Paras tekniikka suunnan löytämiseksi elämässä

Paras tekniikka suunnan löytämiseksi elämässä 630x330 1

Olin pitämässä viime tiistaina luentoa eräässä vantaalaisessa lukiossa. Luennon välitauolla minua lähestyi eräs opettaja, joka halusi kertoa ongelmastaan. Hänen parikymppinen poikansa oli lopettanut yliopistossa opiskelun, sillä valittu ala ei oikein kiinnostanut. Pojalle ei myöskään ollut vielä selvinnyt, että mikä muu voisi kiinnostaa. Tällä hetkellä hän oli toimettomana, opiskelematta mitään, mistä äiti oli huolissaan.

Jäin miettimään kohtaamista. “Oman suunnan” löytäminen elämässä on iso juttu kelle tahansa, mutta juuri parikymppisenä, aikuisuuden kynnyksellä, se on niitä määrittävimpiä kysymyksiä. Mikä ja mitä olen, mikä on paikkani maailmassa, minkä jäljen haluan jättää maailmaan?

Eikä se ole helppo kysymys kellekään. He, joille oma suunta on selvä, eivät mielestäni usein oikein edes tajua, kuinka onnellisia he tietonsa kanssa ovat. Kun tietoa suunnasta ei ole, on se oikeasti aika uuvuttavaa ja itsetuntoa nakertavaa. Kuinka helpottaa oman suunnan löytymistä?

Itse koen erityisen hyödylliseksi yhden tietyn kysymystekniikan. Siitä on ollut valtavasti iloa ainakin itselleni. En muista, mistä olen alunperin tämän tekniikan oppinut, mutta se on upea. Se ratkaisee ehkä suurimman ongelman, joka oman suunnan löytymisen tiellä on.

Tämä ongelma on jumiutumisemme ammattryhmä- ja alakeskeiseen ajatteluun. Sivutyökseni olen puhujana koulutusalalla: kerron nuorille jatko-opinnoista ja niistä selviämisestä. Törmään lähes päivittäin siihen, että nuoret yrittävät valita suuntaansa selaamalla erilaisia kouluoppaita ja koulujen nettisivuja. Heidän lähestymisensä on näin ollen “mihin kouluun voisin mennä jotta minusta voisi tulla isona jotain itseäni kiinnostavaa?”

Ja tässä mennään mielestäni harhaan. On nimittäin hyvin vaikeaa valita koulunsa tietämättä, mihin kaikkiin oikean elämän ammatteihin se oikeastaan valmistaa. Toki esimerkkiammatteja on koulutusoppissa aina listattuna, mutta me maailmaa edes vähän nähneet aikuiset unohdamme helposti, ettei näihin esimerkkiammatteihin saa välttämättä otettua oikein kosketuspintaa, jos elämänkokemus ei ole vielä näyttänyt, mitä niihin oikeasti sisältyy. On vaikeaa tietää, mitä joku metsätalouden insinööri oikeastaan tekee, jos sellaista ei vaikkapa löydy kaveripiiristä. Ammattinimikkeet jäävät helposti ontoiksi ja siten epäviehättäviksi.

Oppimani tekniikka tarjoaa tähän mielestäni hyvän ratkaisun.

Kysymyksen ei tule olla “mihin kouluun/ammattiin minun tulisi mennä?”

Sen tulisi olla tämä:

Mitä haluan tehdä tämän maailman tai sen ihmisten eteen? Millä tavoin haluan parantaa maailmaa tai auttaa sen ihmisiä?

Miksi tämä on niin paljon parempi kysymys?

Siksi, että se jättää paljon enemmän auki, eikä pakota tekemään heti päätöstä. Sen lisäksi se vetoaa meille ihmisille erityisen oleelliseen tarpeellisuuden tunteen kaipaukseen. Me haluamme palvella ja olla hyödyksi. Ihmistä ei ole luonnon puolesta ohjelmoitu itsekkääksi ja muita ajattelemattomaksi. Mikä ikinä onkaan se, mikä sinua kiinnostaa tai mitä ikinä haluatkaan saada aikaan, on sen tekemiseen tuhansia ja tuhansia erilaisia keinoja. Esimerkiksi:

Minä haluan parantaa maailmaa ja auttaa sen ihmisiä voimaan paremmin ja saavuttamaan hienoja asioita vähentämällä heidän mielenterveysongelmiaan. Mielenterveyden ongelmia taas voi vähentää tuhansilla ja tuhansilla eri tavoilla. Ilmeisin tapa olisi mennä opiskelemaan psykologiksi ja alkaa psykoterapeutiksi. Tai mennä lääkikseen ja erikoistua psykiatriaan. Tai sitten voisin alkaa puoskariksi. Tai sitten voisin olla motivaatiopuhuja, joka voimauttaa ihmisiä. Tai voisin perustaa tukiryhmän, jossa ihmiset opettelisivat hyväksymään itseänsä ja toisiansa ja siten kasvattaisivat mielensä hyvinvointia. Tai voisin alkaa joogaopettajaksi tai personal traineriksi, ja nostaa ihmisten henkistä hyvinvointia fyysisen hyvinvoinnin kautta. Tai voisin opiskella vaikkapa sosionomiksi ja aloittaa taideterapiaa tarjoavan yrityksen. Tai voisin alkaa maalaamaan voimauttavia kuvia. Tai voisin kouluttaa terapiaeläimen ja käydä vierailuilla sairaaloissa ja vanhustentaloissa. Tai tuhansia, tuhansia muita asioita.

Avoin kysymys, millä tavoin minä haluan auttaa maailmaa ja sen ihmisiä, auttaa löytämään elämän pääaiheita, mutta ei samalla pakota rajoittavaan “mihin kouluun menisin”-ajatteluun liian aikasin. Mikä elämäsi pääaihe onkaan, sen toteuttamista tukevat useat tai jopa useat kymmenet erilaiset koulut ja ammattiryhmät, tavalla tai toisella.

Mitä haluat tehdä tämän maailman tai sen ihmisten eteen? Millä tavoin haluat parantaa maailmaa tai auttaa sen ihmisiä?

Rakkaudella,

Jevgeni

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia