Vetovoiman laki ja miksi siihen ei kannata luottaa

vetovoiman laki ja miksi siihen ei kannata luottaa

Moi!

Minua haastateltiin tuossa loppuvuodesta erääseen hyvinvointilehteen tämän kirjoituksen aiheista. Tätä varten jouduin vähän ennakkoon selkeyttämään ajatuksiani vetovoiman lain suhteen, minkä tuloksena syntyi tekstiä, jonka vuodattaminen tänne voisi teoriassa hyödyttää jotakuta.

Sisältö on pitkälti samaa kuin tuossa alkuun linkittämässäni tekstissä, mutta selkeämpänä, paremmin jäsenneltynä sekä monipuolisempana.

Ai mikä vetovoiman laki?

Vetovoiman laki (tai “Salaisuus”) on siis tämä metafyysinen ”laki”, jonka mukaan elämään tulee niitä asioita, joita siihen tilaa. Tilaaminen tapahtuu yksinkertaisesti asiaa ajattelemalla ja visualisoimalla, jolloin universumi toimittaa tilauksen perille. Jotkut kutsuvat tätä myös manifestoimiseksi. Kun ajatus on tarpeeksi vahva tai toistuva, ilmestyy tilattu asia jossain muodossa tilaajan elämään.

Siitä, toimiiko vetovoiman laki tai ei, on käyty jonkin verran keskustelua, mutta se näyttää toistuvasti päätyvän siihen, ettei meillä oikeastaan ole mitään pitäviä todisteita puolesta eikä vastaan. Joskus se näyttää toimivan (ja kerron alempana miksi), joskus taas ei. Minä kuitenkin väitän, ettei vetovoiman lakiin kannata luottaa ainakaan ainoana asioiden saavuttamisen työkaluna. Sille on kyllä käyttönsä, mutta ei ihan se, mitä useimmat siltä tuntuvat odottavan.

Miksi laki näyttää välillä ihan oikeasti toimivan?

Suurin syy on uskoakseni ihmismielen uskomattomassa kyvyssä löytää maailmasta todisteita niille asioille, joihin uskomme.

Sanotaan, että yritän “vetää puoleeni” unelmieni työpaikan. Käyn haastattelussa, onnistun antamaan itsestäni hyvän kuvan, päihitän muut hakijat ja saan kuin saankin paikan. Sitten tuulettelen onnistumistani ja kiitän universumia avusta. Koska tässä tapauksessa uskon vetovoiman lakiin ja koska käytin sitä työpaikan puoleeni vetämiseen, haluan tietysti myös uskoa, että se toimi.

En siis välttämättä kyseenalaista sitä, sainko työpaikan juuri manifestointini ansiosta, vai ihan vain siksi, että ihan itse hain sitä, kävin haastattelussa ja päihitin muut hakijat ihan perinteisin keinoin.

Toinen esimerkki. Sanotaan, että haluan manifestoida itselleni jonkun ihan huikean kumppanin. Istuskelen kotona mukavasti sohvalla, vähän visualisoin että millainen tyyppi se voisikaan olla ja sitten lähden kivoilla fiiliksillä vähän yöelämään hauskaa pitämään. Ja kas kummaa, törmäänkin sattumalta juuri sellaiseen tyyppiin, asia johtaa toiseen ja hänestä tuleekin kumppanini. Kyseessä on oltava vetovoiman laki, minähän juuri visualisoin itselleni hänen kaltaisen tyypin!

Jätän tällöin täysin huomiotta sen mahdollisuuden, että olisin voinut törmätä ja päätyä yhteen kyseisen tyypin kanssa myös ilman visualisointiani. Tällöin olisin vain kiittänyt sattumaa, kohtaloa tai ihan vain itseäni siitä, että lähdin sinä iltana ulos.

Toinen iso syy on kognitiivinen dissonanssi, eli mielemme tapa tulkita kaikki toimemme ja valintamme sen mukaisiksi, millaisena itse näemme itsemme. Toisin sanoen, jos näen itseni hyvänä tyyppinä, tulkitsen myös tekoni jollain tavalla hyvinä, vaikka ne eivät sitä välttämättä olisi.

Tähän manifestointiin tämä pätee samalla tavalla. Onhan se myönnettävä, että on vähän hölmöä ihan tosissaan visualisoida jotakin ja sitten odottaa että se tapahtuu. Koska emme kuitenkaan pääosin näe itseämme hölmöinä vaan järkevinä ja älykkäinä tyyppeinä, totta kai selitämme myös sen visualisoimisemme järkeväksi ja älykkääksi toiminnaksi ja suljemme kaiken vastakkaisen informaation mielestämme. Tätä vastakkaista informaatiota on tietysti myös “no eihän tää juttu nyt luojan tähden näytä toimivan”, joten siltäkin kivasti saa silmät kiinni.

