Tie sujuvampaan kanssakäymiseen: Luonteeseen mukautuminen

tie sujuvampaan kanssakäymiseen-luonteeseen mukautuminen

Tämä on osa Tie sujuvampaan kanssakäymiseen-kirjoitussarjaa:

1. Tie sujuvampaan kanssakäymiseen: Luonteeseen mukautuminen

2. Tie sujuvampaan kanssakäymiseen: Elekielen peilaus

Oletko koskaan ajatellut, miksi samankaltaiset ihmiset tulevat niin hyvin juttuun keskenään?

”Toimivaan kemiaan” vaikuttaa kaksi asiaa, jotka voidaan nostaa ylitse muiden. Ensimmäinen asia on yhteiset kiinnostuksenkohteet. Toinen taas samankaltainen luonne.

Ajattele parhaimpia ystäviäsi. On äärettömän todennäköistä, että heidän luonteensa ovat jossain määrin samankaltaisia omasi kanssa. Kun ajattelen omia kaveripiirejäni, ei tule mieleen oikeastaan yhtään ihmistä, joka olisi kanssani kovasti erilainen ja jonka kanssa viettäisin aikaa. Samankaltainen luonne siis mahdollistaa yhteisen sävelen löytymisen paljon helpommin kuin vastakkaisten luonteiden törmätessä yhteen.

Miksi tämä on hyvä ymmärtää?

Siksi, että tässä piilee avain sujuvampaan kanssakäymiseen lähes kenen kanssa tahansa.

Psykologiassa on olemassa sellainen käsite kuin “Johari window”. Sen mukaan me pidämme ikkunoitamme auki (eli näytämme sisimpäämme muille ihmisille), sen mukaan, kuinka ulos- tai sisäänpäinkääntyneitä olemme.

Avoimen, menevän, rohkean ja ulospäin suuntautuneen ihmisen ikkunat ovat todella auki, kun taas hiljaisemman, epävarmemman ja sisäänpäinkääntyneemmän henkilön ikkunat ovat paljon vähemmän raollaan.

Verkostoitumisekspertti Keith Ferrazzi kuvailee kirjassaan Never Eat Alone, kuinka hän teki myyntitapaamisissaan asiakkaidensa kanssa virheen olemalla aina ja poikkeuksetta oma avoin ja energinen itsensä. Esimerkiksi viihde- tai markkinointialan ihmiset (jotka ovat itsekin yleensä avoimia ja rohkeita) viihtyivät hänen seurassaan ja tekivät diilejä mielellään. Sen sijaan esimerkiksi insinööriyhtiöiden astetta ujommat toimitusjohtajat tunsivat olonsa hänen seurassaan hiukan vaikeaksi ja sopivat diilejä paljon vastahakoisemmin.

Keithin kollega – joka ymmärsi mukautumisen merkityksen – taas tuli erinomaisesti toimeen sekä ulospäinsuuntautuneiden että sisäänpäinkääntyneiden asiakkaiden kanssa ja sai tyylillään aikaan selkeästi enemmän kauppoja. Hän ei esittänyt, vaan oli toki oma itsensä, mutta osasi nostaa ja laskea itseilmaisutyyliään sen mukaan, kenen kanssa oli kulloinkin tekemisissä.

Näin voi toimi kuka tahansa. Minä esimerkiksi olen “aidoimillani” ollessani äärettömän energinen ja siten hiukan provosoiva tyyppi. Ei liene ihme, että hiljaisemmat ja rauhallisemmat ihmiset eivät silloin seurastani paljoa välitä. Kun taas meininkiäni hiukan laskiessani alan yhtäkkiä kovasti kelpaamaan näille rauhallisemmillekin ihmisille. Tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että minusta tulee enemmän heidän kaltainen, ja siitähän me kaikki pidämme: Itsemme kaltaisista ihmisistä.

Kokeile tätä huviksesi. Kun ensi kerran olet kanssakäymisissä jonkun kovastikin erilaisen tyypin kanssa, yritä hiukan mukautua hänen tyyliinsä ja katso kuinka käy. Uskon kovasti, että tulet yllättymään positiivisesti!

Ja loppuun vielä: En missään tapauksessa tarkoita sitä, että pitäisi olla jotenkin “epäaito” ja “ei oma itsensä”. Ehdottomasti kannatan oman luonteensa mukaista toimintaa. Tässä puhun luonteen säilyttämisestä, mutta asioiden esittämistyylin mukauttamisesta. Eli puhun esimerkiksi samoja juttuja sekä rauhallisen että menevän ihmisen seurassa, mutta esitän ne hiukan eri tyylillä ja nopeudella. Siten olen jatkuvasti oma itseni, mutta myös tulen toimeen molempien ihmistyyppien kanssa. Kokeilkaa tätä!

 Seuraavaan osaan –>

(Visited 377 times, 1 visits today)

3 comments… add one

  • Irmuinen Syy 14, 2011, 10:51 pm

    Mielenkiintoista. Olen itse ujo ja huomaan, et välil tulee jotenkin vaikea olo, kun joku mulle puhuva on kauhean energinen. Tuntuu, että se tuhlaa muhun ihan suotta sitä omaa energisyyttään. Toisaalta sitten jos se käyttäytyy mua kohtaan eri tavalla kun muita kohtaan, niin sit alankin kuvitella, että se ei pidä musta… tai muuta vainoharhaista.

    • jevgeni Syy 15, 2011, 6:13 pm

      Mites tuota, tuntuuko se nimenomaan siltä että se vain tuhlaa sitä energisyyttään, vai tuleeko siitä sellainen hiukan ”tukahduttava” tai päällekäyvä fiilis? Ikään kuin se energinen ihminen tavallaan ylittäisi joitain rajoja, joiden sisällä tunnet olosi mukavaksi?

  • Irmuinen Syy 16, 2011, 4:26 pm

    En mä tiiä. Vähän ehkä sellanen paljon vaadittu ja ”laiska” olo, kun toinen puhuu ja mä vaan en tee mitään. En anna takas yhtä paljon. Tukahduttava? Päällekäyvä? En osaa sanoa. Ehkä vähän…

Leave a Comment