12 ominaisuutta jotka tekevät sinusta vastustamattoman

Mikä tekee ihmisestä viehättävän tai suorastaan vastustamattoman?

Erilaisilla ulkoisilla avuilla on tietenkin merkitystä. Ulkonäkö sekä muu ulkoinen olemus ovat tärkeässä osassa. Pelkillä ulkoisilla avuilla ei kuitenkaan pitkälle pötkitä. Eniten merkitystä lienee sillä, mikä löytyy “ihmisen sisältä”.

Ihmisen viehättävyys ja karisma rakentuvat useasta osasta. Miellyttävällä ulkomuodolla on todistetusti merkitystä. Sillä miten liikumme ja miten kannamme itsemme, on merkitystä. Jopa pukeutumisellamme on enemmän merkitystä, kuin moni suomalaisen kulttuurin piirissä kasvanut tykkäisi myöntää. Kaikki nämä ovat kuitenkin merkityksettömiä, mikäli emme ole luonteeltamme viehättäviä.

Monet käyttävät ulos mentäessä kymmeniä minuutteja tai jopa tunteja laittautumiseen. Hienot vaatteet, meikkiä, kauniit hiukset ja miellyttävä tuoksu, koko hoito. Tässä ei ole mitään vikaa. Kuten todettu, ulkoinen olemus on tärkeää.

Vaan mitä tapahtuisi, jos käyttäisimme saman määrän aikaa “sisäiseen laittautumiseen”? Mitä tapahtuisi, jos käyttäisimme edes osan ulkoiseen ehostukseen valuvasta ajasta sisäisten piirteidemme hiomiseen? Ehkä emme pian edes tarvitsisi mittavaa ulkoista ehostautumista, sillä sisimpämme loistaisi kauneuttaan senkin edestä.

Voiko luonteensa piirteitä muuttaa?

Nykypsykologiassa niin kutsuttuja luonteenpiirteitä pidetään verrattain stabiilina ominaisuutena. Suomeksi tämä tarkoittaa suurin piirtein sitä, että luonteen piirteet voivat kyllä muuttua (ainakin jossain määrin), mutta pääasiassa ne pysyvät samankaltaisina läpi elämän.

Mahdollisuus muuttaa luonteenpiirteitään on kuitenkin tämän tekstin kannalta sivuasia. Syy tähän on se, että merkittävä määrä siitä, mitä moni on tottunut pitämään luonteenpiirteenään on pikemminkin taito.

Vaikka tämän tekstin otsikko on 12 luonteen ominaisuutta, kyse on tosiaan ennemminkin taidoista. Syystä tai toisesta “12 taitoa, jotka tekevät sinusta vastustamattoman” ei herätä läheskään samaa kiinnostusta, vaikka itse jutun sisältö olisi täsmälleen sama. Tämä on hämmentävää ja harmillista, sillä taitojaan voi oppia ja kehittää paremmiksi. Tämä on mielestäni huomattavasti voimauttavampaa kuin se, että viehättävyytemme olisi kiinni synnynnäisistä ja lukkoon lyödyistä luonteenpiirteistämme.

Vaikka emme olisi tällä hetkellä mielestämme riittävän taitavia jossakin asiassa, voimme nostaa taidokkuuttamme ajan kanssa. Muutokseen vaadittava aika ja määrä vaihtelee aina yksilön ominaisuuksista ja tilanteesta riippuen. Jotkut taidot ovat opittavissa verrattain helposti, toiset oppii kohtuullisella vaivalla, kolmansien oppiminen saattaa kysyä vuosien edestä panostusta ja vaivannäköä.

Olen joitain kertoja kohdannut tilanteita, joissa jonkin taidon oppiminen on ollut iloinen yllätys ihmiselle itselleenkin. Eräskin henkilö kuvaili, kuinka hänelle ei ollut tullut mieleenkään, että juuri hän voisi oppia erään taidon, sillä hän oli koko elämänsä ajan ollut tottunut ajattelemaan, ettei kyseinen asia ole taito ollenkaan, vaan synnynnäinen ja siten muuttumaton luonteenpiirre.

Olen myös itse läpikäynyt tällaisen muutosprosessin useita kertoja. Kuten moni muukin,  olen ollut elämäni aikana monella tavalla melko raskas ja epämiellyttävä kaveri. Vuosia kestäneen itseni kehittämisen tuloksena olen kuitenkin saanut muovattua itsestäni tyypin, joka on ainakin toivottavasti ihan mukava sekä omasta, että muiden mielestä.

Seuraavaksi siirrymme itse listaukseen. Mitkä 12 taitoa tekevät kenestä tahansa vastustamattoman? Mitä sinun tulisi kehittää itsessäsi, jotta olisit miellyttävä sekä omissa, että muiden silmissä?

(Kuten aina näissä teksteissä, esitän seuraavat aiheet yksinkertaistetussa muodossa ja yleistävässä sävyssä. Tosiasiassa esimerkiksi yksilölliset muuttujat, kuten synnynnäiset taipumukset, mielenterveyden haasteet sekä erilaiset elämäntilanteet voivat joko helpottaa tai vaikeuttaa seuraavien taitojen oppimista. Tekstiä ei tule tulkita “sen kuin vain menet ja opettelet nämä, ei ole vaikeaa” -hölynpölynä.)

1. Valoisa asenne

Valoisa asenne on ensimmäinen ja tärkein niistä ominaisuuksista, jotka tekevät ihmisestä viehättävän. Valoisa asenne tarkoittaa elämään ja sen tapahtumiin suhtautumista ilolla, myönteisyydellä ja riemulla. Tätä sisäistä valoa loistava ihminen löytää elämässä vastaan tulevista tilanteista ja ihmisistä lähtökohtaisesti enemmän hyvää kuin huonoa. Hän näkee enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia.

Paitsi että tällainen ihminen saa kylpeä omassa myönteisyydessään, levittää hän valoaan myös ympärilleen, muistuttaen muitakin siitä, että elämässä on lopulta enemmän hyvää kuin pahaa. Hän on eräässä mielessä kuin majakka, joka loistaa valoaan myös heille, jotka ovat eksyneet myrskyssä.

Valoisan asenteen omaaminen ei tarkoita sitä, että käyskentelee ympäriinsä ollen aina positiivinen, ärsyttävän riemukas ja nähden ympärillään pelkkää hyvää. Kuten kenen tahansa kohdalla, on valoisankin asenteen omaavien ihmisten elämässä vastoinkäymisiä, harmeja ja suruja. Hän vain suhtautuu näihin vastoinkäymisiin lujuudella, toiveikkuudella ja pyrkien näkemään uhkien lisäksi myös mahdollisuuksia.

Ennen kaikkea valoisa asenne tarkoittaakin ylitsevuotavan, kaiken tukahduttavan kielteisyyden puuttumista. Olen itsekin aikoinaan ollut tyyppi, joka näkee kaikissa asioissa ja ihmisissä ensisijaisesti jotakin huonoa. Olen ollut tyyppi, joka valittaa pienimmistäkin vastoinkäymisistä ja jota kaikki ahdistaa. Eräät kaverini jopa tilasivat minulle aikoinaan t-paidan, joka oli täynnä “AHDISTAA, AHDISTAA, AHDISTAA” -tekstiprinttejä.

Vasta jälkeenpäin muita samankaltaisia ihmisiä tavatessa olen huomannut, kuinka hemmetin raskasta tällainen kielteisyys onkaan. Vaikka ihminen olisikin hyvä ja mukava tyyppi, tekee kaikenläpäisevä synkkyys hänen kanssaan olemisesta raskasta.

Kielteinen ja vihamielinen maailmankuva on kuin kuoppa, joka syvenee hetki hetkeltä. Mitä pidempään kuopassa on, sitä vaikeampi sieltä voi olla päästä pois. Raskas olemus ja kielteinen maailmankuva saattavat eristää ihmistä muista. Vuosien myötä yhä useampi ystävä kaikkoaa ympäriltä ja tukiverkot murentuvat, mikä saattaa ymmärrettävästi synkentää ihmistä entisestään. Syntyy kielteinen, yhä syvenevä kierre, josta poispääsy voi olla hyvin vaikeaa.

Erityisen huolestuttavana pidän sitä, että moni tällaisessa tilanteessa oleva argumentoi, että vain synkkä ja vihamielinen maailmankuva on järkevä ja todellisuutta heijasteleva. Heidän mukaansa kaikenlainen positiivisuus on hölmöä ja sinisilmäistä. Mieluummin ikään kuin tarkastellaan synkkää ja pahaa maailmaa realistisesti kuin valheellisten pinkinpörröisten lasien lävitse.

Jos tämä kuvaa sinua, varo! Tuollainen ajattelu on ansa. On toki kiistatonta, että elämme maailmassa, josssa tapahtuu todella paljon pahaa. Kuitenkaan se, että omaksumme tämän vuoksi vihamielisen ja synkän maailmankuvan, ei maailmaa paranna, päinvastoin.

Kun aikoinaan tein päätöksen luopua jatkuvasta valittamisestani ja synkistelystäni, tuntui se aluksi hyvin oudolta. Koin olevani jotenkin epäaito, kun en enää toiminut siten, kuten olin aina aiemmin toiminut. Eikä kyse ollut edes siitä, että olisin alkanut jonkinlaiseksi ällöpositiiviseksi riemusta hihkujaksi. Pienikin myönteisyyden lisääminen ja mahdollisuuksien näkeminen kaiken synkkyyden keskellä tuntui sekin aluksi valheelliselta ja hölmöltä.

Tällaiset tuntemukset ovat kuitenkin tyypillisiä muutoksen ominaispiirteitä. Muuttuminen on outoa. Muutoksessa eivät vaihdu vain toimintatapamme, vaan esimerkiksi myös maailmankuvamme, minäkuvamme ja ajatusmaailmamme. Ajan kanssa kuitenkin helpottaa. Uusi, valoisampi olemus alkaa tuntumaan yhä enemmän ja enemmän omalta.

2. Innostuneisuus ja kiinnostunut asenne

Merkittävä osa karismasta rakentuu sille innostukselle ja kiinnostukselle, jota osoitamme ulkoista maailmaa ja sen ilmiöitä kohtaan.

Kiinnostavatko maailman toiminta ja ilmiöt sinua? Kiinnostavatko sinua muut ihmiset, heidän tekonsa ja sanomisensa? Kiinnostaako sinua taide, tiede, kirjallisuus, ruoanlaitto, urheilu, historia tai muut vastaavat aiheet? Innostaako sinua ajatus uusien kiinnostavien keskustelujen käymisestä? Innostaako sinua ajatus uuden oppimisesta ja itsesi kehittämisestä?

Mitä enemmän kiinnostuksenkohteita sinulla on ja mitä halukkaampi olet oppimaan ja jakamaan jo opittua tietoa, sitä kiinnostavampi olet myös muiden silmissä. Kiinnostus uusia asioita kohtaan on innostavaa ja sähköistävää, varsinkin kun se jaetaan yhdessä muiden kanssa. Yhdessä olemme kuin tutkimusmatkailijoita, jotka lepattavan lyhdyn valossa murtavat vuosituhansia kiinni olleen, salaisen temppelin oven.

Maailma on täynnä mitä erilaisimpia, toinen toistaan kiinnostavampia asioita ja ilmiöitä. Jokaisen makuun löytyy jotakin. Mihin kaikkeen suhtaudut innolla jo nyt? Entä mistä kaikesta voisit vielä kiinnostua?

3. Lähestyttävyys ja lämpö

image

Miksi lähestyttävyys on viehättävää?

Mahdollisesti siksi, että lähestyttävät ihmiset saavat myös meidät tuntemaan itsemme tervetulleiksi, hyviksi, viehättäviksi ja hyväksytyiksi. Lähestyttävyys ja lämpö on kuin kutsu tanssiin tai kivaan leikkiin:

“Hei ihminen, näen sinut, vaikutat hyvältä tyypiltä, tule puhumaan minulle!”

Lähestyttävyys ja lämpö kertoo myönteisestä ihmiskuvasta sekä kyvystä luottaa muihin. Se taas voidaan tulkita merkinä jonkinlaisesta ihmisessä asuvasta itsevarmuudesta. Itsevarmuus taas on itsessäänkin hyvin viehättävä ominaisuus.

Sen sijaan viileys, etäisyys sekä kopean kylmä asenne ovat usein karkottavia ominaisuuksia:

“Pysy kaukana minusta, et ole tervetullut lähelleni, tämä on minun tilaani!”

Viileiden ja etäisten ihmisten seura saa tahtomattaankin epäilemään itseään: Olenko tervetullut tänne? Haluaako tuo ihminen minun olevan täällä? Pitääkö hän edes minusta? Olisiko minun parasta lähteä pois?

Lähestyttävyyden puute tai sen vähäisyys ei  tietenkään ole mikään rikos. On täysin hyväksyttävää olla etäinen, pitää huolta omasta tilastaan ja säilyttää tärkeäksi kokemansa etäisyys. Oma viihtyvyys ja hyvinvointi ennen kaikkea. On kuitenkin hyvä tiedostaa, millaisia viestejä etäinen olemuksemme saattaa lähettää muille.

Viileys tuo herkästi mieleen kulttuurissamme kielteisinä pidettyjä asioita, kuten kiinnostuksen puutetta muita kohtaan tai haluttomuutta luottaa muihin. Vaikka nämä eivät ole itsessään huonoja ominaisuuksia, viehättäviksikään niitä ei voi sanoa.

Tunnistatko omasta arjestasi tilanteita, joissa voisit olla lähestyttävämpi tai osoittaa enemmän lämpöä? Entä mikä kaikki mahdollisesti estää sinua osoittamasta enemmän lämpöä muita ihmisiä kohtaan? Kuinka tekisit olemuksestasi lähestyttävämmän?

