Valittamisesta

VALITTAMISESTA

Tuossa pari viikkoa sitten napsautin radio Rockin aamushown päälle ja osuin ilmeisen hyvään saumaan. Joku tuohtunut kuuntelija siinä justiinsa soitteli lähetykseen valittaakseen jostain äärimmäisen mitättömästä yhteiskunnan epäkohdasta siihen suosittuun “ennen kaikki oli paremmin”-tyyliin. Ilmeisesti joku juontajista tuumasi siinä että olipa taas turhaa juttua ja heitti ilmoille kutakuinkin tälläisen ajatuksen:

Miten jengi oikein jaksaa valittaa, kun ottaa huomioon että asiat ainakin länsimaissa ovat tällä hetkellä paremmin kuin koskaan koko maailmanhistorian aikana? Elintaso on huippuluokkaa, löytyy terveydenhuoltoa, löytyy sosiaaliturvaa, löytyy lakeja ja infrastruktuuria ja valmis yhteiskunta.

Rupesin siinä itse sitten tuumailemaan, että meneeköhän tämä homma sitten niin, että mitä vähemmän suuria epäkohtia maailmasta löytyy, sitä pienemmistä asioista joutuu ruikuttamaan, kun se ruikuttamisen tarve on kuitenkin olemassa?

(Saatan muuten edempänä valittaa valittamisesta, en osaa päättää onko tää tosi noloa vai tosi siistiä).

Veisaan tässä nyt vanhaa virttä enkä ole välttämättä edes oikea ihminen asiasta puhumaan (kun olen jo viime vuoden alkupuolella opetellut turhasta valittamisesta pääosin eroon), mutta hei ihan oikeasti. Mitä sillä valittamisella loppujenlopuksi saavutetaan?

  • Ei ainakaan muutosta asioihin. Asioilla näyttää olevan ikävä tapa muuttua paremmiksi vain konkreettisten tekojen seurauksena.
  • Ei ainakaan parempaa mieltä. Päinvastoin, on tutkittu että valittamalla saa itselleen vain ikävän olon ja heikomman terveyden. Ja valittamisessakin kehittyy, mitä enemmän valittaa, sitä tehokkaammin osaa valittamisen aiheita löytää ja sitä tehokkaammin mielensä saa pahoitettua.
  • Ei edes positiivista huomiota “ajamalleen” asialle. Jos sitä nyt oikeasti haluaisi saada ne iänikuiset junat ajamaan aikataulussa, saa taakseen enemmän porukkaa esittämällä jotain toimivia ratkaisuja sen sijaan että kitisee kuinka “ei ne oo koskaan ajoissa”.
  • Aikaansaavan fiiliksen taas ehkäpä saakin itselleen aikaan. Voin kuvitella että joku ihan tosissaan ajattelee että “no nyt mä mainitsin tästä epäkohdasta eli tein ainakin jotain sen korjaantumisen eteen”. Voihan tuo olla tottakin, mikäli siitä epäkohdan mainitsemisesta oikeasti seuraa jotain konkreettista muutosta. Ellei, kyseessä on ajatusharha. Valituksesta ei ollut hyötyä.

Jos joku keksii mitä hyvää valittamisesta voi tuon lisäksi seurata, olen halukas kuulemaan. Ehkäpä saan yhdenkin todellisen syyn valittaa. On se välillä kuitenkin ihan kivaa – joskin naurettavaa – touhua.

Sain pari päivää sitten linkin tälläiseen valittamattomuushaasteeseen. Jussi Ruokomäki siinä haastaa porukkaa olemaan valittamatta 21 päivän ajan ja mainitsee että siitä voi hyvässä lykyssä tulla koko elämän mittainen tapa. Olen itse vetänyt tuon saman (joskin 30 päivän) haasteen joskus viime vuoden ensimmäisellä puoliskolla. Muistelen että jouduin aloittamaan sen muutamaan kertaan uudestaan (ja ai että se oli ärsyttävää kun se tapahtui ihan haasteen loppumetreillä!), mutta lopulta sain kuin sainkin vakiinnutettua itseeni tavan olla valittamatta.

En oikeastaan ole ennen tätä hetkeä asiaa pohdiskellut, mutta eipä tule viime kuukausilta mieleen montaa tapausta jolloin olisin jostain valittanut. Joku nyt ehkä leimaa tämänkin puheenvuoron ylimieliseksi, mutta kyllä mä olen aika ylpeä siitä ettei tule oikein valiteltua. Päinvastoin sitä huomaa jonkun valittelevamman henkilön seurassa liikkuessa, että kuinka onkaan oppinut näkemään asioissa juuri ne positiiviset puolet ja ikään kuin jättämään huomiotta negatiiviset. Ehkäpä tämäkin on jotain mielensä huijaamista, mutta ihan kivalta se tuntuu :—)

Kyllähän sitä aina välillä heittää jotain “hitto kun on ankee sää!”-juttua, mutta siitäkin on ihan huomaamatta tullut sellaista iloisella sävyllä sanottua “haha, surkeella tavalla huvittavaa että mä nyt tässä kärsin”-fiilistelyä, kun se ennen oli sellaista “ei hitto kun tää on PERSEESTÄ”. Lasketaanko tuollainen sitten valittamiseksi vai ei, se lienee jokaisen oman näkemyksen varassa.

Kun tästä kirjoituksesta tuli vain tälläinen sekava kokoelma kappaleita, niin heitän tähän loppuun vielä pienen vihjeen heille, jotka tuon valittamattomuushaasteen ottavat vastaan (kunnioitan muuten teitä kovasti!). Huomasin ihan tässä lähimenneisyydessä, että ansioituneen valittajan seurassa sitä sortuu valittamaan itsekin helpommin, jopa silloin kun ei itse tyypillisesti elämässään valita. Eli kannattanee vähentää negatiivisten ihmisten kanssa liikkumista.

Nyt yritän ehtiä kauppaan ennen kuin se menee kiinni. Luulen sen olevan parempi suunnitelma kuin valittaa liian aikaisista sulkeutumisajoista ;-)

(Visited 423 times, 1 visits today)

2 comments… add one

  • Jevgeni Huh 16, 2012, 6:59 pm

    En muuten ehtinyt kauppaan. Se kun oli mennyt jotain kolmea tuntia aiemmin kiinni ;<. Valivali.

  • Ninna Huh 17, 2012, 8:34 pm

    Se on siinä että ”purkaa” mieltänsä valittamisella. Päästää sen harmistuksen pois mielestä. Ei siitä ole sellaista hyötyä että se muuttaisi mitään, mutta saa ”kevyemmän” mielen ku valittaa elämän epäkohdista ja ilmaisee näin mielipiteensä joistakin asioista. Ajattelisin näin

Leave a Comment