Mitä terkkuja traumatisoitunut kertoisi läheisilleen? (10 asiaa traumojen ymmärtämisestä)

trauman ymmärtäminen

Mitä traumatisoitunut haluaisi kertoa läheisilleen, mutta ei välttämättä osaa? Mitä ihminen haluaisi muiden tietävän traumastaan, vaikka ei sitä suoraan kertoisikaan? Kuinka traumasta kärsivä opastaisi muita ymmärtämään itseään ja traumojaan? Traumojen ymmärtäminen on tärkeää sekä traumatisoituneelle ihmiselle itselleen, että hänen läheisilleen.

Lähes jokaisella ihmisellä on jonkinlaisia traumoja. Toisilla pieniä ja verrattain harmittomia, toisilla taas niin suuria, ettei niiden kanssa usein osaa olla. Niin pienten, kuin suurienkin traumojen kohdalla ei trauma jää vain henkilön omaksi asiaksi, vaan myös läheisemme joutuvat kohtaamaan trauman seuraamukset. Se taas on usein sitä vaikeampaa, mitä vähemmän toisen traumaa ymmärtää.

Tämän viikon teksti ei ole peräisin omasta kynästäni. Sen on kirjoittanut ystäväni Jasmini Perilä, joka on avannut facebookkiin ja nettiin mielestäni loistavan traumoihin ja niiden ymmärtämiseen keskittyvän ”Onks sul traumoi?”-sivuston. Jos aihe liippaa yhtään läheltä ja sinulla tai läheisilläsi on ollut elämässään traumaattisia kokemuksia, suosittelen lukemaan muitakin Jasminin tekstejä. Ne ovat hyväntahtoisia, voimauttavia ja todella informatiivisia.

Tänään haluan luvan kanssa jakaa hänen tekstinsä, joka kulkee otsikolla ”Mitä terkkuja traumatisoitunut henkilö kertoisi läheisilleen?”. Olen itsekin pariin otteeseen elänyt useista vahvoista traumoista kärsivien ihmisten kanssa ja näin jälkeenpäin ajatellen olisin kyllä toivonut, että olisin ymmärtänyt tässä tekstissä mainittuja asioita jo silloin.

Mitä terkkuja traumatisoitunut kertoisi läheisilleen?

 

trauman ymmärtäminen

1. Tieto on hyväksi.

Kun ymmärtää trauman vaikutukset ja tietää miten traumaa voi hoitaa, on helpompi tukea ja opastaa toista kohti hoitoa ja paranemista.

Tarviin sun vakautta, tietäväisyyttä ja kykyä ajatella selkeästi.

2. Trauma muuttaa ihmistä.

Trauman jälkeen haluaisi uskoa, että elämä palaa ennalleen. Mutta totuus on, että trauman jäljet ovat suuret ja peruuttamattomat.

Ymmärrä mun muuttuneen. Hyväksythän, että mun tarvii kehittyä. Tuethan mua tällä matkalla.

3. PTSD kaappaa identiteetin.

PTSD (traumaperäinen stressihäiriö) ohjaa, miten ihminen ajattelee itsestään. Se vie kyvyn nähdä selkeästi. Nyt maailma on vaarallinen, ennustamaton ja uhkaava.

Muistuttele lempeästi, että mussa on myös se traumasta erillinen osa. Olen muutakin kuin traumani.”

4. Yhteys todelliseen itseen voi olla kadonnut.

Todellinen minä vetäytyy, kun selviytymiseen keskittyvä minä tekee hommia ihan tosissaan.

Usko silti muhun: se todellinen mä on silti olemassa, vaikka onkin hetkittäin täysin kadoksissa.

5. Käytökseen vaikuttaminen voi olla aika mahdotonta.

Kontrolli pettää, kun selviytymisestä huolehtiva minä on niin yliampuva. Tunteet ovat usein pelottavia ja ottaa valtaansa.

Olethan kärsivällinen: monesti en pysty lopettamaan kiukuttelua, itkua tai sitä muuta häiritsevää käytöstä, jota sun on vaikea kestää.

6. Myös loogisuus voi olla aika mahdotonta.

Kun pelko ohjaa lähes kaikkia ajatuksia, kokemuksia ja mielen sisältöjä, fiksusti ajattelu on vaikeaa. Jopa ne hyvät neuvot, joita fiksuun ajatteluun kykenevät antaa, on vaikeaa hyväksyä.

Jatkathan yrittämistä, vaikka sanas ei tunnu tavoittavan mua. Saatan joskus ajatellakin jotain mitä sanoit ja sanasi voi silloin helpottaa, ohjata, rauhoittaa tai inspiroida mua.

7. Ei niistä jutuista päästä vaan yli.

Ulkopuolisena saattaa ajatella, että tietyn ajan kuluttua muistot haalenevat ja trauma siirtyy historiaan. Mut valitettavasti ne muistot ei haalene. Keho ei anna unohtaa.

Kunnioitathan sitä, kun ponnistelen tehdäkseni rauhan menneen kanssa. Älä hoputa mua, koska jos hoputat, saatan takertua menneeseen vain entistä enemmän.

8. Joskus voit tuntea olosi torjutuksi, vaikka todellisuudessa toinen yrittää vain selviytyä.

On raskasta elää PTSD:n kanssa. Eikä sitä aina haluaisi myöntää. Jos kysyt, onko jokin pielessä, saatat saada vastaukseksi, ettei ole. Vaikka varmasti on. Mutta kieltävä vastaus voi olla yksi tapa yrittää tehdä parhaansa. Ja joskus jotkut ehdotuksesi saattavat vaatia liikaa energiaa ja viedä aikaa siltä, mikä auttaa toista pitämään itsensä kasassa. Joskus ylös nouseminen ja siitä jatkaminen päivän askareisiin on isoin askel kohti toipumista, minkä kykenee ottamaan.

Helpota mun stressiä antamalla turvaa ja tukea.

9. Sinua ei vihata.

Vaikka kuin tietäisi, ettet sinä ole ongelman todellinen syy, joskus vaikeat tunteet on paljon helpompi yhdistää sinuun. Niitä voi olla tosi hankalaa yhdistää oikeaan lähteeseen.

Yritä vaan saada kontaktia muhun, oikeesti tarvitsen sitä.

10. Läsnäolosi merkitsee.

PTSD luo tunteen eristyneisyydestä, erilaisuudesta ja yksinäisyydestä. Sillä todellakin on merkitystä, että tietää jonkun seisovan vierellä. Vaikka toinen olisi kuinka suuttunut ja ignooraava, se että olet siinä kaikesta huolimatta, merkitsee.

Ethän luovuta, yritän parhaani!

Tämän tekstin pohjana on Michele Rosenthalin kiva kirjoitus ”10 Tips for Understanding Someone with PTSD – A guide for friends, family and colleagues”. ’Heal My PTSD’ on muuten tosi hyvä blogi! Olen hieman muokannut tekstiä oman maun mukaan, alkuperäinen versio löytyy täältä: http://www.healmyptsd.com/10-tips.

(Jasminin sivut löytyvät tämän linkin takaa ja facebook-sivu täältä. Suosittelen!)

(Visited 1 times, 1 visits today)

Leave A Response

* Denotes Required Field