4. Ennakkoluulottomuus ja tuomitsematta oleminen

Ennakkoluulottomuus on kykyä suhtautua ihmisiin ja asioihin lähtökohtaisen reilusti ja tasapuolisesti. Ennakkoluulottomuus on mahdollisuuden antamista ja luottamusta siihen, että jokaisessa voi olla hyvää. Ennakkoluuloton ihminen katsoo ensin ja ajattelee toisista pahaa vasta silloin, kun siihen on todellinen syy.

Vahvasti ennakkoluuloinen ihminen näyttäytyy ulkopuolisille usein ahdistavana ja pelottavana:

“Uskallanko olla tuon kanssa, kun sillä on varmaan minustakin jotain pahaa sanottavaa!”

Ennakkoluulojen kyllästämässä ihmisessä ikään kuin asuu tietty vaara, tietty mahdollisuus, että myös me joudumme hänen synkkien ajatustensa kohteeksi.

Ennakkoluuloisuus on myös osoitus tietynlaisesta tietämättömyydestä ja pahimmillaan suorastaan haluttomuudesta ymmärtää. Tämä liittyy tämän listan edelliseen kohtaan: kiinnostuneisuus ja innostus asioiden ymmärtämistä kohtaan on viehättävää, kiinnostuneisuuden puute taas viehättävyyttä vähentävä muuttuja.

Kun voimme luottaa siihen, ettei toinen ihminen tule lähtökohtaisesti tuomitsemaan ja arvostelemaan meitä, uskallamme olla hänen lähellään. Kyse on turvasta. Onko toisen lähellä turvallista olla, vai onko minun varauduttava jonkinlaiseen hyökkäykseen (olkoonkin, että hyökkäys on henkistä laatua)? Kun luomme ympärillemme turvallisuuden tunnetta, tekee se meistä merkittävästi helpompaa ja siten viehättävämpää seuraa.

5. Itsevarmuus ja kyky johtaa

206439

Joidenkin ihmisten sanotaan olevan itsevarmoja, “synnynnäisiä johtajia”. Mutta mitä tämä käytännössä tarkoittaa?

Itsevarmuus on kykyä luottaa omaan osaamiseensa ja siihen, että asiat menevät lopulta hyvin (ja jos eivät mene, on itsevarmuus luottamusta siihen, että epäonnistumisestakin selvitään). Itsevarmuuden taustalla piilee paitsi riittävä pohjaosaaminen (kukaan ei ole itsevarma tehdessään jotain, mitä ei ollenkaan osaa), myös vahva, myönteinen usko onnistumiseensa ja siihen, että kaikki päätyy hyvin.

Itsevarmuus on viehättävää, sillä sekin luo ympärilleen turvallisuuden tunnetta. Kun lähellämme on itsevarma ihminen, koemme olevamme hyvissä käsissä ja ikään kuin tavallista paremmassa suojassa ahdistavilta ja epämiellyttäviltä tilanteilta.

Samoista syistä viehättävää on myös itsevarmuuteen usein liittämämme johtamiskyky. Kun olemme johtamiskykyisen ihmisen seurassa, voimme luopua pienestä määrästä omaa vastuuamme ja luottaa siihen, että johtamiskykyinen henkilö osaa ajatella meidänkin puolestamme. Moni kokee tämän vapauttavana ja rauhoittavana.

Itsevarmuutta voi toki olla liikaakin. Esimerkiksi perusteeton itsevarmuus näyttäytyy pikemminkin kerskumisena ja herättää lähinnä myötähäpeää. Yhtä ikävää on joillekin ominainen tukahduttava itsevarmuus. Tukahduttavaa itsevarmuutta käyttävä ihminen on niin varma itsestään ja kyvyistään, ettei malta antaa muiden loistaa: “Anna mä hoidan kun mä tiedän miten tää homma tehdään.”

(Mikäli haluat kehittää sosiaalista itsevarmuuttasi, suosittelen kirjoittamaani Eroon ujoudesta -eKirjaa tai Eroon jännittämisestä -verkkokurssia.)

6. Kyky ottaa suoraselkäisesti vastuuta ja olla selittelemättä

image

Suoraselkäisyys ja kyky ottaa vastuuta on ihailtava ja viehättävä ominaisuus. Mutta mikä siitä tekee sellaisen?

