3 syytä, miksi et saa mitään aikaan

BK 3 syytä miksi et saa mitään aikaan

Miksi en saa mitään aikaan? Tässä pieni, mutta kiusallinen kysymys, jonka useimmat meistä ovat kohdanneet ainakin muutaman kerran elämässään. Itse ainakin ihmettelen tätä vähän väliä. Kuulutko ehkä sinäkin tähän valtavaan porukkaan, joka ei yrityksistään ja aidosta halusta huolimatta tunnu saavan mitään aikaan? Oletko yksi heistä, jotka tuntevat syyllisyyttä jokaisen päivän lopuksi, sillä tänäänkään et saanut mielestäsi tarpeeksi tehtyä?

Tämä on yleinen ongelma ja valitettavan tuttu myös itselleni. Olen kamppailut sen kanssa vuosia ja vasta viimeisen parin vuoden aikana olen oppinut onnistumaan ja saamaan aikaan. Moni keskeisimmistä tavoista, joilla se on onnistunut, löytyy tästä kirjoituksesta.

Tämänpäiväinen teksti on vieraskirjoitus on muusikko Mikko Heikkisen käsialaa. Mikko on meidän monien lailla ollut huono saamaan aikaan, mutta on sittemmin ottanut kovia harppauksia aikaansaamisen jalossa taidossa ja jakaa meille tänään kolme tärkeintä oppia, jotka tämän myönteisen muutoksen ovat mahdollistaneet. Päästetään Mikko siis ääneen!

Miksi en saa mitään aikaan? Tässä 3 syytä.

HUOM:

Tämän artikkelin lukeminen ei auta yhtään mitään.

Tämän artikkelin lukeminen, muistiinpanojen ottaminen ja ideoiden ottaminen käyttöön omassa elämässä auttaa ja paljon.

Sinua on varoitettu.

1. Tähtäät liian korkealle

Tässä sinulle uuden vuoden lupaus: Juokse maratoni joka päivä. Kuulostaa varmaan aika absurdilta? Noh, yhtä absurdia on kuulla ihmisten lupailevan: ”ensi vuonna aion juosta tunnin lenkin joka päivä” tai ”nyt mä alan meditoida tunnin, lukea puol tuntia ja tehdä 45 minuuttia dynaamista acrogooglejoogaa joka päivä”

Ei, et aloita. Käyt ensimmäisenä päivänä ehkä juoksemassa hetken ja huomaat, ettei se olekaan niin kivaa kuin kuvitelmissasi. Sitten palaat sisälle ja katsot lisää Netflixiä.

Ihminen aliarvioi jatkuvasti isoihin tekoihin vaadittavan työmäärän ja aliarvioi pienien tekojen hyödyn. Olet ehkä joskus kuullut, että isot teot koostuvat lukuisista pienistä teoista. Tuhannen askeleen matka alkaa yhdestä jne.

Mitä jos siis muotoillaan haaste näin: Laita lenkkikamat päälle ja jolkottele korttelin ympäri joka päivä. Sitten tuuletat, taputat itseäsi selkään ja olet onnistunut tehtävässäsi. Siinä kaikki.

”Mutta eihän toi hyödytä mitään!”

Ai ei vai? Kyse on tapojen luomisesta, haetaan niitä kuuluisia pieniä onnistumisia. Kun jatkat tätä pientä korttelin ympäri jolkottelua vaikkapa kuukauden ajan, tulee ulos lähtemisestä lähes automaattista. Sitten voit alkaa kasvattaa lenkkimatkaa, vaikka kortteli kerrallaan.

Itse implementoin tämän omaan elämääni kuukausi sitten. Käyn joka aamu lyhyellä lenkillä, no matter what. Nyt lähteminen on automaattista. Sanotaan, että ihminen on tapojensa orja. Tämä pätee niin hyvässä kuin huonossakin. Kysymys on siitä, mitä tapoja sinulla on.

Kirjoitustehtävä:

Ota kynä ja paperia. Laita kännykän ajastimesta hälytys 5 minuutin päähän. Listaa mitä teit eilen. Listaa mitä teit toissapäivänä.  Listaa mitä teit viime viikolla. Kun kello soi, käy listaa läpi. Mitä tapoja löydät? Mitä teet päivittäin?

Me olemme tekojemme summa. Kaikki menneet valintamme ovat johtaneet tähän pisteeseen. Luultavasti tulet myös huomenna toistamaan samoja juttuja kuin eilen, ellet oikeasti tee asialle jotain. Hyvä tapa aloittaa on vaikka oikeasti tehdä tuo äskeinen tehtävä.

