Tie sujuvampaan kanssakäymiseen: Elekielen peilaus

tie sujuvampaan kanssakäymiseen-elekielen peilaus

Tämä on osa Tie sujuvampaan kanssakäymiseen-kirjoitussarjaa:

1. Tie sujuvampaan kanssakäymiseen: Luonteeseen mukautuminen

2. Tie sujuvampaan kanssakäymiseen: Elekielen peilaus

Elekielestä hiukan enemmän lukeneet ovat todennäköisesti jo kuulleetkin tämän kerran aiheesta. Tänään nimittäin puhutaan kehon- ja elekielen peilaamisesta (“Mirroring”), sekä siitä, miten ja milloin sitä ei tule tehdä.

Mitä on peilaus ja mitä hyötyä siitä on? 

Useiden tutkimusten mukaan toisistaan pitävät ja tilanteessa viihtyvät ihmiset alkavat alitajuisesti matkimaan toistensa kehonkieltä, minkä seurauksena heidän senhetkinen yhteenkuuluvuuden tunteensa paranee entisestään.

Myöhemmin, tämän tullessa valtaväestön tietoon suoritettiin tutkimuksia, joiden tulokset puhuivat sen puolesta, että tämä toimii myös silloin, kun toinen keskustelukumppaneista alkaa tietoisesti peilaamaan toisen kehonkieltä. Tällöin peilattava henkilö reagoi alitajuisesti ja lähes poikkeuksetta hyvin.

Tämä ei tietenkään ole mikään välttämätön keino yhteyden luomiseksi ja sujuvan kanssakäymisen varmistamiseksi, mutta ehdottomasti kätevä sellainen. Sen käyttäminen ei vaadi lähes mitään vaivaa tai huomiota, joten en oikeastaan näe mitään syytä olla turvautumatta siihen aina välillä. Se ei myöskään tee kenestäkään mitenkään “epäaitoa”. Kokeilkaa ihmeessä, uskon että tulette pitämään tästä.

Nyt kun hehkutukset on hehkuteltu, näen äärimmäisen tärkeänä mainita, milloin ja miten tätä EI tule käyttää.

Ensinnäkin, näkyvästi. Tässä on kyse todella pienistä asioista, ei mistään elekielensä täydellisestä muuttamisesta. Jos olet itse tilanteen alussa elekieleltäsi rento, avoin, rauhallinen ja suurieleinen, keskustelukumppanisi elekielen ollessa ujo, sulkeutunut, epävarma ja suojeleva, ja viidessä minuutissa omaksut hänen elekielensä täydellisesti, voin vakuuttaa, että se näyttää aivan älyttömän tyhmältä ja epäuskottavalta. Jos keskustelukumppanisi on lisäksi edes vähän perehtynyt näihin juttuihin, hän kyllä haistaa palaneen käryä.

Toiseksi, tietyt tilanteet. Erityisesti haluaisin mainita työhaastattelut. Törmäsin tässä artikkeliin, jonka mukaan tämä keino on nykyään niin suositussa (ja näin ollen myös kömpelössä) käytössä, että pomot ja haastattelijat ovat oppineet tarkkailemaan sitä. Heiltä kerättyjen tietojen mukaan taas peilaamisesta kiinnijääminen antaa työnhakijasta epärehellisen ja epäpätevän kuvan. Erityisesti HR-henkilöt ovat hyviä lukemaan muita ihmisiä, joten voidaan olla aika varmoja siitä, että he tietävät mitä missäkin tilanteessa oikeasti tapahtuu.

Mutta noin yleisesti, mikäli järjen vain pitää hommassa mukana, tämä on erinomainen keino sujuvoittaa kanssakäymistä ja saada keskustelukumppani suhtautumaan sinuun astetta paremmin, joten pitäkäähän tämä mielessä.

(Visited 729 times, 1 visits today)

0 comments… add one

Leave a Comment