Kyky ottaa vastuuta kertoo ihmisessä asuvasta itsevarmuudesta ja kyvykkyyden kokemuksesta. Siitä, että uskoo suoriutuvansa vastuullaan olevista haasteista ja että kykenee epäonnistumisen tapauksessa ottamaan vastuun myös siitä. Kukaan meistä ei tosissaan pidä epäonnistumisesta eikä halua näyttäytyä epäonnistujana muiden silmissä. Vaatii todellista itsevarmuutta myöntää virheensä ja vastustaa halua selitellä oma osamme todellista pienemmäksi. On oikeastikin haastavaa jatkaa epäonnistumisten jälkeen elämässä eteenpäin välittämättä liikoja siitä, mitä muut meistä ajattelevat.

Syyllisten ja vastuullisten etsiminen lähtökohtaisesti oman itsemme ulkopuolelta kertoo siitä, kuinka haluttomia olemme kohtaamaan oman osaamisemme ja voimiemme rajallisuuden ja kuinka kovasti tahdomme muiden näkevän meidät osaavina ja pystyvinä ihmisinä.

Selittelemiseen muuten liittyy mielenkiintoinen ristiriita. Selittelemme virheitämme, koska uskomme näin pehmentävämme muiden suhtautumista meihin. Uskomme, että antamalla uskottavalta kuulostavat perustelut epäonnistumisillemme, muut tulevat suhtautumaan meihin anteeksiantavammin ja ymmärtävämmin. Monissa tilanteessa näin onkin. Harvat epäonnistumiset kun johtuvat vain ja pelkästään omista virheistämme.

Turvautumalla selittelyyn kuitenkin myös näytämme selvästi muille, kuinka riippuvaisia olemmekaan heidän myönteisestä suhtautumisestaan ja ymmärryksestään. Annamme pois osan henkilökohtaisesta voimastamme ja vaihtamme sen näennäiseen hyväksyntään. Tarve tehdä näin on ymmärrettävä ja inhimillinen, mutta ei erityisen viehättävä ulkoapäin tarkasteltuna. Todellista kunnioitusta herättävät meissä he, jotka kantavat vastuunsa itse ja oppivat virheistään silloinkin, kun virheet eivät johtuneet vain heidän omista valinnoistaan.

(Käytännössä kyky olla selittelemättä liittyy läheisesti kykyyn kestää epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. On totta, että mokailumme on harvoin vain ja ainoastaan omaa syytämme. Kuitenkin tämän asian esiintuominen ei aina kannata, sillä selittely kuulostaa selittelyltä myös silloin, kun se on periaatteessa perusteltua.)

7. Kyky sopeutua

image

Sopeutumiskyvyllä tarkoitan kahta keskenään hieman erilaista ilmiötä:

Ensinnäkin tarkoitan kykyä sopeutua elämän alati muuttuviin tilanteisiin. Sopeutumiskykyinen ihminen löytää ratkaisuja ja onnistuu säilyttämään toiveikkaan, eteenpäin suuntautuneen katseensa riippumatta siitä, minkä puolen itsestään elämä hänelle näyttää.

Muiden silmissä tämä sopeutumiskyky on viehättävä siksi, että sopeutumiskykyinen ihminen ei kuormita ympäristöään siten kuin jatkuvasti tukea tarvitseva ihminen.

Jokainen vähääkään rankempia elämänmuutoksia läpikäynyt lienee kokenut sen valtavan tarpeen kertoa tilanteestaan muille, hakea tukea, ymmärrystä ja lohtua. Tämä on täysin normaalia ja ymmärrettävää, eikä siinä ole mitään väärää.

Toistuvana tämä käytösmalli kuitenkin helposti rasittaa ympärillä olevia. Näkyvästi muutoksesta kärsivä ihminen luo herkästi ympärilleen varovaisuuden ilmapiirin, jolloin kyseisen ihmisen seurassa oleminen muuttuu helposti varpaillaan hipsimiseksi, “ettei vain sanottaisi mitään väärää, kun tuolla on muutenkin vaikeaa”.

Eettisesti tämä on hyvin hankala aihe. Toisaalta tiedetään, että omista tunnoista kertominen ja haasteiden jakaminen muiden ihmisten kanssa on mielenterveyttä suojaavaa toimintaa. Haastavat elämäntilanteet on helpompi kohdata, kun ystävämme ja läheisemme ovat tukenamme ja valmiit kuulemaaan meitä.

Toisaalta taas muiden valjastaminen henkilökohtaisiksi tukijoiksemme ja terapeuteiksemme saattaa myös uuvuttaa heitä ja joissain tapauksissa ajaa heidät luotamme, näin syventäen ahdinkoamme entisestään. Mitään yleispäteviä ohjeita tällaisiin tilanteisiin on mahdotonta antaa.

Kyky sopeutua on viehättävä ominaisuus myös toisesta syystä. Sopeutumisessa kyse ei ole vain oman elämänsä muutoksiin, vaan myös muiden elämässä tapahtuviin muutoksiin sopeutumisesta. Myös läheistemme, ystäviemme ja tuttaviemme elämä muuttuu ajan kanssa. Jos kykenemme sopeutumaan heidän elämässää tapahtuviin muutoksiin ja suhtautua niihin myönteisesti, on heidän jatkossa helpompaa olla meidän kanssamme.

Valitettavasti toisinaan näkee tapauksia, joissa jopa myönteiset ihmisen elämässä tapahtuvat muutokset koetaan heidän läheisten joukossa jonkinlaisena epämääräisenä uhkana. Eräs kohtaamani esimerkki on vaikkapa se, että ylipainoisesta sohvaperunasta on tullut urheilukärpäsen purema liikkuja, minkä jälkeen hänen kaveripiirinsä pieneni kummasti, juurikin kavereiden aloitteesta.

Sen sijaan, että muutoksesta iloittaisiin,  sen koetaan uhkaavan totuttua järjestystä: sitä yhteisön omaa pientä idylliä, jossa jokaisella on oma, tuttu ja turvallinen roolinsa. Se, että joku kehtaa tätä rooliaan muuttaa, on ahdistavaa! Juuri tähän liittyy yhteisöjen valtava kyky tukahduttaa hyväkin muutos.

(Toki syyt siihen, miksi toisen ihmisen elämäntilanteen muutokseen sopeutuminen voi olla vaikeaa, ovat moninaiset ja ihan todelliset. Jos entinen sohvaperuna ei urheilukärpäsen pureman jälkeen esimerkiksi osaa enää puhua yhtään mistään muusta kuin liikunnasta ja ravinnosta, on ymmärrettävää, että entiset kaverit kaikkoavat pikkuhiljaa.)

Viehättävää on ainakin pyrkiä olemaan tukija ja mahdollistaja muiden ihmisten elämänmuutoksissa. Kun joku sinulle läheinen ihminen pyrkii muuttumaan myönteiseen suuntaan, tue häntä, vahvista hänen tahtoaan ja auta häntä muutoksessa, vaikka muutos tuntuisikin ahdistavalta ja kokisitkin vahvaa kaipausta menneeseen. On hyvä muistaa, ettei ole meidän asiamme seistä kenenkään kasvun tiellä.

Jos taas toinen ihminen on kokenut kielteisen elämänmuutoksen, on tärkeää edes pyrkiä omaksumaan tukijan ja kannustajan roolia. Tämä on paitsi hyvä ja oikein, voi se auttaa kyseistä ihmistä myös palautumaan nopeammin synkästä elämänvaiheestaan ja löytämään uudelleen aiemmin kadottamansa ilon.

8. Kyky suhtautua objektiivisesti eriäviin mielipiteisiin

“Minun, vain minun mielipiteeni ovat oikeita! Turha tulle minulle mitään lässyttämään, sillä minä olen oikeassa, sinä taas väärässä! Vaikene, sillä mielipiteeni on oikeampi kuin sinun!”

Yllä oleva litania on tietenkin karikatyyri, mutta se kuvaa monen todellista asennetta: usein pidämme omia mielipiteitämme arvokkaampina kuin toisten, puolustamme niitä järjettömyyksiin asti menevillä argumenteilla, ärsyynnymme kun joku on kanssamme eri mieltä ja yritämme käännyttää muut olemaan samaa mieltä kanssamme. Emme toki myönnä olevamme tällaisia, mutta arkikokemus puhuu puolestaan.

Todellista voimaa on niissä ihmisissä, jotka kykenevät luopumaan siitä uskomuksesta, että heidän mielipiteensä olisi jotenkin muita oikeampi tai arvokkaampi. Todellista voimaa on niissä ihmisissä, jotka kykenevät arvioimaan myös oman näkemyksensä kanssa ristiriidassa olevaa informaatiota ja muodostamaan näin itselleen valistuneempia mielipiteitä. Kuulostaa yksinkertaiselta ja itsestään selvältä, mutta kyseessä on aidosti vaativa kyky. Omien mielipiteiden muuttamiseen ja muiden mielipiteiden kunnioittamiseen eivät aina pysty parhaimmatkaan meistä.

Muiden mielipiteiden kunnioittaminen ei toki tarkoita sitä, että kaikki mielipiteet olisivat hyviä tai järkeviä. Maailma on pullollaan mielipiteitä ja näkemyksiä, joiden olemassaolo tuskin johtaa mihinkään hyvään. Siitäkin huolimatta on hyvä, että pyrimme kunnioittamaan ja ymmärtämään myös itsellemme epämiellyttävien mielipiteiden takana olevia ihmisiä.

