Nettiviha on yleinen ilmiö: Tässä 6 vinkkiä sen käsittelyyn

nettiviha

Nettiviha eli muihin ihmisiin netissä kohdistuva aggressiivinen ja vihamielinen viestintä on lisääntynyt samaa tahtia internetin yleistymisen kanssa. Mitä enemmän ihmiset ovat toistensa kanssa tekemisissä, sitä enemmän joukkoon näyttää mahtuvan myös kielteisiä ilmiöitä.

Viime vuosina on noussut esiin se, kuinka paljon tunnetut nettivaikuttajat kohtaavat tätä vihaa omassa työssään. Aihe on tärkeä, sillä netissä tapahtuvat kielteiset kohtaamiset ovat lähtökohtaisesti yhtä rankkoja kuin livenäkin tapahtuvat. Netti on ihmispsyykeen kannalta ihan yhtä todellinen sosiaalinen ympäristö kuin netin ulkopuolinenkin ympäristö, joten netissä kohdattava viha on kokijalleen aidosti kuluttava kokemus.

Koska lainsäädäntömme vaikuttaa olevan vuodesta toiseen varsin voimaton tämän ilmiön edessä, jää kaiken tuon vihan kohtaaminen nettivaikuttajien itsensä vastuulle. Lainsäätäjien viesti vaikuttaa toistaiseksi olevan “pärjäilkää miten haluatte, täältä ei ole apua tulossa”.

Itse olen tältä ilmiöltä onneksi pääasiassa säästynyt, sillä olen saanut viimeisen kymmenen vuoden aikana vain muutaman vihaviestin. Tämä on mitätön määrä verrattuna siihen, mitä moni muu nettivaikuttaja joutuu kohtaamaan lähes päivittäin. Jos näkyvyyttä taas on riittävästi, vihapostia voi tulla jopa ihan jokaisena päivänä.

Siksi päädyinkin pohdiskelemaan ja kirjoittamaan ylös ajatuksiani siitä, kuinka tätä jatkuvaa vihan kohtaamista voisi helpottaa. Tarkoitus ei ole väittää, että tästä asiasta voisi koskaan tulla erityisen helppoa ja mukavaa, mutta uskon, että pienikin apu on tässä asiassa hyödyksi.

Nettiviha ja sen kohtaaminen

1. Keskity tykkääjiin, sillä heitä on reilusti vihaajia enemmän

nettiviha

Vaikka vihaajien kohtaaminen on raskasta, on tärkeää muistaa, että heitä on tyypillisesti vain häviävän pieni määrä kaikkiin seuraajiisi verrattuna. 

Oletetaan, että blogilla on 1000 lukijaa päivässä. Heistä 400 tykkää, 500 suhtautuu kädenlämpöisesti ja 100 ei tykkää ollenkaan. Näistä sadasta ei-tykkääjästä ehkä yksi kymmenesosa ilmaisee tyytymättömyytensä. Heistä taas vain pieni osa ilmaisee sen siihen sävyyn, että se voitaisiin tulkita nettivihaksi.

Se, että 900 ihmistä tykkää, 100 ei tykkää ja 1 vihaa on mahtava tulos. Yksi vihaaja hukkuu tykkääjien massaan.

Me ihmiset kuitenkin reagoimme hyvin paljon vahvemmin kielteisiin kuin myönteisiin kohtaamisiin. Jos olemme kohdanneet 9 mukavaa tyyppiä ja yhden ikävän, jää mieleemme päällimmäiseksi juuri se ainoa ikävä kohtaaminen. Näin rasitamme itseämme, vaikka siihen ei varsinaisesti olisi syytä. Ilmiö on kuitenkin inhimillinen, eikä sille ole helppoa tehdä mitään. On kuitenkin tärkeää olla tästä tietoinen. Kielteiset kohtaamiset korostuvat mielessämme myönteisten kustannuksella.

Nettivihan kohtaaminen on valitettavasti myös osa “pelin henkeä”. Varsinkin ne vaikuttajat, jotka tekevät mielipiteitä jakavaa sisältöä voivat olla varmoja, että tulevat kohtaamaan nettivihaa. Ajatus on ikävä, mutta viha ei ole tässä varsinainen poikkeustilanne, vaan osa peliä. Voimme olla varmoja, että sitä tulee, halusimme sitä tai emme. 

2. Anna tottumismekanismiesi tehdä tehtävänsä

nettiviha

Suomessa sanotaan, että kaikkeen tottuu, paitsi jääpuikkoon perseessä. Ja siihenkin tottuisi, ellei se sulaisi niin nopeasti.

Psykologiassa tämä tunnetaan termillä sensorinen adaptaatio. Se tarkoittaa tottumista ärsykkeisiin, joiden läsnäolo on jatkuvaa tai toistuvaa. Sensorisen adaptaation lisäksi on olemassa myös muunlaisia adaptaation eli sopeutumisen muotoja. Yhdessä nämä kuvaavat sitä, että me ihmiset olemme hyviä tottumaan ja sopeutumaan, myös ikäviin tilanteisiin.

Ensimmäinen kerta, kun kohtaamme nettivihaa, voi olla pysäyttävä ja kivulias kokemus. Kymmenes kerta on jo helpompi. Sadannesta tai tuhannesta puhumattakaan. Me ihmiset totumme myös iljettäviin asioihin. 

Tässä on myös huvittava puolensa, vaikka ilmiö itsessään onkin ikävä. Usein vihaajat käyttävät suuren määrän aikaa ja vaivaa viestiensä kirjoittamiseen, sillä suinkaan kaikki vihaviestit eivät ole lyhyitä tunteenpurkauksia. On huvittavaa, että heidän suurella vaivalla kirjoittamansa viestit jäävät todennäköisesti huomiotta, sillä useimmat vaikuttajat ovat niihin jo tottuneet. 

Minulla on tästä tuoreehko kokemus, muistaakseni helmikuulta 2021. Youtube-kanavalleni iski häirikkö, joka kirjoitti hyvin pitkiä vuodatuksia, joissa hyökkäili paitsi minua, myös seuraajiani kohtaan. Viestejä tuli parin kuukauden ajan ja useat niistä ylittivät kunnianloukkauksen kynnyksen. Sen sijaan, että olisin ruvennut tekemään asiasta minkäänlaista juttua, painoin mieluummin “estä tämä käyttämä kanavalta” -nappia. Käyttäjän kaikki viestit katosivat sen sileän tien. Häneltä meni todennköisesti monen monituista tuntia viestien kirjoittamiseen, jotka toinen voi poistaa yhdellä napinpainalluksella. 

Mikäli vihakommenttien saaminen silti vaivaa, voi “lohduttautua” ainakin sillä, että vihaajalla on todennäköisesti joka tapauksessa huonompi olo kuin sinulla. Hyvinvoiva ja onnellinen ihminen ei tyypillisesti kirjoittele vihasisältöjä nettiin. Tähän sopii joskus netissä löytämäni hauska toteamus:  Vihassa eläminen on kuin joisi myrkkyä ja odottaisi, että vihan kohde kuolee siihen. 

3. Varaudu ja suunnittele

nettiviha

Elämme aikaa, jossa pahastumisesta on tullut käypää valuuttaa. Vaikuttaa siltä, että moni suorastaan etsimällä etsii keinoja pahastua milloin kenenkin sanoista. Tämä on nolohkoa, sillä herkästi pahastuminen ovat inhimillisyydestään huolimatta ilmiöitä, joilla ei saa kunnioitusta. Mutta näin maailma vaikuttaa kuitenkin tällä hetkellä makaavan. Sen sijaan, että asiaa vastustaisi, voi sen mieluummin hyväksyä ja varautua siihen.

