Uuden alun poweria!

uuden alun poweria

Moi!

Uudet alut. Niissä on sitä JOTAIN.

Olen jo vuosien ajan tiennyt olevani alkuinnostuja. Lähes aina uuden alun – olkoot se uusi lukuvuosi, uusi projekti, uusi kalenterivuosi tai vastaava – kohdatessani olen äärimmäisen innostunut, energinen, tarmokas ja täynnä ideoita. Alussa mikään ei tunnu tylsältä, motivaatio ei ole vielä loppunut eikä väsymys paina päälle.

Kyseessä on siis tila, jossa toivoisi olevansa aina.

En ikävä kyllä tiedä miten onnistuisin siinä. Yleensä alkumotivaatio ja energia tuntuu haihtuvan projektista riippuen viimeistään siinä viikon kuluttua aloituksesta. Tämä valmennus- ja valokuvausjuttuni ovat elämäni todennäköisesti ainoita projekteja, joita olen jaksanut parin viikon sijasta pari vuotta. Ne loput 99% projekteista sitten pysyvätkin elossa juuri sen pari viikkoa.

En koe sitä suorastaan huonona asiana. Ne innostavat minua hetken ja sitähän haluankin: innostusta elämääni. Kun ne lakkaavat olemasta innostavia, minusta on ihan okei kuopata ne, enhän halua tehdä elämässäni asioita, joista en ole innostunut.

Ennen syyllistin itseäni siitä että jätän asioita kesken. Koin sen ajan ja energian tuhlaamisena, kun en saanut oikein mitään valmiiksi. Ja onhan se vähän sitä. Täydellisenä tuhlauksena en sitä kuitenkaan enää onnistu näkemään, pikemminkin koen sen vaihtokauppana. Satsaan johonkin aikaa ja energiaa, vaihdossa saan innostusta ja hyvää mieltä. Ei huono vaihtokauppa, vai kuinka?

Joku voi kokea tämän itsestäänselvyytenä, mutta minulle oli aikoinaan todellinen oivallus, ettei kaiken mihin aikaa ja energiaa satsaan tarvitse olla jotenkin käsinkosketeltavan tuloksekasta. Myös aineeton hyöty, tässä tapauksessa se innostus ja hyvä mieli kelpaavat oikein hyvin.

En ole koskaan ennen tehnyt tätä tarkoituksella, mutta ensi kerran kun tylsä olo uhkaa yllättää saatan vaikkapa aloittaa jonkin uuden projektin ; ) Mukavaa kun on näin helppo tapa saada lisää innostusta elämään. Tosin olen luonteeltani sarjainnostuja, aina tuntuisi olevan enemmän innostavia juttuja kuin aikaa niiden toteuttamiseen.

Kaikkien kohdalla ei varmaan ole näin. Mites tuota, onko lukijoiden joukossa sellaisia, joita uudet alut eivät innosta tai uusia innostavia ideoita ei vain tunnu löytyvän? Ja jos näin, niin onko joku onnistunut keksimään ratkaisun kyseiseen pulmaan?

(Visited 258 times, 1 visits today)

3 comments… add one

  • Aatu Dorochenko Lok 23, 2012, 5:12 pm

    Hei Jevgeni,

    Ohessa flow-opas: https://dl-web.dropbox.com/get/Public/flow_opas.jpg?w=a40e8951
    Toivottavasti pystyt oheisten ohjeiden avulla nauttimaan alkuinnostuksesta mahdollisimman pitkään elämäsi varrella. Pätee myös oravanpyörässä jaksamiseen. ;)

    Mukavaa syksyn jatkoa!

    terveisin,
    Aatu

  • Miia Lok 23, 2012, 5:15 pm

    Mä kyllä tunnistan itsestäni ton alkuinnostuksen, mutta myös sen pettymyksen, kun innostus ei pysykään yllä. Etenkin jos kyseessä on joku projekti, josta olisi tarkoitus saada valmista tulosta. Esimerkkinä tästä kutominen. Viime talvena löysin vanhoja keskeneräisiä projekteja, ja tällä kertaa oli uusi innostus ja sain viimeisteltyä ja tehtyä valmiiksi vanhoja lapasen alkuja. Lisäksi aloitin ja sain valmiiksi kokonaan uusia lapasia, jotka sulostuttavat lähimmäisteni arkea :) Nyt kun talvi on tulossa olisi tarkoitus aloittaa taas kutomisprojekti, joka toivottavasti kantaa talven yli :) Toinen on muuten kuntoilu. Alotan aina saman kuntoilun samassa kuntokeskuksessa (tanssillinen aerobic + muita satunnaisia tunteja) ja jaksan vähän aikaa kunnes se tyssää ”muihin kiireisiin”, rahan puutteeseen tai flunssaan. Sitten jossain vaiheessa sen voi taas innoissaan aloittaa uudestaan :) Eiköhän senkin aika ole ihan näinä viikkoina.

    • Jevgeni Lok 24, 2012, 8:26 am

      Moi Miia!

      Mulla on kuntoilun kanssa just sama. Mulla on ohjelma jota ”seuraan” ja jonka mukaan alan kuntoilemaan aina viikon alussa (kun mulla tulee alkuinnostus aina uuden viikon koittaessakin, maanantait, ah). Sitten innostun tekemään liikaa, minkä seurauksena seuraavat pari päivää on paikat niin kipeitä ettei mitään liikuntaa voi ajatellakkaan. Sitten yllättäen kuvaan astuu juuri nämä ”muut kiireet”, mikä on senkin takia naurettavaa, etten tarvitsisi kuin puoli tuntia päivästä tuohon omaan kuntoiluuni ja se tapahtuu vieläpä kotonani. Sitten välillä iskee juuri joku ”oonkohan mä tulossa kipeeks”-olo, minkä takia ei uskalla liikkua taas muutamaan päivään. Tuloksena se, että neljän-viiden kuntoilukerran sijaan kuntoilenkin viikossa ehkä sen pari kertaa.

Leave a Comment