Uskomusten muuttamista: tapaus Töistä myöhästyminen

tapaus töistä myöhästyminen

Tänään lisää uskomusten muuttamista. Edelliset vastaava kirjoitus muuten löytyvät täältä ja täältä, lue ihmeessä nekin.

Käytiin tässä erään henkilön kanssa tunteidenhallinnan perusteita ja käytin esimerkkinä tuota töistä myöhästymistä. Koska hän koki töistä myöhästymisen nimenomaan pelkoa synnyttävänä tapahtumana, päätimme hiukan kaivella hänen uskomuksiaan ja samalla hän suostui siihen, että saisin käyttää sitä esimerkkinä blogissani.

Seuraavasta keskustelusta on lyhennetty ne kohdat joissa keskustelu menee ympyrää, mutta muuten se on esikuvalleen uskollinen.

Kuvittele että myöhästyt töistä. Mikä on se tunnetila jota tunnet?

Pelko.

Mikä siinä on pelottavaa?

Se, että pomoni ja kollegani loukkaantuvat jotenkin myöhästymisestäni.

Mikä siinä on pelottavaa?

Se että he tekevät silloin työnsä hyvin ja minä en. Se että en hoida osaani kunnialla. Kunnolliset ihmiset eivät myöhästy.

Mikä siinä on pelottavaa?

Se että tunnen häpeää ja itseni kiittämättömäksi. Se että teen ikävästi muita kohtaan kun myöhästyn.

Mikä siinä on pelottavaa?

Se että maineeni kärsii. Se että minusta ei pidetä jos toistuvasti vaikeutan muiden töitä myöhästymiselläni. Myöhästyminen tarkoittaisi etten arvosta muita.

Mikä siinä on pelottavaa?

Se että kukaan ei halua enää viettää aikaa kanssani, se että jään yksin.

Miksi tunnet juuri pelkoa? Mitä hyötyä pelosta on? Mitä se auttaa tässä tilanteessa?

Se osoittaa että kadun myöhästymistäni. Ja jos kadun niin seuraukset todennäköisesti eivät ole yhtä pahat kuin jos en osoittaisi katumusta.

Etkö tällöin tuntisi katumusta etkä pelkoa? Mihin yrität motivoida itseäsi pelolla? Tai miltä suojella itseäsi?

Suojelen itseäni kaikilta niiltä ikäviltä seuraamuksilta mitä myöhästymisestä voi tulla. Motivoin itseäni olla myöhästymättä enempää.

Tarvitsetko oikeasti pelkoa siihen? Onko nuo mahdollista toteuttaa ilman pelkoa?

En tiedä. En varmaan tarvitse. Mutta pelkoon on tottunut. Sitä on helpompaa tuntea kuin lähteä muuttamaan mitään. Ja kyllähän toi onnistuisi ilman pelkoakin, se tuntuu vaan vaikealta.

Onko jokin tunne, jota tuntisit mieluummin kuin pelkoa?

Rauhallisuutta. Mutta pelko tuntuu jotenkin… varmemmalta.

Tuntuuko se varmemmalta koska siitä on jotenkin selkeämpää hyötyä?

Joo. Pelkäämällä osoitan että tiedän tehneeni väärin ja muiden on helpompi pitää minusta.

Voisitko osoittaa saman ilman että pelkäisit?

Voisin. Voisin olla myöhästymättä ja jos silti myöhästyisin, niin pyytää kaikilta anteeksi ilman, että olisin samalla pelokas.

Jos nyt kuitenkin satut myöhästymään, tarkoittaako se kuitenkin sitä, ettet arvosta muita ja että olet itsekäs?

Ei. Kivatkin ihmiset myöhästyvät välillä.

Ahaa, jos myöhästyn ja muut ymmärtävät etten tehnyt sitä heidän kiusakseen, he tuskin pitävät minusta sen vähempää. Lisäksi voin korvata myöhästymiseni heille jotenkin.

Auttaako pelko ihan oikeasti enää siinä vaiheessa kun olet jo myöhästynyt? Eikö olisi mitään sopivampaa tunnetta?

… ei se taida muuten enää silloin auttaa. Olen silloin kuitenkin jo myöhästynyt eikä sitä voi enää korjata. Katumus voisi olla sopivampi! Hei! Ihan totta! Ei mulla olekaan oikeastaan syytä pelkoon.  Ja vaikka myöhästymisestä tulisikin mulle jotain seuraamuksia, en voisi välttyä niiltä vain siksi, että minua pelottaa. Voin kantaa vastuuni myös ilman pelkoa! Ja jos nyt oikeasti kävisikin niin onnettomasti että saisin potkut – joita tuskin saisin vain myöhästymisen takia – niin ei niidenkään pelkääminen mitään auttaisi!

(Jevgeni itse myhäilee tässä vaiheessa tyytyväisenä taustalla kun keskustelukumppani alkaa näkemään totuutta ilman että hänelle esitetään edes johdattelevia kysymyksiä).

Eli mä voin halutessani olla täysin pelkäämättä tommosessa tilanteessa. Onks tää oikeasti näin helppoa?

Ja noin helppoahan se valtaosassa tapauksista on. Tietysti tässä tapauksessa pelon tunteminen on se juttu mihin alitajunta on tottunut ja alkua kohden se tulee toimimaan kuten on aina toiminut. Tällöin kuitenkin tarvitsee palauttaa vain mieleen se, että pelkoon ei ole mitään syytä (ja tarvittaessa perustelemaan sen itselleen). Lopulta alitajuntakin oppii siihen ja omaksuu pelottoman lähestymistavan oletukseksi. Tämä tapahtuu sitä nopeammin, mitä useammin sitä ajattelee.

 

Lisää luettavaa:

  1. Uskomusten muuttamista: tapaus Joulukuu
  2. Uskomusten muuttamista: tapaus Uutislakko
(Visited 635 times, 1 visits today)

2 comments… add one

  • Siili Elo 31, 2016, 1:03 pm

    Moi! Millaisia kysymyksiä itselleen voisi esittää, kun ei osaa luottaa toiseen, vaan pelkää jatkuvasti pahinta? Uskomuksen taustalla on siis pelko luottamuksen pettämisestä, mikä aiheuttaa kontrollointia, epävarmuutta ja pahaa oloa.

    • Jevgeni Syy 2, 2016, 5:58 pm

      Hmm, kiitos kysymyksestä. Ne mitä itse on aikoinaan pohtinut kun on koittanut just vaikka mustasukkaisuudesta ja sellaisesta kontrolloinnin tarpeesta oppia eroon on ollut jotain tällaisia:

      – Onko mulla oikeasti edes mahdollisuutta estää toisen epähaluttu toiminta kokonaan, vai pystyisikö hän pettämään luottamukseni halutessaan joka tapauksessa? (Koska siis hei, ei me oikeasti edes halutessamme pystytä kontrolloimaan toista elävää ihmistä, se on hyvä muistaa :–))

      – Jos luottamus oikeasti petettäisiin, niin kestäisinkö sen?

      – Voisiko olla, että yritykseni suojella itseäni ja hallita toista ihmistä vain tekee todennäköisemmäksi sen, että hän haluaa jotenkin toimia minua vastaan?

      – Jos toinen oikeasti päättäisi tehdä jotain ja pettää luottamukseni, voisiko olla, että vika on ainakin osittain omassa toiminnassani tai sen puutteessa? Jos olisin itse parempi/reilumpi/tjsp häntä kohtaan, olisiko hänellä yhtä paljon syytä tehdä jotain?

      – Mikä petetyksi tulemisessa tai tässä ”satutetuksi tulemisesta” oikeasti käytännössä pelottaa? Se että tulee paha mieli, se että jää yksin, mikä? Entä mikä siinä yksinjäämisessä pelottaa? Entä mikä siinä että tulee paha mieli, pelottaa?

      Jne jne :)

Leave a Comment