Tunteiden purkamista: Mustasukkaisuus

tunteiden purkamista-mustasukkaisuus

Törmäsin aikoinani teoriaan tai havaintoon, jonka mukaan kaikki kielteiset tunteet johtuvat alunperin pelosta ja kaikki myönteiset taas rakkaudesta. Lähdettä en tälle väitteelle muista, mutta haluaisin hieman uppoutua tähän syvemmin.

Toisaalta tuo väite kuulostaa ainakin omiin korviini aika kovalta ja lopulliselta. Vain kaksi tunnetta kaikkien muiden tunteiden taustalla kuulostaa melko vähältä. Toisaalta taas jokainen tunteiden toimintaa tutkaillut on varmasti havainnut, kuinka juurikin pelko on ainakin useimpien kielteisten tunteiden takana. Mitä taas tulee rakkaudentunteeseen kaikkien myönteisten tunteiden taustalla, niin joudun myöntämään ettei minulla kyllä ole yhtäkään argumenttia puolesta eikä vastaan. Mikäli jollakulla on tiedossa jotain lähdettä tuolle rakkausjutulle niin olen hyvin kiinnostunut näkemään sen.

Niin tai näin, alkoi minua kiinnostaa se, mistä koostuvat tietyt tunteet, joita pidetään samaan aikaan sekä myönteisinä että kielteisinä. Sellainen tunne on esimerkiksi mustasukkaisuus. Ajattelin ottaa tähän pari-kolme case-esimerkkiä ja niiden kautta pureutua siihen, mistä mustasukkaisuus on peräisin. Katsotaan mitä löytyy.

——————

Mustasukkaisuutta näytetään pidettävän sekä välittämisen osoituksena (myönteinen asia) että merkkinä epävarmuudesta ja omistamisenhalusta (kielteisiä). Otetaan esimerkki:

Maija ja Mikko ovat viettämässä iltaa, kun heidän seuraansa liittyy Mikosta selkeästi kiinnostunut hehkeä kaunotar. Mikko näyttää viihtyvän tämän kaunottaren seurassa, minkä ajattelemisen seurauksena Maija tuntee mustasukkaisuuden piston sydämessään.

Mistä kaikesta Maijan tuntema mustasukkaisuus voi johtua? Mikä ajatus tai uskomus sen takaa löytyy? Käydään läpi eri mahdollisuudet:

Maija saattaa ajatella Mikon häipyvän kaunottaren matkaan, jolloin Maija ei enää itse voisi nauttia hänestä ja hänen seurastaan tai muistakaan eduista. Kyseessä voi siis olla menettämisen pelko.

Maija saattaa pelätä että Mikko päätyy suorittamaan kaunottaren kanssa syrjähypyn ja satuttamaan Maijaa. Kyseessä voi olla satutetuksi tulemisen pelko.

Tai sitten Maija – joko kokemuksesta tai alitajuisesti – tietää, että tulee vertaamaan itseään tähän hehkeään kaunottareen yhdellä tai useammalla tavalla ja ettei välttämättä tule tässä vertailussa pärjäämään. Tällöin hän pelkää joko “toiselle häviämistä” (taustalla ilmeisesti Minän/egon satuttamisen pelko) tai sitten jotain omanarvontuntonsa satuttamista.

Tai ehkäpä hän ajattelee että Mikko häipyy lopullisesti tämän kaunottaren matkaan ja Maija jää kokonaan yksin. Kyseessä voi olla yksin jäämisen pelko.

Tilanteesta voi seurata myös jotain muuta, isoa tai pientä, josta Maija ei voi vielä olla tietoinen. Asiat saattavat kuitenkin muuttua suuntaan tai toiseen. Tällöin hän saattaa tuntea muutoksen pelkoa.

Ja eiköhän noita keksisi lisääkin, mutta aika pelkolähtöistä tuntuu olevan. Voi olla että olen vain tietämättäni puolueellinen, mutta en kyllä aidosti tähän hätään keksi mustasukkaisuudelle yhtäkään ei-pelkolähtöistä lähdettä. (Keksiikö joku muu?)