Asiat taistelevat, ihmiset eivät. Vaikka sitä on hetkittäin vaikea uskoa, surullisin ja kusipäisin henkilökin voi muissa yhteyksissä olla kaikin puolin hyvä ja miellyttävä tyyppi. Hyväksyminen ja ymmärtäminen (ei toki rajaton sellainen) on viehättävää. Tämän mielessä pitäminen ja mahdollisuuden antaminen myös heille, joiden mielipiteet poikkeavat omistamme taas tekee meistä ehdottomasti viehättävämpiä.

9. Kyky olla diplomaattisesti aito ja rehellinen

image

Eräs viehättävimmistä kyvyistä on kyky olla “aito ja rehellinen”. Tämä tarkoittaa itsensä näyttämistä sellaisena kuin on, käyttäytymistä juuri siten kuin haluaa käyttäytyä ja muutenkin aitona, omana itsenään olemista.

(Tämä tietysti järkevissä mittasuhteissa. Typerä käytös on typerää käytöstä, vaikka sitä nimittäisi aidoksi ja rehelliseksi.)

Aitous on omista toiveista ja haluista viestimistä rehellisesti ja salailematta: Tässä minä olen, katso minua!

Aitous ja rehellisyys on viehättävää, sillä se kertoo rohkeudesta. Rohkeudesta näyttäytyä sellaisenaan kuin on, rohkeudesta asettua muiden tarkastelun alle ja hyväksyä muiden näkemys itsestään, millainen se sitten ikinä onkin. Aitous on rohkeaa ja rohkeus on kaunista ja viehättävää.

Miksi epäaitous sitten on niin epämiellyttävää? Epäaitoudella ja erilaisiin rooleihin turvautumistahan harrastavaa toisinaan jokainen meistä. Epäaito käytös on jossain määrin hyväksyttyä ja tietyt sosiaaliset tilanteet suorastaan vaativat, ettemme käyttäydy aidosti. Epäaitoudella on paikkansa, eikä niin kutsuttuun aitouteen ja rehellisyyteen tule suhtautua sinisilmäisesti. Tilanteet, joissa epäaitous on osa oletettua käytössäännöstöä ja joissa tiedämme muidenkin olevan jossain määrin epäaitoja, eivät yleensä ole ongelma.

Ongelmaksi se muodostuu tilanteissa, joissa se ei ole vaadittua eikä odotettua. Epämiellyttävää epäaitous on siksi, että se tuntuu valheelliselta ja nostaa kysymyksen siitä, kuinka paljon toinen ihminen luottaa meihin. Jos toinen ilmiselvästi salaa meiltä jotakin, onko se merkki siitä, ettei hän luota meihin tai mahdollisesti merkki siitä, ettei pidä meitä tarpeeksi hyvinä/arvokkaina/oikeanlaisina/turvallisina, jotta näyttäisi meille oman aidon itsensä?

Nämä ovat kaikki toki aivan ymmärrettäviä ja inhimillisiä asioita. Jokaisella on täysi lupa valita se, millainen on muiden seurassa. Samalla on kuitenkin ymmärrettävä, että valinta ei tapahdu tyhjiössä, vaan sillä on vaikutusta myös toisten reaktioihin. Kun koemme, että meiltä salataan jotain, ei se tunnu kovin mukavalta.

10. Energisyys ja aktiivisuus

Sanaparista energisyys ja aktiivisuus tulee oitis mieleen ärsyttävähkö, jatkuvasti suuna päänä höpöttävä, tuhatta ja sataa paikasta ja aktiviteetista toiseen kiitävä ylisuoriutuja. Tämä on ääriesimerkki eikä sellaisenaan sitä, mistä puhun. Puhun kohtuullisesta aktiivisuudesta, riippumatta siitä, realisoituuko se urheilun, harrastusten, töiden, ihmissuhteiden vai jonkin muun kautta.

Energisyys ja aktiivisuus ovat viehättäviä ominaisuuksia, sillä ne kertovat innostuneisuudesta, elinvoimasta ja terveydestä. Innostunut, elinvoimainen ja terve ihminen taas on ymmärrettävistä syistä useimpien silmissä tylsistynyttä ja rapistuvaa laiskottelijaa viehättävämpi.

On tärkeää muistaa, että edellisen kaltaiset mielikuvat syntyvät usein alitajuisesti. Järjellä ajatellen ymmärrämme, että tylsistynyt ja sairas laiskottelija voi olla kaikin puolin loistava tyyppi. Siitä huolimatta on todennäköistä, ettei hän herätä meissä samaa innostusta ja kiinnostusta, kuin energinen ja aktiivinen ihminen.

11. Paksunahkaisuus, joustavuus ja kyky nauraa itselleen

image

Millaisten ihmisten kanssa viihdymme parhaiten? Millaisten ihmisten kanssa on helpointa ja vaivattominta olla?

Tietysti niiden, joiden seurassa saa olla oma itsensä. Niiden, joiden seurassa ei tarvitse jatkuvasti varoa puheitaan ja tekojaan. Niiden, joiden ympärillä ei tarvitse jatkuvasti “liikkua varpaisillaan”. Niiden, jotka eivät loukkaannu pienimmästäkin poikkipuoleisesti lausutusta sanasta tai vahingossa suusta päässeestä sammakosta.

Nuorempana minulla oli ongelma. Suussani oli oikea sammakoiden pesä, josta sammakot iloisesti ja toistuvasti pomppivat ulkomaailmaan. Kyse ei ollut siitä, että olisin ollut ilkeä. Olin vain sosiaalisesti hyvin kokematon eikä minulla ollut todellista ymmärrystä siitä mitä kannattaa ja mitä ei kannata sanoa. Valtaosan ajasta tämä ei ollut ongelma. Jos minulle (tai jollekulle muulle) sattui tällainen verbaalinen moka, naurettiin sille yhdessä. Sen jälkeen virhe annettiin anteeksi ja unohdettiin.

On kuitenkin myös ihmisiä, joilla ei ole halua tai kykyä hyväksyä tällaisia suusta pomppivia sammakoita tai omista poikkeavia näkemyksiä. Syyt tällaisen taustalla ovat moninaiset, eivätkä ne kaikissa tapauksissa ole edes ihmisen omaa syytä. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että yhdessä olemisen kannalta haluttomuus hyväksyä virheitä tai erimielisyyttä on erittäin raskasta.

Paksunahkaisuus ja mielen joustavuus mahdollistaa muiden tekemien virheiden sekä erimielisyyden kestämisen. Nitä joudumme joka tapauksessa kohtaamaan, halusimme sitä tai emme. Emme elä tyhjiössä, jossa jokainen olisi aina samaa mieltä kanssamme* ja käyttäytyisi juuri niin kuin me haluamme.

(*Päivitys vuodelta 2021: tämä teksti on kirjoitettu alun perin vuonna 2015, jolloin vielä naiivisti uskoin, että ihmiset ovat pääosin halukkaita kohtaamaan erimielisyyttä. Tätä seuraavat viisi vuotta ovat valitettavasti näyttäneet, että pelottavan moni ihminen oikeastikin tuntuu tavoittelevan sosiaalisia ympäristöjä, joissa ei olisi erimielisyyttä, vaan ainostaan yksi totuus. Uskomatonta!)

Paksunahkaiset kestävät, hymähtävät, pudistavat päätään ja jatkavat elämäänsä. Herkkäihoiset taas  pahoittavat mielensä ja pahimmassa tapauksessa kaatavat pyhän raivonsa muiden päälle.

Jälleen kerran kyse on turvallisuuden tunteesta. Paksunahkaisuus on viehättävää, sillä paksunahkaisten seurassa emme joudu olemaan jatkuvasti varuillamme. Emme joudu punnitsemaan jokaista sanaa ja tekoa, sillä voimme luottaa siihen, että virheenkin sattuessa paksunahkainen seuralaisemme palautuu siitä ja antaa meille anteeksi.

Samaan kategoriaan menee myös kyky nauraa itselleen. Elämä on hetkittäin puhdasta tragikomediaa ja sen ottaminen liian vakavasti on raskasta paitsi ihmiselle itselleen, myös hänen ympäristölleen. Kyky nauraa itselleen puhdistaa ilmaa ja näyttää muille kykymme suhtautua elämän vastoinkäymisiin kypsällä ja arvokkaalla tavalla.

12. Rohkeus

image

Rohkeus on viehättävä taito useammastakin syystä. Rohkeutta eli toimintakykyä haastavissa tilanteissa on mahdoton oppia muun kuin harjoittelun ja kokemuksen seurauksena. Sen oppiminen ei ole useinkaan helppoa eikä miellyttävää, sillä se vaatii hankalien tilanteiden kohtaamista. Näin ollen se, että ihminen on rohkea, viestii ikään kuin hänen kokeneisuudesta ja kyvykkyydestään. Se taas puolestaan viestii kasvusuuntautuneesta asenteesta, halusta mennä elämässä eteenpäin, halusta kehittää itseään ja kyvystä ratkaista elämässä vastaan tulevia haasteita ja ongelmia.

Jos haluat oppia rohkeutta tehokkaasti ja tuloksekkaasti, suosittelen lämpimästi Rohkeuskoulua.

Rakkaudella,

Jevgeni