Itse olen pohtinut jo etukäteen, kuinka reagoin erilaisiin tilanteisiin. Tässä keskeiset suuntaviivani:

  • Jos saan kriittisen kommentin, josta kuitenkin välittyy se, että sillä on pyritty antamaan rakentavaa kritiikkiä ja parannusehdotuksia, vastaan siihen diplomaattisesti ja kiitän kommentin saamisesta. Mahdollisuuksien mukaan pyrin myös ottamaan palautteesta opiksi ja tekemään sen suosittelemia parannuksia. Keskustelutaitojen ja kritiikin sietokyvyn omaaminen on tässä tärkeää. Jos et kestä kritiikkiä, ei lähtökohtaisestikaan kannata ruveta nettivaikuttajaksi.
  • Jos saan kriittisen kommentin, josta ei välity kuin halu ilmaista oma kiukkunsa, en reagoi yleensä mitenkään, sillä tilanteessa ei ole mitään voitettavissa. Siihen ei silloin kannata käyttää aikaa. Tällaisiin kommentteisin ei kannata reagoida myöskään siksi, että niihin reagoiminen lisää vihaajan näkyvyyttä. Annan niiden mieluummin painua ansaitsemaansa unohdukseen, mikä onneksi tapahtuu netissä melko nopeasti.

Jälkimmäisen kaltaisten ihmisen kanssa viestittelyyn ei kannata lähteä, sillä tilanne on verrannollinen siihen, että pelaisi shakkia pulun kanssa. Pulu lentää laudalle, kaataa nappulat, paskantaa niiden päälle ja lentää läheiselle oksalle kertomaan frendeilleen voittaneensa selkkauksen.

Lähtökohtaisesti en poista mitään hyökkääviä kommentteja blogistani tai sosiaalisesta mediasta, kunhan ne on suunnattu minuun. Uskon että jokaisella on oikeus avata suunsa, riippumatta siitä, kuinka typerää juttua sieltä tulee. On kuitenkin yksi poikkeus. En viitsi katsoa sitä, että kommentoijat ovat perusteettomasti hyökkääviä ja julmia toisiaan kohtaan. Lähden siitä, että tuottamani sisältö on ihmisenä kasvamista ja elämässä viihtymistä varten, ei muiden mielen pahoittamista varten. Nettitappelut lopetan nopeasti, koska en halua luoda blogiini tai someeni kulttuuria, jossa rähinöinti olisi hyväksyttävää.

4. Vihaajien määrä on menestyksen mittari eikä vihatuksi tuleminen ole yleensä henkilökohtaista

nettiviha

Mitä enemmän saavutat urallasi ja mitä näkyvämpi olet, sitä enemmän tulet saamaan myös vihaajia. Näkyvimmät henkilöt ovat myös vihatuimpia. Loistavia takavuosien esimerkkejä ovat vaikkapa räppäri Cheek ja yleismenestyjä Sarasvuo. Kumpaakin vihataan ja rakastetaan antaumuksella. (Itse pidän kovasti molemmista!)

Näkyvyys ei tietenkään ole mikään itseisarvo, johon kaikkien tulisi pyrkiä. Ehkä ihan hyväkin, ettei valtaosa sellaista tavoittele, sillä näkyvyydessä on myös omat varjopuolensa. Mitä enemmän näkyvyyttä saavutat, sitä vähemmän olet enää itsesi omaisuutta ja sitä enemmän sinua määritellään itsesi ulkopuolelta. 

Näkyminen tai “menestyminen” on kuitenkin eräänlainen peli, jota valtava määrä ihmisiä tällä maapallolla pelaa. Koska vaikuttajina olemme tässä pelissä mukana, voimme samantien suhtautua siihen nimenomaan pelinä. Pohjimmiltaan jokainen meistä on vain yksi ihmisolento, jolla sattuu olemaan asiaa ja joka haluaa päästä pätemään. Itsestään ei kannata kuvitella liikoja.

