Vieraskynä: Töissä vapaalla vai vapaalla töistä?

TÖISTÄ VAPAALLA VAI VAPAALLA TÖISTÄ

Moi! Tänään olisi tarjolla hienoa vieraskynäilyä Zen Secondsin Marja-Terttu Pulliaiselta. Aiheena toimii työn ja vapaa-ajan erottaminen sekä työstressin vähentäminen.


Ajatuksia tulee ja menee. Se on selvä. Mutta mitä kun alat kuormittua siitä, että työasioiden pölöpölöpölö ei tunnu lakkaavan hetkeksikään, vaikka työaika olisi päättynyt jo tunteja sitten? Oma työuupumukseni syntyi osin tästä. En osannut katkaista työasioiden myllertämistä ajatuksissani vapaalla.

Vahingosta viisastuneena aloitin treenit ajatusteni ”kapellimestarointiin”. Uskon, että tämä on opittavissa oleva taito siinä, missä luistelu tai ruoanlaitto. Tässä muutama pikkukonsti, joista olen itse hyötynyt.

1) Kokonaisajatustila. Sanotaan että olet, mitä ajattelet. Siinä tapauksessa minä olin ennen yhtä kuin toimittajan työni. Simppeli suorakulmion muotoinen laatikko on herätellyt minua oivaltamaan tämän. Samalla se on motivoinut harjoittelemaan ajatusten ”kapellimestarointia”. Tuo laatikko kuvaa niin kutsuttua kokonaisajatustilaani, joka on 100 prosenttia. Jos kuvittelen, että käyttäisin ajatustilani kokonaan työasioihin aamusta iltaan ja päivästä toiseen, hengästyn pelkästä kuvitelmasta. Kun taas kuvittelen, että käytän päivittäisestä ajatustilastani vaikkapa 40 prosenttia työhön, minun on jo helppo hengittää. On innostavaa ajatella, mihin kaikkeen luovaan ja energisoivaan ajatustilaa jääkään!

2) ”Kumpi on tärkeämpi?” Jos työajatus alkaa hiertää mieltäni vaikka kun vietän yhteistä iltaa puolisoni kanssa, kysyn itseltäni: kumpi on minulle tärkeämpi, kyseinen duunihommeli vai parisuhteeni? Ikään kuin skannaan nopeasti arvoni ja teen sitten arvojeni mukaisen ratkaisun. Tämä tärkeysjärjestykseen pistäminen saa minut usein huokaisemaan helpotuksesta: Totta kai parisuhteeni on tärkeämpi! Koska valinta on selvä, se ikään kuin antaa luvan rentoutua. Kokemukseni mukaan parasta tässä on välitön hyvä mieli. Läsnä oleminen hetkessä tuottaa välittömästi paremman mielen kuin kuormittaviin ajatuksiin uppoutuminen. Bonuksena saan kiitollisuuden tunteen: tiedostan, kuinka onnellinen olen parisuhteestani.

3) Liioittelu. Tässä konstissa yhdistyy kaksi piirrettäni, murehtiminen ja huumorintaju. Jos alan murehtia, pelätä tai luoda kauhuskenaarioita jostain todellisesta tai kuvittelemastani virheestä, teen siitä spektaakkelin: Kyllä, minä olin se kauhea ihminen, joka jätti tekstiinsä yhdyssanavirheen! Tässä ranteeni, lyökää ne käsirautoihin ja viekää minut vankilaan! Visio sellistä ja täytekakkuun leivotusta viilatuliaisesta jonkun mitättömän jutun takia saa minut hymähtämään ajatuksilleni ja kutistaa huoleni oikeisiin mittasuhteisiin.

4) Hyväksyntä. Joskus vatvomisen lopettaminen on helpompaa, joskus vaikeampaa. Välillä jokin ajatus jää itsepintaisesti junnaamaan, vaikka kuinka pyristelisin siitä eroon. Silloin kysyn itseltäni: mitä tämä sinulle kertoo, että ajattelet tätä asiaa niin paljon? Vastaus saattaa kuulua vaikka näin: tämä kertoo siitä, että kyseinen asia on minulle tärkeä ja tahdon hoitaa sen hyvin. Ja kun se raukkapieniajatus saa osakseen ymmärrystä, annan sille myös hyväksyntää. Kysyn itseltäni, voinko hyväksyä tämän hetken tällaisenaan. Sen, että ajattelen työasiaa, vaikka mieluummin ajattelisin jotain muuta. Hassua on, että kun annan jollekin ajatukselle tai tunteelle hyväksyntää vastaan taistelemisen sijaan, se liukenee kuin itsestään.

Toivotan sinulle rohkeutta ja tsemppiä löytää itsellesi sopivimmat niksit. Muutos on aina mahdollinen!

Marja-Terttu Pulliainen

Vapaa kirjoittaja, luennoitsija ja LCF Life Coach -opiskelija tarjoaa oivalluksia ja työkaluja oivallusten tekemiseen yrityksessään Zen Seconds. www.zenseconds.com, www.facebook.com/zenseconds

(Visited 235 times, 1 visits today)

Leave A Response

* Denotes Required Field