Mies, joka ei saa seksiä: Miksi kertoa itselleen tarinaa, josta ei ole mitään hyötyä?

toimimaton tarina

Julkaisin aikoinaan tekstin aiheesta ”8 hemmetin hyvää syytä, miksi et löydä parisuhdetta, etkä saa seksiä”. Kirjoitus on sittemmin ollut lähes päivittäin sivujeni ylivoimaisesti suosituin teksti, jota luetaan päivittäin keskimäärin n. 100 – 300 kertaa. Pääasiassa palaute siitä on hyvinkin myönteistä, mutta on yksi ihmisryhmä, jonka pahastuneisiin kommenteihin aina toisinaan törmään milloin missäkin kolkassa suomenkielistä nettiä.

Tämä ryhmä ovat vihaiset miehet, joille ei heru. Viimeaikoina olen oppinut, että he ovat keksineet itselleen nimityksenkin: ATMit eli ”alemman tason miehet”. Nimitys on peräisin ilmeisesti pelimiesslangista, jossa miehet, joille heruu paljon ovat YTMejä eli ”ylemmän tason miehiä”, ja muut sitten näitä atmeja. Ja eihä siinä mitään, jos itseään tykkää tällaiseksi kutsua. Ei ehkä se maailman imartelevin nimike, mutta jos se ajaa jotakuta kohti itsensä kehittämistä, niin näen tässä kai sitten jonkinlaista logiikkaa.

Koska on tietysti mielenkiintoista lukea keskusteluja, joita kirjoittamani teksti on hyvässä tai huonossa mielessä inspiroinut, en malta olla välillä katsomatta, mitä nämä atmeiksi itsensä mieltävät herrat ovat asiasta mieltä.

Ja huh, meininkihän on aika brutaalia. Vaikka osa tykkääkin, löytyy joukosta aina niitä, jotka tietävät totuuden: Se, että heille ei heru ei johdu tietenkään mistään muusta kuin siitä, että he sattuvat olemaan ”liian kilttejä”, ”liian köyhiä”, lyhyitä, ”rumia”, ”pienimunaisia” tai mitä tahansa muuta itsestään riippumatonta ja kielteistä. Heruminen jää herumatta, koska ko. tyypissä nyt vain sattuu olemaan jotain ylitsepääsemätöntä vikaa, minkä vuoksi naiset eivät katso päinkään. (Ne kamalan epäreilut naiset!)

Tästä tarinasta sitten pidetään tiukasti kiinni, vaikka kuka väittäisi muuta. Kyllä se vika nyt vain on siinä köyhyydessä ja ”rumuudessa”. Joka muuta väittää, ei vain ymmärrä epäreilua maailmaa ja näiden miesten tuskaa.

En suinkaan väitä, etteikö tarina siitä, ettei jollekulle heru siksi, että hän olisi ”köyhä ja ruma” voisi olla ainakin osittain totta. Aivan varmasti nämä vähentävät viehätysvoimaa. Ratkaisevassa asemassa ne eivät kuitenkaan ole. (Varsinkaan, kun joukossa on usein liiallinen määrä äärimmäistä itsekritiikkiä. Harva itsensä esimerkiksi rumaksi kokeva mies on oikeasti ruma muiden silmissä!)   Satun nimittäin tuntemaan useitakin ihmisiä, jotka ovat aika hemmetin kaukana mallipoikanaamakertoimesta eikä heidän taskuissakaan fyrkka paljoa paina, mutta seurasta ei kuitenkaan ole puutetta.

Mutta saahan tällaiseen tarinaan silti uskoa. Onhan se mukavan helppo ja yksinkertainen totuus. On helpompi uskoa olevansa yksinäinen siksi että on ”köyhä ja ruma”, kuin lähteä oikeasti perehtymään niihin todellisiin syihin ja voi, mikä vielä kamalampaa, tekemään työtä sen eteen, että voisi joskus oppia viehättävämmäksi.

Mitä en oikein itse pidä hyvänä on se, että joku haluaa uskoa toimimattomaan tarinaan. Saahan sitä itselleen kertoa vaikka mitä stooreja, mutta lähtökohtaisesti näiden narratiivien olisi hyvä olla edes etäisesti elämässä viihtymisen kannalta hyödyllisiä. Jos elämästä haluaa nauttia, omat narratiivinsa olisi hyvä hioa nautintoa tukeviksi.

”En saa seuraa, koska olen lyhyt, köyhä ja ruma” ei ole hyödyllinen tarina. Se ei saa sinua nostamaan pyllyäsi penkistä ja näkemään vaivaa elämäsi parantamisen eteen, sillä minkäs ihminen sille voi, että on syntynyt sellaiseksi kuin on. Kyseessä on pysäyttävä ja passivoiva tarina.

Eikä siinä mitään, en todellakaan halua kuulostaa tässä syyllistävältä. Ei ole minun eikä kenenkään asia lähteä urputtamaan siitä, mitä stooreja kukin itselleen kertookaan. Näillä netti-ATMeilla näyttää kuitenkin kirjoittelun intohimoisesta sävystä päätellen olevan kovastikin halua oppia naisseuraa saamaan, joten tässä vaiheessa olisi pelkästään loogista vähän funtsailla sitä, että onko siinä itselleen kerrotussa tarinassa kovinkaan paljoa järkeä.

Mikä sitten olisi parempi, toimivampi ja hyödyllisempi tarina?

Esimerkiksi tämä: ”Minun on hemmetin vaikeaa saada naispuolista seuraa, mutta pyrin aktiivisesti perehtymään siihen, kuinka voisin oppia siinä paremmaksi.”

Tai tämä: ”Tiedän, ettei minua ole ulkonäöllä/taloudellisella tilanteella/pituudella/tjsp siunattu, mutta aion todellakin perehtyä siihen, kuinka voisin oppia viehättävämmäksi siitäkin huolimatta. Aion esimerkiksi hankkia itselleni edes ne muut ominaisuudet, jotka tekevät ihmisestä viehättävämmän.”

Tai tämä: ”Tiedän, etten ole mitään mallipoikatasoa, mutta uskon, että voin tehdä ainakin pieniä parannuksia olemukseeni. Aion selvittää mitä ne ovat ja alkaa toteuttamaan niitä omassa elämässäni.”

”En saa seuraa, koska olen köyhä ja ruma” on lannistetun ihmisen tarina. Se ei jätä mahdollisuutta siihen, että asiat voisivat koskaan muuttua, joten hei, miksi edes yrittää muuttaa niitä?

(En halua edes mennä niihin hävyttöminä ammottaviin logiikan aukkoihin, jotka kyseiseen tarinaan sisältyvät. Mikähän siinä mahtaa olla, että monelle muulle ”rumalle ja köyhälle” heruu, mutta juuri sinulle ei? Entä mikähän siinä on, että moni rumaksi tai köyhäksi itsensä mieltävä onnistuu tekemään ulkonäölleen tai varallisuudelleen jotain, mutta juuri sinä et…? Ei tällaisia kannata miettiä, ne muut onnistujat vain ovat sattuneet syntymään onnellisempien tähtien alla ja maailma ei ole ottanut juuri heitä silmätikukseen…)

Mutta hei, onhan se kiva tarina. Jos kuitenkin haluaa sitä naisseuraa oppia saamaan, kannattaa kuitenkin harkita, tekeekö tarina sinulle enemmän hyvää vai huonoa.

Rakkaudella,

Jevgeni

(Visited 369 times, 1 visits today)

0 comments… add one

Leave a Comment