Entäpä rakkauden ja välittämisen tunne, joiden merkkinä mustasukkaisuutta myös pidetään? Teoriassa se voisi johtua niistä, mutta käytännössä rakastaa ja välittää voi myös ihmisestä, jonka kanssa ei itse ole yhdessä. Kuten vaikkapa äiti rakastaa lastaan, vaikka tämä lapsi ei enää pitäisikään äitiinsä mitään yhteyttä. Tämä tosin on sitä pyyteetöntä rakkautta, rakkautta vailla omistushalua ja menettämisen pelkoa. Mustasukkaisuutta taas ilmeisesti tunnetaan, koska pelätään menettää jotain, josta välitämme ja jonka vielä “omistamme”.

Vaatiiko välittäminen omistushalua? Tuon äitiesimerkin mukaan ei. Samoin joku viherhippi saattaa aidosti välittää maapallon tilasta, mutta tahtooko hän omistaa maapallon? Tuskin.

Voi tietysti olla että mustasukkaisuuden taustalla on myös joku ihmiseen sisäänrakennettu tarve suojella omien geeniensä etuja. Mutta jos näin olisi, miksi tuntisimme mustasukkaisuutta esimerkiksi ystävistämme? Tuskinpa meillä on edes alitajuisia ajatuksia siitä, että ystävillämme olisi jotain tekemistä geeniemme säilymisen kannalta (toisaalta, kaipa silloin luolamiesaikana parhaiten säilyivät niiden geenit, joilla oli eniten ystäviä ja täten vaikutusvaltaa ja apua saatavilla). Mutta spekulointia tämäkin, ei minulla oikeaa tietoa ole.

Ja joo, vaikka tässä otankin hieman sellaisen mustasukkaisuus paha paha-asenteen, en väitä että olisin itse jotenkin täysin sen yläpuolella. En ole (joskin pidän mustasukkaisuutta silti aika ikävänä asiana). Mutta ainakin tälläisen pikaisen pohdiskelun perusteella näyttäisi siltä, että aika synkistä jutuista se mustasukkaisuus kumpuaa. Omistushalua ja pelkoa.

Tosi kaunis tunne joo :)

(Visited 1 247 times, 1 visits today)

6 comments… add one

  • Kaisa Huh 13, 2012, 5:20 pm

    Psykoterapeuttini totesi kerran, että mustasukkaisuus on vihan ja kateuden yhdistelmä.

    Negatiivisten tunteiden kumpuaminen pelosta on kyllä myös mielenkiintoinen teoria, koska itse olen alkanut olla taipuvainen ajattelemaan häpeän olevan nimenomaan se negatiivisten tunteiden juuri. Tämän ajatukseni pohjaan myös ja ennen kaikkea juuri lukemaani kirjaan ”Häpeän monet kasvot” (Ben Malinen), mikä paljasti minulle paljon ja toi ahaa-elämyksiä enemmän kuin osasin odottaa.

    Tarpeellinen tuokin mustasukkaisuuden tunne ihmiselle on (niin kuin kaikki tunteet) mutta en ole vielä ihan keksinyt miksi. :) Etenkin se kysymys herää siinä vaiheessa, kun huomaa tuntevansa tuollaisia tunteita lapsensa kanssa. Julmetun vaikea sitä tunnetta on itselleen hyväksyä, kun tietää että lapsi on täysin viaton ja vapaa tekemään mitä tahtoo (turvallisuuden rajoissa tietenkin). Mutta helpottaa kummasti, kun päästää mieleensä että tällainen olen ja näin tunnen – eihän minun tarvitse sitä tunnereaktiota lapselle tietenkään kipata vaan voin pitää sen omassa mielessäni ja pohtia sitä rauhassa. Pikkuhiljaa asiat onneksi selviävät.

    • Jevgeni Huh 13, 2012, 11:19 pm

      Ahaa, aivan, en olekkaan tuota häpeää miettinyt. Mutta eikös häpeä ole usein vain työkalu jolla joko suojaudutaan joltakin tai motivoidaan itseään johonkin. Ts. esimerkiksi mokaan ja tunnen häpeää näyttääkseni että olen ymmärtänyt mokanneeni ja ettei mokani toistu. Tai mokaan ja tuntemalla häpeää motivoin itseäni korjaamaan tilanteen, jotta minun ei enää tarvitsisi hävetä (ts. tuntea jotain kielteistä).