Kukaan meistä ei ole niin tärkeä, että vihaajat jaksaisivat oikesti pitää meidät mielessään yhtään pidempiä aikoja. Useimmat vihaajat katoavat parin kommentin jättämisen jälkeen. Vihatuksi tuleminen saattaa tuntua henkilökohtaiselta, varsinkin, kun vihaajat maustavat kommenttejaan henkilöön menevillä asiattomuuksilla. Se ei kuitenkaan useimmissa tapauksissa ole sitä. Joku käytöstapavammainen ihmisolento siellä vain purkaa tuntojaan. 

5. Vihaajat auttavat sinua

Vihaajista voi nähdä olevan myös jonkinlaista hyötyä. Toisaalta he lisäävät näkyvyyttäsi levittämällä juttujasi (ja negatiivista huomiota saavat jutut keräävät tutkitusti eniten klikkejä). Toisaalta he saattavat nostaa sisällöistäsi esiin ihan todellisiakin epäkohtia, jotka huomioimalla ja korjaamalla voimme kehittyä entistä paremmiksi sisällöntuottajiksi. Tämä ei ehkä tunnu hyvältä, mutta voi olla kuitenkin hyödyllistä.

Moni vihaajien suusta tuleva asia saattaa tuntua nihkeältä myös siksi, että siinä on mukana ripaus totuutta. Mikäli mielimme kasvaa ihmisinä, myös vihaajia kannattaa välillä kuunnella. Jos ympäröimme itsemme ainoastaan kanssamme samaa mieltä olevilla tyypeillä, saattaa se hidastaa kasvamistamme. 

(Toki rakentavaankin kritiikkiin kannattaa toisinaan suhtautua tietyllä varauksella. Lähtökohtaisesti kuka tahansa voi antaa todella laadukasta ja osuvaa rakentavaa kritiikkiä. On kuitenkin oltava varovainen silloin, kun tämä rakentava kritiikki tulee ihmiseltä, joka ei itse ole onnistunut rakentamaan elämässään mitään.)

6. Onnistuminen on paras kosto

Olen huomannut, että moni ihminen tykkää väittää, kuinka häntä “EIVÄT MUIDEN MIELIPITEET TIPPAAKAAN KIINNOSTA”. Mutta kyllähän ne silti useimpia kiinnostavat, vaikka kuinka väittäisi muuta. Ja niin kannattaakin. Me ihmiset olemme sosiaalisia laumaolentoja ja olisi hölmöä viisveisata täysin siitä, mitä muut meille viestivät.

Aika paksun nahan saa myöskin kasvattaa, jotta internetin villissä lännessä villisti viuhuvat luodit eivät välillä menisi ihomme alle. Olemme sitten kuinka zen-mestareita hyvänsä, aina välillä rupeaa kiukuttamaan. Eikä siinä mitään! Jopa yksi maailman kovimmista jätkistä, Dalai Lama, ottaa välillä lämpöä.

Kiukku on vastuullisissa määrin nautittuna oikein hyvää polttoainetta ja onnistuminen on paras kosto. Jos vihaajat harmittavat, käytä harmistuksesi tehdäksesi omasta työstäsi ja elämästäsi parempaa. Kun itsellä menee hyvin, eivät muiden vuodatukset erityisemmin kiinnosta.

Ihmiset eivät vuodata toistensa päälle pahaa oloa siksi, että he olisivat pahoja. Ihmiset ovat ilkeitä toisilleen siksi, että heidän itsensä on paha olla. Kun tämän sisäistää, vihaajiinkin on helpompaa suhtautua lämmöllä ja ymmärryksellä.

Lopuksi vielä tätä samaa aihetta käsittelevä puhe 4 tunnin työviikon kirjoittajalta, supervaikuttaja Tim Ferrikseltä, check it out, sisältää paljon hyviä pointteja:

Rakkaudella,

Jevgeni

(Teksti “Nettiviha on yleinen ilmiö: Tässä 6 vinkkiä sen käsittelyyn” on julkaistu 15.4.2016 ja sitä on päivitetty 15.8.2021. Lisää vastaavia tekstejä löytyy blogin arkistosta ja videoita videoarkistosta. Kiitos, mukavia luku- ja katseluhetkiä!)

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia