Verkostoituminen: Hemmetin ärsyttävä klise vai oikeasti toimiva ratkaisu?

verkostoituminen

Olen toiminut yrittäjänä vuodesta 2011 asti. Yksi kyseenalaistamaton ”totuus”, johon yrittäjänä ja liikemaailmassa jatkuvasti törmää, on se loputon ja toistuva jauhaminen siitä, kuinka verkostoituminen on ratkaisu suurinpiirtein kaikkiin maailman ongelmiin. Kun joku tämän totuuden toistaa, muut nyökkäilevät. Kyllä se verkostoituminen vaan kannattaa.

Sitten onkin sopiva hetki vaihtaa käyntikortteja ja toisiaan selkääntaputellen muistuttaa, että kyllä me vaan ollaan kovia jätkiä ja mimmejä kun puuhaillaan kaikenlaista. Kyllä se on se yrittäjyys joka tätä Suomea pyörittää.

Monien muiden lailla itseäni tämä rinkirunkkailu aina vähän ärsytti.

Asiaa ei osaltaan auttanut se, että minunkin mielikuvani tästä ”verkostoitumisesta” oli sellainen hätäinen juokseminen hämyisissä verkostoitumistapahtumissa, jossa persaukiset yrittäjät ja epätoivoiset työnhakijat väläyttelevät kivunsekaisia tekohymyjä ja tuputtavat toisilleen käyntikorttejaan niin kovasti kuin ehtivät. Kuluttavan verkostoitumisillan päätteeksi kaikilla on koko joukko uusia käyttökelvottomia kontakteja, väsynyt olo ja paha mieli.

Olen vähän sellainen vasemmistotaustainen kaveri, joten toisinaan tekee mieli tarkastella kaikkea tällaista epäilyttävän kapitalistista toimintaa jo lähtökohtaisesti kielteisessä valossa. Olisi kivaa tuomita verkostoituminen joksikin pinnalliseksi, epämiellyttäväksi ja tarkoitushakuiseksi toiminnaksi.

Mutta kun en oikein voi.

Näiden 5 yrittäjyysvuoden aikana olen oman henkilökohtaisen kokemuksen perusteella tullut tulokseen, että tämä ärsyttävä klise siitä, että verkostoituminen on kaikki kaikessa, pitää aika pitkälti paikkaansa paitsi yritystoiminnassa, myös elämässä yleensäkin:

Valtaosa työkeikoistani ja asiakkaistani löytävät luokseni tuttavuuksien ja olemassaolevien kontaktien kautta. Tätä ei usein edes tiedä sillä hetkellä kun uuden asiakkaan saa tai uusi kauppa tulee tehtyä, mutta jälkeenpäin kuulee ihan jatkuvasti, että ko. asiakas oli kuullut minusta hyvää esimerkiksi jonkun yhteisen tutun kautta.

Elämäntyylini vuoksi muutan hyvin usein. Vuodesta 2013 eteenpäin olen muuttanut jokaisena vuonna 2-3 kertaa. Etukäteen aina vähän ressailen sitä, että äähh, kohta pitäisi taas etsiä uutta asuntoa, niin ärsyttävää! Mutta kuinkas onkaan käynyt, joka kerta olen löytänyt asunnon lähes vaivattomasti kuin sattumalta jonkun tuntemani ihmisen kautta. Koska tämä on tapahtunut tähän päivämäärään mennessä jo 8 kertaa, en enää oikein osaa pitää tätä sattumana. Kyse näyttää pikemminkin olevan siitä, että tuntemalla suuren joukon ihmisiä aina löytyy joku, joka etsii asukasta tai tietää jonkun, joka etsii asukasta.

Sitten elämässä tulee muutenkin välillä kaikenlaista hämminkiä. Milloin tarvitsee jotain asiaa lainaan, milloin on joku taloudellinen hätätilanne, milloin tarvitsee neuvoja ja asiantuntemusta, milloin pitäisi saada jokin palvelu halvalla. Ja siis huhhuh! Lähes aina löytyy joku joka tuntee jonkun joka auttaa mielellään. Elämä helpottuu oikeasti tuntuvasti.

Se, että tunnen paljon ihmisiä, on helpottanut elämää oikeasti ihan suunnattomasti. Eikä kyse ole edes siitä, että välillä saa vähän apuja johonkin. Kyse on siitä, että ihan jatkuvasti, jos ei päivittäin niin ainakin pari kertaa viikossa jokin asia on selkeästi helpompi siksi, että tuntee ihmisiä. Tämä on ihan älyttömän iso juttu. Verkostot ihan oikeasti ratkaisevat ongelmia ja helpottavat elämää.

Entä onko mielikuvani itse verkostoitumisesta muuttunut?

Kyllä. Oikeasti toimivat verkostot näyttävät perustuvan aidoille suhteille. Siis sille, että osapuolet oikeasti pitävät toisistaan ja ovat kiinnostuneita toistensa onnistumisesta ja hyvinvoinnista. Sellainen kliseinen pinnallisille suhteille ja käyntikorttien tyrkyttämiselle perustuva verkottuminen ei ole toiminut itselläni kovinkaan hyvin, enkä ole kuullut, että se toimisi muillakaan sen paremmin.

Verkostoituminen on myös helpompaa kuin mitä joskus ajatteli. Helppoa se on siksi, että se on tavallaan niin luonnollista. Me ihmisethän olemme luonnostamme varsin kiinnostuneita muista ihmisistä. Olemme vain hyviä tappamaan tämän luonnollisen kiinnostuksen:

”Tuo on tuntematon tyyppi, enhän mä voi sille jutella”.

”Tuo varmaan haluaa hyötyä minusta jotenkin, parempi olla juttelematta sille.”

”Tuolla ei varmaan ole mulle mitään annettavaa, SEURAAVA.”

Kaikenlaisilla rajoittavilla uskomuksilla muutamme muutoin kuin luonnostaan tapahtuvan kanssakäymisen joksikin nihkeäksi ja epäilyttäväksi. Ei ole yllättävää, että ihmisiin tutustuminen tuntuu nihkeältä, jos omilla uskomuksillaan tekee siitä nihkeää.

Oman kokemukseni mukaan useimmat tyypit ovat ihan hyviä tyyppejä. Ja minäkin olen kai pääosin ihan hyvä tyyppi. Miksi kaksi ihan hyvää tyyppiä eivät voisi ihan muutenvain viettää juttelu- tai kahvihetkeä keskenään? Siitä se sitten yleensä lähtee.

Useimmilla verkostoitumistapaamisilla ei edes jauheta siitä, mitä kukin tekee ja kuinka busineksemme voisivat toisistaan hyötyä, vaan heitetään ihan yleistä läppää ja fiilistellään elämää. Tällaisesta verkostoitumisesta ”pinnallinen hyötyajattelu”, josta verkostoitumista usein syytetään, on aika kaukana. Hyöty tulee sitten myöhemmin, jos tulee ollenkaan.

Eli siis joo. Kyllä se ihmisiin tutustuminen oikeasti kannattaa. Saan välillä näistä ”business-aiheista” kirjoittaessani lukijoilta palautetta, että he lukisivat mielellään elämään eikä yrittäjyyteen liittyvistä aiheista. Tämä on kuitenkin blogi siitä, kuinka elää parempaa elämää ja hei, mikään ei ole tehnyt omasta elämästäni parempaa kuin muut ihmiset.

Tämä on nyt yksi tiukimmista ja olennaisimmista parempaan elämään johtavista havainnoista: Verkostojen olemassaolo todellakin kannattaa. Ihmisiin tutustuminen todellakin kannattaa. Siitä seuraa parempi elämä hyvinkin monella tasolla. Iso sydän kaikille ihmisille <3

Rakkaudella,

Jevgeni

PS. Jos kaipaat henkilökohtaisempaa opastusta itsevarmuuden lisäämiseen ja tykkäisit opiskella sitä yhdessä muiden kanssa, tutustu seuraavaan Itsevarma Minä -kurssin toteutukseen ja tule mukaan!

(Visited 253 times, 1 visits today)

0 comments… add one

Leave a Comment