10 asennevirhettä, jotka johtavat huonompaan elämään

asennevirheita

Ihmisen elämä ei ole helppoa, eikä maailmasta todennäköisesti löydy ketään, jonka voisi väittää elävän virheettömällä tavalla. Ei myöskään ole hyvätapaista osoitella virheitä, joita löytyy esimerkiksi kanssaihmisten asenteista. Tänään kuitenkin teen jotakin tuhmaa ja toimin vastoin tätä sääntöä. Aion nostaa esiin tyypillisiä “asennevirheitä”, joita moni meistä tekee. Olen itsekin syyllistynyt jokaiseen mainituista virheistä, useimpiin huomattavasti useammin kuin kerran. Siksi tämän tekstin tarkoituksena ei ole suinkaan osoitella ketään sormella, vaan muistuttaa asioista, jotka ovat toki ikäviä, mutta joiden tietoinen korjaaminen voi auttaa meitä elämään huomattavasti miellyttävämpää elämää.

Kiitos, anteeksi ja mukavia lukuhetkiä!

1. Haluttomuus ottaa vastuuta ja muiden syyttely

Mokaaminen ei ole kivaa. Kun mokaamme, on yleistä, että vastuun ottamisen sijaan keksimme pätevältä kuuloisia syitä sille, miksi mokaaminen ei ollut omaa syytämme. Tämä on inhimillistä ja ymmärrettävää, mutta harvoin kovin hedelmällistä. Näin toimimalla ei yleensä saa myöskään muiden ihmisten kunnioitusta.

On totta, että asiat ovat harvoin vain ja ainostaan omaa syytämme. Siksi voi tuntua epäreilulta ottaa täyttä vastuuta epäonnistumisistaan. Elämässä tärkeää ei kuitenkaan ole aina niinkään se, mikä on totta, vaan se, mikä on hyödyllistä. Oman elämän parantamisen kannalta hyödyllisintä tuntuukin olevan usein se, että ottaa täyden vastuun epäonnistumisistaan. Tämä on rautainen asenne, joka auttaa oppimaan ja tulemaan joka kerta paremmaksi. Lisäksi muut ihmiset kunnioittavat heitä, jotka ovat valmiita ottamaan vastuuta.

2. Toimeton odottelu ja sen toivominen, että asiat ratkeaisivat itsestään

Oman elämän rakentaminen ja itsensä kehittäminen on harvoin helppoa. Päinvastoin, usein se on raskasta ja epämiellyttävää. Siksi on inhimillistä, että usein vain odotamme ja toivomme, että elämässämme olevat ongelmat ratkeaisivat itsestään. Joskus harvoin (erittäin harvoin!) niin tapahtuukin. Yleensä kuitenkaan ei. Pahimmillaan käy toisin päin. Mitä pidempään jonkin elämässään olevan ongelman ratkaisemista vitkuttelee, sitä suuremmaksi ja vaikeammaksi ongelma kasvaa!

Tyypillinen esimerkki tällaisesta “odottelijan ongelmasta” on esimerkiksi se, että haluaisi löytää itselleen kumppanin, mutta sen sijaan, että kävisi aktiivisesti treffeillä, sitä vain istuu ja toivoo, että sopiva kumppaniehdokas vain ottaisi ja ilmestyisi elämäämme ilman, että meidän itsemme tarvitsee tehdä sen eteen mitään. (PS. Verkkokaupastamme löytyy useita kumppanin löytämisessä auttavia kirjoja!)

3. Epäonnistumisten selittely

Mokaaminen synnyttää monissa meissä tarpeen selitellä. “Kyllähän mä muuten olisin hoitanut tän kunnialla, mutta kun…

Selittelyssä itsessään ei ole mitään vikaa. Usein selittely on pikemminkin varsin aiheellista, sillä aina epäonnistumiset eivät ole vain omaa syytämme. Selittely on kuitenkin pitkällä aikavälillä vaarallinen tapa, sillä se ei edistä oppimista. On usein helpompaa selitellä, kuin ottaa vastuu tapahtuneesta mokasta ja varmistaa, ettei sama toistu enää uudelleen. Täyden vastuun ottaminen ei todellakaan tunnu aina oikeudenmukaiselta, mutta on usein hyödyksi kehittymisemme kannalta.

4. Tekosyiden viljely ja niihin uskominen

Tämä on jatkoa edelliselle kohdalle. Sen lisäksi, että selittelemme epäonnistumisiamme, olemme myös usein varsin taitavia keksimään syitä, jotka näihin epäonnistumisiin johtivat. Toisinaan nämä selitykset ovat todellisia ja ymmärrettäviä, mutta toisinaan tiedostamme itsekin, että pyrimme lähinnä säilyttämään kasvomme sillä, että keksimme uskottavalta kuulostavia tekosyitä.

Tekosyidenkin keksiminen on aivan ymmärrettävää ja inhimillistä, mutta ei kovin hedelmällistä. On kivuliaampaa ottaa vastuu epäonnistumisestaan ja olla selittelemättä tätä tuskaa pienemmäksi uskottavankuuloisten tekosyiden avulla, mutta pitkällä aikavälillä tämä on kasvattavampi ja kunnioitusta herättävämpi ratkaisu.

5. Ylpeys sekä siitä johtuva haluttomuus oppia

Kuten muutkin tässä tekstissä esiin nostamani asennevirheet, on ylpeyskin sinänsä aivan inhimillinen ja ymmärrettävä ilmiö. Jokainen meistä on toisinaan turhan ylpeä. Ylpeys on kuitenkin erittäin tuhoava virhe silloin, kun se yhdistyy haluttomuuteen oppia uusia asioita.

Moni vastustaa kehoituksia oppia uutta. Tämä tapahtuu usein siksi, että nämä henkilöt kokevat nämä kehoitukset ikään kuin hyökkäyksinä heitä kohtaan ja yrityksenä nostaa esiin heidän puutteitaan. Jos pitää oppia uutta, tulkitaan se niin, ettemme ole vielä tarpeeksi hyviä. Tämä tuntuu olevan monille syvästi epämiellyttävä ajatus! Pienikin vihje siitä, että meidän kannattaisi opetella jotain, mitä emme vielä osaa, ajaa meidät puolustuskannalle. Pahimmillaan se estää uuden oppimisen ja näin altistaa meidät sille, että ajan saatossa elämämme huononee.

6. Liiallinen pelokkuus

Pelko ei ole asennevirhe sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä kyseessä on syvästi inhimillinen ja monessa tilanteessa tärkeäkin tunne. Koska kyseessä on kuitenkin vain kevyt ja osin viihteellinen listaus, lasken tässä tapauksessa liiallisen pelokkuuden eräänlaiseksi asennevirheeksi. Liiallisella pelolla on valta tuhota elämänlaatumme ja kutistaa elämämme pieneksi, rujoksi paikaksi. “Mitä suurempi pelko, sitä pienempi minä“, on joku joskus osuvasti todennut.

Esimerkiksi ihmissuhteissa pelko näyttää usein valtavan tuhovoimansa. Esimerkiksi ihminen, joka ei uskalla solmia uusia ihmissuhteita, saattaa jäädä lopulta yksin. Erittäin ujo ihminen saattaa myös viettää elämänsä ilman, että löytää itselleen koskaan kumppania.

7. Laumamentaliteetti eli “teen kaiken kuten muutkin”.

Joukon seuraaminen ja muiden tavoin eläminen ei sekään ole itsessään mikään asennevirhe. Me ihmiset olemme laumaolentoja ja se on palvellut meitä erittäin hyvin läpi koko ihmiskunnan historian. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö elämässä tulisi toisinaan vastaan hetkiä, jolloin lauman suunnasta poikkeaminen johtaisi parempiin lopputuloksiin kuin lauman seuraaminen.

Käristäen voisi sanoa, että tekemällä kaiken kuten muutkin, myöskin saa sellaisia tuloksia kuin muutkin. Jos tämä on se, mitä haluamme, hienoa! Toisinaan sitä kuitenkin haluaisi saada parempia tuloksia kuin muut keskimäärin saavat, jolloin on myös toimittava eri tavoin kuin muut toimivat.

8. Haluttomuus muuttua

Tämä on sukua edelliselle kohdalle. Jos teemme asiat siten, miten olemme ne aina tehneet, saamme todennäköisesti samoja tuloksia, kuin olemme aina ennenkin saaneet. Jos tämä ei haittaa, ei tässä ole mitään vikaa. Moni asia elämässä on kuitenkin sellainen, ettemme haluaisi sen pysyvän nykyisen kaltaisena, vaan paranevan. Jotta elämässämme olevat asiat paranisivat, on meidän siis toimittava eri tavoin kuin ennen. Tämä vaatii usein sitä, että olemme valmiita muuttamaan toimintatapojamme ja itseämme.

9. Itsensä liian vakavasti ottaminen

Moni tilanne elämässä vaatii heittäytymistä ja riskin ottoa. Riskinä on se, että jotakin yrittäessämme tulemme nolanneiksi itsemme ja asettaneiksi itsemme naurettavaan valoon. Monelle meistä tämä on syvästi inhottava asia, jota emme ole valmiita kohtaamaan.

Harvaa hyvää asiaa voi kuitenkaan saada ilman, että on valmis ottamaan ainakin jonkinlaisia sosiaalisia riskejä. Siksi on hyvä pitää mielessä, että me ihmiset – ja ehkäpä kaikki muukin elollinen – olemme vain osa suurta, kosmista vitsiä. Koko olemassaolomme on pohjimmiltaan hämmentävä sekoitus surullista ja huvittavaa, ylevää ja naurettavaa, hienoa ja kamalaa. Naurunalaiseksi joutuminen ei toki ole kivaa, mutta se on vain pienen pieni osa elämää ja sitä tapahtuu toisinaan ihan jokaiselle meistä.

10. Epäonnistumisen pelko

Epäonnistumisen pelko on sekin inhimillinen ja yleinen vieras lähes jokaisen elämässä. Ei ole missään tapauksessa tarkoitus väittää, että epäonnistumisesta pitäisi osata nauttia. Olisi kuitenkin hyvä tulla sen kanssa sen verran toimeen, ettei anna sen rajoittaa itselleen tärkeiden asioiden tavoittelua. Vaikka epäonnistumisen pelko onkin syvästi inhimillinen ominaisuus, on tämä inhimillisyys varsin laiha lohtu silloin, kun pelon vuoksi elämän tärkeät asiat jäävät kokematta.

Rakkaudella,

Jevgeni

(Tämä teksti on ilmestynyt

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia