hämmentävän painostavalta tai miksi minun on hankalaa suhtautua johonkuhun tarpeeksi vakavasti.

Sosiaalipanoraamassa lähdetään havainnosta, että meillä on taipumus ”kuvitella” elämämme tärkeät ihmiset jonkinlaiseen tilaan/asemapaikkaan suhteessa itseemme. Tämä on joskus kuultavissa esimerkiksi puheessamme:

  • ”Hän on minulle läheinen ystävä” (ts. koen tämän ystävän olevan ”lähelläni”)
  • ”He ovat aika kaukaisia sukulaisia, en pidä heihin erityisemmin yhteyttä.” (ts. koen kyseiset sukulaiset ”kaukaisiksi”)
  • ”Elämänkumppani on kulkenut vierelläni jo useita vuosia” (ts. koen kumppanini olevan minun ”vierellä”)
  • ”Työkaveri rupesi väittämään minulle vastaan” (ts. koen, että työkaveri on ollut ikään kuin ”tielläni/vastassani”)
  • ”Minulla on välillä tunne, että olen tässä asiassa hänen alapuolellaan” (ts. koen, että joku on jossakin minua ”ylempänä”)

Nämä elämämme ihmisten ”paikat” sijaitsevat mielessämme kuitenkin lähinnä abstrakteina kuvina ja nousevat konkreettisesti esiin lähinnä kielikuvina. Sen tietoisemmin en ainakaan itse yleensä ajattele, että mikä on kenenkin ”paikka” tai ”sijainti” elämässäni. Siksi tällainen elämäni ihmisten ”tietoinen paikantaminen” voi joskus auttaa oivaltamaan, miksi koen jonkun ihmisen jollain tietyllä tavalla.

En osaa kertoa tästä sosiaalipanoraama-tekniikasta itse sen tarkemmin, mutta Nooran sivuilta löytyy varsin laaja ja laadukas arkikielinen kuvaus tästä tekniikasta. Tekstissä on myös jonkinlaiset ohjeet sen kokeilemiseen. Käy vilkaisemassa, jos kiinnostaa :).

Rakkaudella,

Jevgeni

 

(Visited 1 times, 2 visits today)

Leave A Response

* Denotes Required Field