 Mutta on tässä hyviäkin puolia!

Se, missä vetovoiman laki loistaa, on sen käyttäjien huomiokyvyn herättäminen. Otetaan taas tuo kumppani-esimerkki. Koska olen juuri visualisoinut tyypin, jonka haluan tavata ja lähden tämän jälkeen ulos, on hyvin todennäköistä, että pidän silmäni auki ja huomiokykyni terävänä, sillä ikään kuin jo odotan, että joku sattuu kuitenkin vastaan. Jos näin ei olisi, olisi minulla korkeampi todennäköisyys olla huomaamatta kyseistä tyyppiä, vaikka hän ohitseni talsisikin.

Sama pätee mahdollisuuksiin. Jos visualisoin itselleni vaikkapa uutta autoa ja asia pyörii mielessäni, on todennäköisempää että kiinnitän huomioni erilaisiin autotarjouksiin joihin voin tarttua sekä keskusteluissa esiin nouseviin “hei mun yks kaveri kaupittelee autoa, tietääkö kukaan halukkaita ostajia?”-mahdollisuuksiin.

Joku vetovoiman laki-valmentaja muistaakseni joskus myös kehotti valmennettaviaan jatkuvasti puhumaan manifestointinsa kohteista, koska tällöin “vetovoimaa olisi enemmän”. Todellisuudessahan tässä lienee kyse ihan siitä, että puhuessasi vaikkapa unelmiesi autosta, kuulet keskustelukavereiltasi todennäköisemmin juttuja ja vihjeitä siitä, mistä sellaista kannattaisi etsiä. Asiasta puhuminen siis luo mahdollisuuksia.

Mutta myös huonoja…

No okei, hyviä puolia löytyy, mutta niin löytyy vähän ikävämpiäkin.

Ensimmäisenä voisi mainita tuon passivoivan vaikutuksen. Ymmärtääkseni manifestointivalmentajat kyllä kehottavat manifestoimisen lisäksi myös konkreettiseen toimintaan, mutta sen verran kun olen tätä manifestointiporukkaa tavannut, niin joukkoon mahtuu paljon näitä “joo emmä mitään tee, visualisoin vain”. Jos nyt otetaan huomioon se mahdollisuus, ettei laki oikeasti toimikaan, niin he kuluttavat kallisarvoista aikaansa johonkin turhaan sen sijaan, että laittaisivat sen konkreettiseen ja varmasti tuloksia tuovaan toimintaan. Sen unelmien kumppanin kun löytää todennäköisemmin ulos lähtemällä kuin nojatuolissa visualisoimalla.

Toinen minua vaivaava juttu ovat ne järjettömät odotukset joita jengille tuosta tulee. Lakiin sisältyy se, että “voit saada mitä vain mitä kehtaat pyytää”. Olen tavannut esimerkiksi ihan nollakunnossa olevan vahvasti ylipainoisen ja ylikiireisen perheenäidin, joka aivan tosissaan uskoi, että visualisoinnin avulla hän on huippukunnossa kolmessa kuukaudessa. Ei siinä mitään, saahan sitä uskoa, mutta jollain tasolla kuitenkin harmittaa heidän puolestaan, jotka tuollaisen harhaisen uskon johdosta päätyvät tekemään jotakin, mitä katuvat myöhemmin.

Lisäksi lakiin sisältyy tämä “kielteisiä asioita ei saa ajatella, koska silloin vedät ne puoleesi”-juttu. Ja niin tosiaan näyttää tapahtuvan. Se ei vaan johdu itse vetovoiman laista, vaan ihan siitä, että väkinäinen “tätäensaaajatellatätäensaaajatella”-kelailu johtaa herkästi juuri kyseisen asian ajatteluun ja sitä kautta sen realisoitumiseen.

Miksi vetovoiman laki on niin suosittu?

En tiedä olenko vähäänkää oikeassa, mutta villi teoria:

Ihmiset ovat haluttomia näkemään todellista vaivaa. Elämänmuutokset ja kaikki kivat tapahtumat elämässä ovat toki haluttuja, mutta ne ovat usein ihan järjettömän vaivan takana. Itse olen esimerkiksi jo vuosien ajan yrittänyt kovalla vaivalla luoda itselleni “unelmaelämää” ja tässä on vielä piiiiitkä matka kuljettavana. On pelkästään luonnollista, että kun joku luotettavalta vaikuttava taho (eli kaikki ne “gurut”, jotka tämän toimivuutta todistelevat) sanookin että hei, saat unelmaelämän PELKÄSTÄÄN AJATTELEMALLA ja ilman hirveää vaivannäköä, niin tottakai ihmiset haluavat tarttua tuohon. Kyllä minullekin kelpaisi unelmaelämä ilman vaivannäköä. Maailma ei vaan näytä toimivan niin. Saatan tietysti olla väärässäkin.

Teen tähän tälläisen henkilökohtaisen yhteenvedon, miten minusta kannattaisi toimia:

Manifestoida voi vapaasti, sillä positiivisesta ajattelusta ja lisääntyneestä huomiokyvystä ei todennäköisesti ole kuin hyötyä, KUNHAN ei unohda konkreettisen toiminnan välttämättömyyttä. Miltäs kuulostaa?

(Visited 2 655 times, 1 visits today)

4 comments… add one

  • Roya Mar 15, 2013, 11:05 pm

    Nyt puhuit asiaa! Mietin monesti ennen, kuin luin tämän kirjoituksesi onko minun väärin haluta, vai onko haluni niin über-mahdoton, ettei se yksinkertaiseti voi toteutua? Olen neuvoton, tuskissani ja stressaantunut…. Olen pahasti velkaantunut. Suomeksi sanottuna, avioeroni oli kallis. Sen jälkeen sairastui vakavasti ja kun olin yksityis yrittäjänä ollut lähes 20 vuotta, jouduin lopettamaan työni ja nyt olen työmarkkinatuella. Lainan lyhennykset aivan hillittömät. Olen ylivelkaantunut ja pankki puskee jo päälle, eikä anna enää lyhennysvapaita vuosia, vaan korkomaksujen sijaan astuu voimaan itse lainanluyhennykset. Eikä työmarkkinatukeni yllä läheskään elämiseen ja talouden hoitamiseen. Olen viimeisen vuoden aikana myynyt kiinteistökokonaisuuttani 4 välittäjän turvin. Hinta pudotettu jo alle talon ja kiinnitysarvon ja itken jo verta. Jos saisin edes pyytämäni summan tämän kokoluokan kiinteistöstä, saisin kuitattua pahimmat velkani ja jotenkuten voisin jatkaa elämääni… Velkasaldoni on jo 340 000 ja taloa myyn 400 000€. Enempää en voi hintaa tästä pudottaa… On jo muutenkin persneton puolella. Olen laatinut ja printannut aarrekarttoja. Kiinnitellyt niitä näkyville paikoille. Ensimmäin ja suurin haluni ja toiveeni kartassa on talonimyynti, joka tulisi toteutua jo 2013 vuoden loppuun mennessä. Tämän jälkeen astuu lainanlyhennykset voimaan n. 2000€ kk. ja muut kulut päälle. Minä kun saan ainostaan 380€ tukea kuukausittain…. Ymmärrätte varmaan huoleni. Olen mantran tavoin hokenut haluani ja toiveitani ääneen, miltei rukousten muodossa, Olen yrittänyt kuvitella, että olen jo myynyt taloni ja pakkaan täällä jo tavaroitani, joita en enää tarvitse. Osan olen laittanut myyntiin… Osan antanut pois. Teen kaikkeni sen eteen, että taloni myynti toteutuisi. Ei yhtään ainutta yhteydenottoa, ei katsojaa, ei kiinnostusta. Nyt ei pitäisi olla enää hinnasta kiinni. Mitä teen väärin vai onko minulla pahan karma, jatkuva sellainen pääni päällä. En miljoonia pyydä, enkä halua, pyydän vain, että talolleni löytyy sopiva ostaja pian, koska aika käy jo kriittisen vähiin. Tähän huuhaa hömppään olen jo kyllästynyt. En en jaksa haluta ja uskoa johonkin sellaiseen, joka ei anna lupausta mistään, vaikka töitäkin olen tehnyt tämän talon myyntini eteen, ei auta sittenkään. Kiitos, että selväjärkisesti erittelit johdonmukaisesti tätkin ”vetovoiman laki” ideologiaa, joka ei einakaan minun kohdallani toiminut… Tsemppiä kuitenkin kaikille, jotka rämpivät epätoivon laaksoissa… Älkää vajotko tällaiseen huuhaahan, johon minä vajosin, tosin vain tahto-tilassa.

  • Onnellinen Tam 29, 2015, 3:25 pm

    Osin puhuit tässä täyttä asiaa, mutta osin menit mielestäni metsäänkin. Et selvästi usko lakiin 100%:sti, miten se siis voisi toimiakaan ja tuoda unelmaelämän luoksesi? Itse olen juuri näitä, jotka eivät tee juuri mitään minkään eteen. En ymmärrä, miksi minun pitäisi? Sellaiset asiat, joita olen kuitenkin elämässäni oikeasti halunnut ja joihin olen uskonut olen saanut. En vain ole halunnut -tai uskonut ansaitsevani – kovin paljon. En koe, että sellaisten asioiden eteen tekeminen, joita en usko ansaitsevani auttaisi sen enempää kuin visualisointi, jos en usko niitä ansaitsevani.
    Veikkaanpa, että se kiireinen ja ylipainoinen äitikään ei oikeasti usko ansaitsevansa parempaa elämää, mutta en näe, mitä visualisointi haittaa, kun tekemällä (kun usko puuttuu) se ei myöskään tule.
    Eihän kukaan, joka oikeasti uskoo ansaitsevansa jotakin jätä tekemättä tarvittavia asioita sen eteen jos sen asian myös haluaa.

    • Jevgeni Hel 10, 2015, 11:34 am

      Hyviä pointteja viestissäsi!

      Nykypäivänä suhtaudun vetovoiman lakiin myönteisemmin kuin tuon kirjoituksen julkaisun aikoihin, mutta pääpiirteistä olen edelleen samaa mieltä: koen tämän ”lain” periaatteessa toimivan, mutten näe siinä edelleenkään mitään yliluonnollista. Siksi puhuisinkin vetovoiman lain sijaan esimerkiksi kohdentamisen periaatteesta: saamme herkemmin sen, mihin kiinnitämme huomiota.

      Itsellänikin on toisinaan fiilis, että saan haluamiani asioita ilman, että minun olisi tarvinnut tehdä varsinaisesti mitään niiden eteen. Tämä on kuitenkin havainnointiharha. Usein olen tehnyt niiden eteen paljonkin (esim. kaikki aiemmat nykytilanteen mahdollistavat teot ja valinnat, asian ajattelu, siitä puhuminen ja kyseleminen, oikeisiin asioihin huomion kiinnittäminen), vaikka ”suuret ja konkreettiset” teot puuttuvatkin. Ja myönnettäköön, että asioiden ”saaminen” tällä tavoin, ilman vaivannäön tunnetta on varsin tyydyttävää.

      Pointtisi siitä, että monet meistä eivät vain tunne ansaitsevansa jotakin, on loistava ja antoi ainakin minulle uutta ajateltavaa, kiitos!

  • Aurinko Elo 2, 2015, 6:37 pm

    Pari vuotta sitten olin Else Lautalan yhdellä luennolla ja Else kehoitti kirjaamaan ylös omia unelmiaan. Kirjasin kotona ja yksi haave oli, että haluaisin oppia uuden kielen. Nyt olen naimisissa turkkilaisen miehen kanssa ja osaan jo vähän ymmärtää kieltä.
    Minun elämässä meni monta vuotta siihen, että junnasin paikallani (henkisesti) kunnes uskalsin alkaa tekemään omia ratkaisuja ja ns. aikuistuin. Jätin siis toisten mielipiteet vähemmälle huomiolle. Jouduin kohtaamaan pelkoni ja sain ihmisiltä aika paljon tuomitsevia kommentteja valintoihini liittyen.
    Nyt oikeastaan jos tulee joku ongelma esim. taloudellisissa asioissa on sellainen fiilis, että asioilla on tapana järjestyä. Koen, että vetovoimanlaki toimii, jos uskaltaa ja unohtaa pelon. Ja aina välttämättä unelmasi eivät ole todellisia unelmiasi. Vetovoimanlaki ei ole mun mielestä koko totuus tässä maailmassa. Hyvä väline se on esimerkiksi sellaiselle ihmiselle, joka on aina uskonut että ei voi vaikuttaa itse omaan elämäänsä mitään. Ja että kaikki elämän ongelmat tulevat ulkopuolelta.

    Tykkäsin lukea tekstisi. Kiitos siitä. Pieni kritiikki on hyväksi elämässä. Jos kaiken uskoo sokeasti ei sekään ole fiksua. Se on rikkaus, että on useita mielipiteitä asioihin.

Leave a Comment