Vaaditko itseltäsi enemmän kuin muilta?

VAADITKO ITSELTÄSI ENEMMÄN KUIN MUILTA

Jokainen on varmasti kokenut tilanteita, joissa joku ystävämme, läheisemme tai muu vastaava henkilö on jollain tapaa mokannut ja ollut kovin allapäin tai vihainen itselleen tämän takia. Tämänlaisessa tilanteessa me yleensä sanomme pari lohduttavaa ja rohkaisevaa sanaa, kerromme kuinka tilanne ei ole läheskään niin paha kuin miltä näyttää ja että kaikki kääntyy parhain päin.

Jos joku taas epäonnistuu jossain tavoitteessaan ja on allapäin sen takia, vakuutamme hänelle että kyllä hän vielä varmasti onnistuu ja että epäonnistuminen vain lähentää onnistumista ja mitä ikinä.  Jos joku taas vaikkapa myöhästyy sovitusta tapaamisesta viitisen minuuttia, niin toki annamme hänelle anteeksi, sattuuhan sitä.

Mutta entä silloin kun mokaamme itse oikein kunnolla?

Toiset suhtautuvat siihen kypsästi ja järkevästi ja sallivat sen itselleen samalla tapaa kuin muillekin. Tämä on mielestäni tosi okei.

Toiset taas heti mokattuaan vaipuvat siihen itsesyyttelyn ja itsesäälin suohon. “Kuinka mä saatoinkaan olla näin tyhmä! Miten voin olla näin kyvytön! Ihan sama, ei tästä tuu kuitenkaan mitään, ihan turha edes yrittää. Oon turha luuseri, ei ois pitänyt olettaakaan enempää.”

Miksi suhtaudumme muiden epäonnistumisiin niin kypsästi, mutta olemme niin rikki omista vastaavista? Toki omat onnistumisemme ja epäonnistumisemme ovat meille itsellemme tärkeämpiä kuin muiden vastaavat, mutta tämän ei luulisi estävän kypsää suhtautumista niihin. Yleensä tämän takana näyttääkin olevan ihan vain se, että vaadimme itseltämme enemmän kuin muilta. Muut saavat epäonnistua ja mokailla, mutta mehän emme ole sellaisia, meidän on onnistuttava! Tämän takana näyttää usein olevan luulo, että olisimme loppujenlopuksi jotenkin erilaisia.

Emme me ole. Emme ole sen erilaisempia, parempia tai huonompia kuin ketkään muutkaan. Meillä ei ole pienintäkään perustetta suhtautua itseemme eri tavoin kuin muihin. Sallia itsellemme sen enempää tai vähempää kuin muillekaan. Miksi olisimme sen ankarampia itsellemme kuin olemme muillekaan?

(Visited 145 times, 1 visits today)

3 comments… add one

  • Karla Jou 28, 2011, 4:52 pm

    Ehkä tuota oman mokan kamaluutta lisää se, että tunnemme kaikki tunteet, mitä siihen liittyy. Jos toinen mokaa vaikka ihmissuhteissa, niin on helppo vaihtaa puheenaihetta ja sillä tavoin lohduttaa kaveria. Kun taas oma pää on täynnä omaa mokaa, niin on vaikeaa nähdä muuta kun omat mokat, menneet tapahtumat, niistä muka johtuva huono tulevaisuus jne. Ja kaikki tuntuu tuijottavan, voivoi.

    Onneksi nykyään osaan ajatella, että kaikkia kiinnostavat ne omat ongelmat ja olen ehkä siksi itselleni ymmärtäväisempi.

  • Theoresa Tam 15, 2012, 3:02 am

    Voi olla, että jos ihminen ei syytä itseään, niin muut syyttävät. Jos ihminen sanoo olevansa tyhmä, niin muiden ei tee mieli sanoa ”niin oletkin”. Siinä mielessä tuo käytös voi olla jonkinlaista itsepuolustusta, eli oikeasti iteltä ei välttämättä vaadita paljon enempää kuin muiltakaan.

    • Jevgeni Tam 15, 2012, 9:58 am

      Joo, ja toki löytyy sellaisiakin ihmisiä jotka vaativat muilta paljon enemmän kuin itseltään. Yksi kuulemaani selitys sellaiselle oli ”No mä olen niin paljon huonompi tässä kuin muut, niin tottakai niiden pitää tehdä enemmän/paremmin”.

Leave a Comment