Vieraskynä: Itsekkyys totuuden tienä

Tänään meillä on vieraskirjoitus upealta Hiippariaktivisti-blogin emännältä ja nuorelta seikkailijattäreltä Heidiltä. Heidi kirjoittelee blogissaan henkisyydestä, itsensä ja oman tiensä löytämisestä sekä muista seikkailuistaan. Heidi on myös kommuunikaverini ja hämmästyttävä ihminen, minkä vuoksi ilolla suosittelen tutustumaan ainakin hänen blogiinsa :)

Itsekkyys ja epäitsekkyys

Suuri osa – ellei peräti valtaosa – maailman uskonnoista ja henkisistä sekä sosiaalisista opeista opettaa meille epäitsekkyyttä: yksilön tulee uhrata itsensä yhteiselle hyvälle – yhteiskunnalle tai yhteisölle. Velvollisuudentuntoista itsensä uhraamista pidetäänkin hyveistä suurimpana, kun taas itsekkyyteen liitetään synnin, hedonismin ja moraalisesti kyseenalaisen toiminnan määreitä. Oli kyse sitten hyvinvointivaltion veronmaksajan roolista tai kristillisen kirkon lähimmäisenrakkaudesta, on itsekkyys piripintaan arvoladattu käsite, eikä olekaan ihme, että vain harva uskaltautuu vannomaan sen nimeen.

“Opetan sinulle itsekkyyttä”, sanoo kuitenkin Osho, intialainen guru. Oshon mukaan koko itsekkyyden konsepti on väärinymmärretty, eikä itsekkyys oikeastaan ole kirosana lainkaan, vaan pikemminkin kaunis asia: itsekkyys on kaikessa yksinkertaisuudessaan omana itsenään olemista. Näin ollen todellinen rakkaus voikin nousta vain itsekkyydestä, sillä jos yksilö ei ole koskaan todella rakastanut itseään, omana itsenään olemista, miten tämä voisi rakastaa ketään muutakaan? On oltava rakkaus, jotta voi rakastaa – ja tuo rakkaus syntyy vain itsekkyydestä. Rakkaus ilman itsekkyyttä on kuin kaksi kerjäläistä kerjäisi toisiltaan jotain, jota kummallakaan ei ole, ja aiheuttaisi näin toisilleen loputtoman kärsimyksen pyörän.

Ensimmäinen väite: Et voi antaa jotain, mitä sinulla ei itselläsi jo valmiiksi ole.  

Itsekkyys on luonnollinen ilmiö: se on osa olemassaoloamme. Emme koskaan voi olla täysin epäitsekkäitä, sillä jo luontainen, synnynnäinen tarpeemme  saada vastauksia omaa olemassaoloamme koskeviin kysymyksiin on haluista itsekkäin. Täysin itsekkäitä me sen sijaan voimme olla, ja kuten alla pian todetaan, on epäitsekäs käytös itseasiassa yksi itsekkyyden ilmenemistavoista.

Toinen väite: Epäitsekkäänä itseään pitävät ihmiset ovat myös epärehellisiä – sekä itselleen että toisille.

buddha1

Velvollisuudentuntoisen uhrautumisen näkökulmasta myös valaistuminen sekä siihen pyrkiminen on äärettömän itsekästä touhua. Siksi Mahayana-buddhalaisuuden moraaliseksi oikeutukseksi kehittyikin bodhisattva-oppi. Valaistumisen saavutettuaan bodhisattva jättäytyy auttamaan muita olentoja

Ihmiset käyttäytyvät altruistisesti itsekkäistä syistä

Altruismi = Muita kuin itseä hyödyttävää toimintaa muiden auttamiseksi. Alla viitataan altruismiin yleiskielellisemmin reiluutena.

Luonnonvalinnan mukaan yksilöt käyttäytyvät tavalla, joka maksimoi näiden olemassaolollisen sopivuuden. Toisin sanoen: vain sellaiset käyttäytymismallit ovat jatkaneet kehittymistään, jotka ovat pitäneet huolta niin yksilön selviytymisestä ja lisääntymisestä kuin yksilöä vastaavan geeniryhmän kopioitumisen jatkuvuudestakin. Tässä ei liene kenellekään mitään uutta. Mikä sen sijaan on hämmästyttävää, on se että ihmiset käyttäytyvät epäitsekkäästi myös niitä kohtaan, jotka eivät kuulu näiden omaan sosiaaliseen piiriin, vaan toiseen geeniryhmään.

Altruistisesti käyttäytymisen malli saakin alkunsa jo lapsuudessa: pienet lapset käyttäytyvät itsekkäästi, mutta jo kahdeksanvuotiaasta eteenpäin lapset osoittavat reiluutta muita kohtaan. Lapsia ei siis tarvitse kannustaa käyttäytymään reilusti, sillä tuo reiluus nousee vaistomaisesti. Tämä on tietysti altruismin kannalta hyvä, sillä kuten me kaikki olemme omassa elämässämmekin voineet huomata, on huomattavasti helpompi seurata niin sanottua sisäsyntyistä motivaatiota kuin toimia ulkoa asetettujen sääntöjen ja normien mukaan.

Olemmekin usein motivoituneita auttamaan muita ilman pyyntöä tai muilta saamaamme hälytyssignaalia. Kulttuuriset käytännöt eivät siis ole vastuussa lapsen prososiaalisten taipumusten kehittymisestä, vaan vaikuttaa pikemminkin siltä, että juuri reiluus on ollut osa ihmisen evoluution positiivista valintaa. Herkkyys itselle edullista epäoikeudenmukaisuutta kohtaan on eläinkunnassa harvinaista. Protestoimista sellaisissakin epäreiluuden tilanteissa, joissa itse ansaitsee enemmän kuin toinen, ja jossa protestoinnista saattaa koitua itselle haittaa, ilmenee vain ihmisten sekä simpanssien keskuudessa.

