Tavoitteiden saavuttaminen: Aikarajojen ABC

tavoitteiden saavuttaminen-aikarajojen abc

Olet saattanut kuulla, että tavoitteita asettaessa kannattaa muistaa asettaa myös aikaraja, johon mennessä tavoitteen tulisi olla suoritettu. Tämä aikaraja motivoi jättämään laiskottelun sikseen ja näkemään vaivaa, jotta onnistuisit tavoitteessasi ajallaan. Monet elämäntaidonvalmentajat vannovat näiden aikarajojen nimeen. Mutta tulisiko aikarajojen asettamisesta tietää jotain, mikä jää usein kertomatta?

Tämä kirjoitus pyrkii selkeyttämään aikarajojen käyttöä, sen syitä ja niiden hyötyjä ja haittoja.

Aikarajojen hyödyt

Aikarajoja suositellaan käytettäväksi seuraavien asioiden tähden:

Motivaatio, fokus ja nopeampi edistyminen

Kuten alussa jo todettiinkin, aikarajan olemassaolo motivoi toimintaan. Jos jonkin homman tekemiseen on tarjolla vain tietty määrä aikaa, siihen tulee tartuttua paljon useammin ja todennäköisemmin, kuin jos sen tekemiseen olisi tarjolla koko elämä. Samoin vähäinen aikamäärä varmistaa sen, että hommaan joutuu aidosti keskittymään, mikäli mielii saada sen ajoissa valmiiksi.

Tämä pätee sekä pienissä että suurissa tavoitteissa, mutta loistaa erityisesti suurissa ja pitkäaikaisissa. Niissä, jotka kyllä toteutuisivat ajallaan, mikäli niiden parissa vain jaksaisi puurtaa, mutta joiden toteutumista voi huomattavasti nopeuttaa aikarajojen avulla.

Mikäli esimerkiksi tavoitteena on saada säästettyä tuhat euroa etelänmatkaa varten, eikä käytössä ole aikarajaa, mikään ei pakota säästämään enempää kuin parikymmentä euroa kuussa, jolloin tonnin kokoamiseen menisi ikuisuus. Mikäli se tonni taas pitää saada säästettyä kolmen kuukauden sisällä, joutuu jo oikeasti miettimään miten sen tekee. Tämä aktiivinen ote taas johtaa yleensä paljon parempiin tuloksiin.

Aikarajojen asettamisen koulukunnat sekä niiden hyödyt ja haitat

Niin, eihän voi olla että olisi vain yksi tapa hoitaa homma, joten katsotaan miten nämä eroavat toisistaan.

Epärealistiset aikarajat

Aivan kuten jotkut tykkäävät asettaa epärealistisia tavoitteita, vannovat toiset epärealististen aikarajojen nimeen. Näiden takana oleva ajatus on se, että vaikka aikarajaan ei päästäisikään, on tulos silti korkeampi tai tullut nopeammin, kuin mitä se olisi, mikäli aikaraja olisi ollut löyhempi (olettaen tietenkin, että aikarajaan yritetään aidosti ehtiä, että siihen suhtaudutaan todellisena).

Tämän lähestymistavan huono puoli on sitten toki se, että epärealistinen aikaraja aiheuttaa joillekin lisästressiä (kuten aikarajat usein muutenkin). Lisäksi joistakin tuntuu äärimmäisen vaikealta suhtautua aikarajaan vakavasti, mikäli jo etukäteen tiedostaa, että se on epärealistinen ja ettei siihen tule kuitenkaan pääsemään.

Tiukat mutta realistiset aikarajat

Nämä aikarajat ovat tiukkoja, mutta silti mahdollisia. Ajatuksena on se, että vaikka aikarajaan ei ehdittäisikään, ollaan kuitenkin oltu sen verran tehokkaita, että aikaa tavoitteen suorittamiseen on vielä joka tapauksessa riittävästi.

Perinteiset aikarajat

Eli aikaraja, joka on täysin realistinen, ei sen tiukempi kuin oikeasti onkaan, mutta jonka aikana homma on “pakko tehdä”. Siis aikaraja, joka ei jätä liikkumavaraa.

Aikarajojen vaiettu huono puoli

Sitä usein sanotaan, että aikarajojen asettamisella ei häviä mitään (muuta kuin ehkä kokee lisästressiä). Tämä ei pidä aivan paikkaansa. Tämä liittyy vanhoihin ystäviimme Epäonnistumisen pelkoon ja Epäonnistuttuaan luovuttamiseen.

Kun ei ehdi aikarajaan, tarkoittaa se käytännössä epäonnistumista, riippumatta siitä, oliko aikaraja tahallisesti liian tiukka vai ei. Koska monet ovat oppineet pelkäämään epäonnistumista, tai vähintäänkin pitämään sitä pahana asiana (mitä se ei ole), pilaa sen kokeminen monien fiilikset ja motivaation jatkaa projektin parissa, usein ratkaisevasti. Tämä on tuplaten typerää, koska aikaraja on itse asetettu, mutta silti aivan todellista.

Tästä syystä tuleekin ehkä miettiä, onko sitä aikarajoja ja erityisesti epäonnistumista kestävää tyyppiä, jolloin aikarajoista on selkeää hyötyä, vai kannattaako ensin selvittää suhteensa epäonnistumiseen, ennen kuin alkaa asettamaan itselleen mitään aikarajoja.

(Visited 156 times, 1 visits today)

2 comments… add one

  • Karla Lok 14, 2011, 2:09 pm

    Tämä kirjoitus laittoi miettimään asioita myös hyvin erilaisten ihmisten kannalta kuin itse olen. Itse olen sen verran turtunut epäonnistumisiin ja tottunut epärealistisiin tavoitteisiin, että välillä sen kummemmin henkilöä miettimättä suosittelen niitä muillekin.

    • jevgeni Lok 14, 2011, 7:41 pm

      Kuten olen tottunut tekemään valtaosan ajasta itsekin, mikä ei välttämättä ole se paras tapa. Onhan se ihan totta, että se, että uskaltaa epäonnistua on todella hyvä ominaisuus, mutta olisi varmaan ihan hyvä pitää useammin mielessä, että monet eivät vielä uskalla.

Leave a Comment