      Aika jännä tuo lapsijuttu, en ole ennen kuullut vastaavaa. Mistä tarkalleen ottaen olet lapselle mustasukkainen?

  • Katri Manninen Huh 14, 2012, 12:53 am

    Hei mäkin huomaan pudonneeni sun päivityslistalta pois — ts. en saa sun blogimerkintöjä enää sähköpostiin.

    Anyways, mä ainakin allekirjoitan ihan täysin sen, että kaikki tunteet juontavat juurensa joko rakkaudesta tai pelosta.

    Henk. koht. en kyllä näe miten mikään tunne olisi itsessään tarpeellinen (kuten Kaisa esittää) — vaan näen tunteet nimenomaan ”merkkivaloina”, jotka kertovat siitä millaisia ajatuksia ajattelemme. Siksi en näe niitä myöskään minään ongelmina, joihin tarvitsisi puuttua.

    Hyvä kirjoitus jälleen kerran. Ja muistin juuri että Kutri.net:in muutoksen myötä olen unohtanut siirtää linkitykset muiden blogeihin ”uuteen” Kutri.net:iin. Täytyy laittaa asia työlistalle.

    • Jevgeni Huh 14, 2012, 6:36 pm

      Moi Katri :)

      Joo, se johtuu siitä että uusin koko tuon sähköpostilistasysteemin, koska se edellinen oli aivan järkyttävän hirvee. Emmä tätä uuttakaan ole vielä saanut aikaiseksi loppuun asti optimoitua kun oon niin laiska säätämään näitä nettijuttuja, mutta enköhän pian taas innostu. (oot näköjään jo ehtinytkin liittyä tohon uuteen, joten en joudu erikseen lisäämään).

      Hahaa, mäpäs muistin (joskin aika myöhässä) päivittää linkin kutrinettiin siihen vanhan evitablogin tilalle ;)

      Mut itse aiheeseen. Mun on helppoo nähä miten monet tunteet johtuu pelosta, mut koen tosi vaikeeks seurata sitä miten jotkut toiset sitten tulisi rakkaudesta. Eli en ikäänkuin näe sitä ”polkua” siinä takana. Tässä sulle juttuidea >:–)

  • Salla Tyrväinen Mar 11, 2016, 12:19 pm

    Sain käsiini hienon koosteen hahmoterapeuttisesta tavasta nähdä ihmisen autenttiset tunteet ja ns. kommunikaation kehät (Törmi&Törmi). Ytimessä ovat sen mukaan agressio (yhteys tekemiseen: aloitekykyyn, päättäväisyyteen, rajojen asettamiseen jne.), seksuaalisuus (yhteys leikkiin: luovuuteen, elämänvoimaan, kokeilunhaluun jne), suru (yhteys olemiseen: intuitioon, avoimuuteen, empatiaan, irtipäästämiseen jne.) ja ilo ( yhteys natintoon: vapauteen, rentoutumiseen, sisältörikkauteen, kontaktikykyyn jne). Hahmotelman mukaan tuon ytimen ympärille – silloin kun näitä perustunteita ei syystä tai toisesta eletä todeksi – kertyy pelkoja, häpeää, kontrollia, ahdistusta jne. On mahdollista, että mustasukkainen ei ole surrut varhaisia hylätyksi tulemisen kokemuksiaan. Mustasukkainen pelossaan ja kontrollissaan takertuu ja pyrkiessään estämään hylätyksi tulon, voi aiheuttaa sen paradoksaalisella tavalla.

    • Jevgeni Jou 6, 2016, 2:53 pm

      Joo, toi on hyödylliseltä vaikuttava malli, näkisin että monessa tapauksessa tossa on järkeä. Jos kirjottaisin tämän alkuperäisen postauksen nyt (alkuperäinenhän on tehty vuoden 2012 alkupuolella, yli 4 vuotta sitten!), saattaisi siinä olla enemmän juuri tuosta :–)

Leave a Comment