Miksi toimimme näin? Siksi, että välttämällä toisen osapuolen tyytymättömyyden takaamme itsellemme mahdollisuuden toimia yhteistyössä myös jatkossa. Kyse on siis tulevaisuuden itseämme hyödyttävistä sosiaalisista suhteista. Kun me “pelaamme reilusti”, emme tee sitä reiluuden itsensä vuoksi, vaan omaa itsekkyyttämme. Tätä kutsutaan epäsuoraksi vastavuoroisuudeksi.

Epäitsekkäinä pidetyt teot ovat siis kaikkea muuta kuin epäitsekkäitä. “Epäitsekäs” käytös lähettää signaalin siitä, että yksilö on tulevaisuuden yhteistyön arvoinen – kerää yksilölle niin sanottua epäitsekkyyden mainetta. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna ei olekaan ihme, että eniten näkyvillä olevat ihmiset, niin sanotut julkkikset, kokevat kaikkein suurinta painetta toimia hyväntekeväisyydessä ja muussa epäitsekkyyttä viestittävässä julkisessa toiminnassa.

Kolmas väite: Epäitsekäs käytös ei tarkoita sitä, että olisit epäitsekäs. Käyttäydyt epäitsekkäästi, koska olet itsekäs. Itsekkyys ei siis poissulje epäitsekästä toimintaa – se päinvastoin mahdollistaa sen.

buddha2

Myös seksuaalisuutta ja erotiikkaa on pidetty itsekkäänä. Yksilö- ja yhteiskuntaelämässä ei lienekään mitään seksuaalisuutta moralisoidumpaa.

Ole itsekäs, ole rehellinen

Tantra ei pyri muuttamaan ketään, vaan kehottaa yksinkertaisesti olemaan aito omaa itseään kohtaan. Tantrisen vapauden tien puolestapuhujana sanonkin: hyväksy ja kohtaa sisäsyntyinen itsekkyytesi. Jos itsekkyys ei olisi väistämätön osa olemassaoloamme, se ei olisi niin sinnikkäästi olemassa. Me kaikki kuljemme oman totuutemme perässä – totuuden, jota kukaan muu ei voi meille osoittaa. Tuo totuus voi löytyä vain olemalla täysin rehellinen itseään ja omia motiivejaan kohtaan, ja täysi rehellisyys vaatii täyttä valmiutta olla sinut oman itsekkyytensä kanssa.

“Uhraus” ja “velvollisuus” eivät liity altruismiin, sillä uhraamisen ja velvollisuuden konseptit ovat hienovaraisimmillaankin vain kontrollin keinoja. Vain olemalla rehellisen itsekäs voi olla todella altruistinen, sillä altruismi on yksi itsekkyyden ilmenemistavoista. Et ole velvollinen kenellekään – et vanhemmillesi etkä yhteiskunnalle. Et voi olla velvollinen sellaisesta, johon et ole itse voinut vaikuttaa. Oman totuutensa lähteille mielivän onkin syytä kuopata koko velvollisuuden konsepti, sillä ihminen ei ota askeltakaan moraalisesta tunnontuskasta tai synnintunteesta – ihminen ottaa askeleen vain kulkeakseen kohti valoa. Sen sijaan voit ottaa vastuun juuri niistä asioista, joista itse haluat. Ota siis vastuu omasta itsekkyydestäsi: ota vastuu omasta totuudestasi.

Minä kirjoitan tätä artikkelia itsekkäistä syistä. Olen etsinyt vastauksia koko elämäni, ja vain ajatuksiani jakamalla olen voinut käydä niitä keskusteluja, jotka ovat vieneet minua eteenpäin. Olen taistellut eläinoikeuksien puolesta, marssinut mielenosoituksissa, pyrkinyt ehdottomaan moraalisuuteen ja eettisyyteen  – ja koko tuon ajan olen pelännyt omaa itsekkyyttäni.

Teen tätä kaikkea edelleen, mutta itsekkäästi. En ole vegaani siksi, että olisin epäitsekäs: olen vegaani siksi, että haluan ottaa vastuun valinnoistani. Itsekkyyteni ilmenee siis epäitsekkäänä käytöksenä. En myöskään luopunut lähes koko omaisuudestani siksi, että olin epäitsekäs: luovuin noista tavaroista siksi, että halusin ottaa vastuun itsestäni, en omaisuudestani. Jälleen kerran: itsekkyyteni ilmeni epäitsekkäänä käytöksenä.

Mikään ei ole itsekkäämpää, kuin oman totuuden perässä kulkeminen. Ja sen perässä me kaikki tulemme kulkemaan, alusta loppuun saakka. Se on luonnollista, se on väistämätöntä: se on olemassaoloa.

Lisää aiheesta:

(Visited 1 019 times, 1 visits today)

2 comments… add one

  • Maiju Syy 30, 2014, 10:41 pm

    Kiitos, hieno blogaus :)

  • Tiuhti Lok 1, 2014, 9:25 am

    Luin jostain mielenkiintoisen ajatelman, että kaiken toiminnan takana on myönteinen tarkoitus tekijälle itselleen. Ja tottahan se on. Itselleni tämä oli varsin valaiseva lause. Onko siis olemassa todellista epäitsekkyyttä? Ei ole. Toimimalla epäitsekkäästi takaa itselleen ainakin hyvän mielen/omatunnon, jos ei muuta.

Leave a Comment