Tunteista ja muovailuvahasta

tunteista ja muovailuvahasta

“Lapsi leikkii muovailuvahalla. Hän luo satumaisia eläimiä, hahmoja ja ympäristöjä. Niillä leikkimiseen kyllästyttyään lapsi muussaa ne muodottomaksi ja luo massasta jotain uutta.”

Valmentaja Michael Neill vertasi taannoin loputonta kykyämme ajatella muovailuvahan muovailemiseen.  Joka hetkenä käytettävissämme on upea kykymme ajatella millaisia tahansa ajatuksia ja tuntea mitä vain tunteita. Tämä kykymme ajatella on muovailuvahaamme, joka ei näytä voivan loppua kesken ja joka on aina valmiina toimimaan todellisuutemme raaka-aineena.

Voimme muovailla todellisuudestamme  iloa räiskyvän, värikkään, innostavan ja pääosin myönteisen. Vastaavasti voimme tehdä siitä harmaan, synkän, tuskantäytteisen ja uuvuttavan vankilan, jossa linnut eivät laula eikä mitään iloista ikinä tapahdu.

Ero näiden kahden todellisuuden välillä on yhdessä ainoassa ajatuksessa.

Mikäli ajatus on valoisa, on sitä seuraava tunne ja mielentilamme myös valoisa. Mikäli ajatus on synkkä, on tunne ja mielentila vastaavasti synkkä ja ikävä.

Ja aivan kuten voimme puristaa muovailuvahahahmon hetkessä massaksi ja luoda siitä jotain uutta, samoin voimme korvata nykyisen ajatuksemme yhä uudelleen ja uudelleen.

Mitään vaivaa tämän eteen ei tarvitse nähdä. Se tapahtuu itsestään. Ajatukset tulevat ja menevät itsestään, sillä se on niiden luonteessa. Ongelmaksi synkkä ajatus muodostuu vasta, kun estämme sitä menemästä, tartumme siihen väkipakolla ja jäämällä märehtimään sitä määrittelemättömän pitkäksi aikaa aiheutamme itse itsellemme pahan mielen.

Paha mieli tuntuu toki pahalta, mutta lopulta sekään ei ole ongelma. Sillä jostain – aina lopulta – ilmaantuu se neutraali tai jopa mukava korvaava ajatus.  Tämä kannattaa painaa mieleen, sillä synkässä ja alhaisessa mielentilassa erehtyy herkästi uskomaan, että sillä hetkellä kokemamme paha olo on lopullista ja tulee vain jatkumaan ja jatkumaan.

Todellisuudessa – minkä olet varmasti itsekin huomannut – se ei tule jatkumaan. Aina lopulta tulee uusi ajatus ja olo muuttuu jälleen synkästi neutraaliksi, ellei jopa suoraan miellyttäväksi. Aina lopulta!

Mukavaa kevätpäivää kaikille!

Rakkaudella,

nimmari

 

 

 

 

(Visited 221 times, 1 visits today)

2 comments… add one

  • Sinikka Raulahti Maa 28, 2013, 12:35 pm

    Juuri niin, olen mitä ajattelen, toivottavasti päivä päivältä parempi muovailuvaha. Aurinkokin paistaa, vaikkei sitä näy, sanoivat jo Eput muinoin.

    Hyvää Pääsiäistä!

Leave a Comment