Tehty?

Hyvä, mennään eteenpäin:

Miksi tavat ovat niin tärkeitä?

Ihmisellä on rajallinen määrä tahdonvoimaa päivässä. Tämä tahdonvoima kannattaa käyttää uusien tapojen luomiseen. Tapojen, joita toistamme päivittäin asiaa sen liiemmin miettimättä ja energiaa tuhlaamatta.

Tässä sinulle hyödyllinen uuden vuoden lupaus: Meditoi 2 minuuttia päivässä. Istu alas, sulje silmät, vedä syvään henkeä ja ole vain, rauhassa itsesi kanssa.

Itsensä kanssa on hyvä olla rauhassa, itsensä kanssa neuvottelu sen sijaan on toinen tarina.

2. Neuvottelet itsesi kanssa

“Miksi en saa mitään aikaan?”

Yksi syy saattaa löytyä siitä, että neuvottelet itsesi kanssa:

Jaksankohan mä? Huvittaaks mua? Pitäsköhä mun tehä tää? Onks tässä mitään järkee?

Vastaus: Missään ei ole mitään ”järkeä” ja sua ei koskaan huvita. Netflix voittaa aina lenkin, suklaa voittaa aina parsakaalin ja Ruotsi voittaa aina Suomen.

Ainakin niin kauan kunnes tapa on muutettu.

Kun loin aamulenkkirutiiniani, huomasin aamulla energiavajareissa neuvottelevani itseni kanssa: ”Yyh, Mikko älä ny viitti, tuol on -27 astetta kylmyyttä. Onkohan toi ees terveellistä, yyh.  Jäädään katsomaan youtubevideoita” tjsp.

Tiesin edellisistä epäonnistumisista viisastuneena, että jos annan periksi, niin homma on siinä. Mitään ei tule tapahtumaan. Sitten ymmärsin että minun pitää vain hengittää syvään, miettiä pinkkejä poneja ja hyväks-

Ei.

Hitot hyväksymisestä, hitot väsymyksestä ja hitot kylmyydestä. Hitot siitä että vähän harmittaa. Kyse on yhdestä vartin lenkistä ja mä menen sinne vaikka sataisi tuhkaa alas taivaalta, koska se on nyt se juttu mitä tehdään. Ei mitään muuta.

Neuvottelu ei johda mihinkään. Joskus on parempi ottaa aggressio käyttöön ja puskea läpi. Jos on kylmä, niin laitetaan enemmän vaatteita, simple as that.

Hitot neuvottelusta. Kun neuvottelet itsesi kanssa, häviät aina. Inspiraatio tulee tekemällä, ei odottamalla.

En ole superihminen, vaan ihan samanlainen persettään raapiva puolikarvainen apina kuin sinäkin. Sinäkin pystyt tähän. Lopeta se neuvottelu ja tee tämä seuraava tehtävä:

Kirjoitustehtävä:

Laita kännykän ajastimesta 5 minuuttia ja kirjoita tilanteista, joissa neuvottelet itsesi kanssa. Mieti peruspäivääsi. Missä tilanteissa teet niin? Miksi? Ja mihin neuvottelu johtaa? Miten aiot toimia jatkossa? (Vinkki: vastaus löytyy ylempää.)

3. Et tiedä, miksi teet sitä mitä teet

Mieti tekemisesi funktiota, mikä on sen ydin, mitä yritetään saavuttaa?

Haluatko menestyä? Saada hyväksyntää? Päästä eteenpäin? Nauttia?

Tämän huomaa hyvin koulumaailmassa. Moni pohtii powerpoint-esityksensä marginaalin värisävyjä, vaikka sen merkitys 10 minuutin esityksessä kurssilla ”strateginen johtaminen tulevaisuuden työyhteisössä”, jossa on 5 osallistujaa ja josta pääsee satavarmasti läpi, koska koulu tarvitsee määrärahoja, on olematon.

Niin.

Kun loin eeppistä aamulenkkitapaani, minulla oli selkeä funktio: luoda onnistujan aamurituaali. Jos haluan onnistua elämässä minulle tärkeissä asioissa, on aamun haltuunotto äärettömän tärkeää. Englannin kielellä puhutaan ns. Key Habiteistä: Avaintavoista, jotka vauhdittavat onnistumista myös elämän muissa asioissa.

Siksi lenkille lähteminen on myös helpompaa. Joka kerta kun menen, niin voin kuvitella että se on +1 piste aamulenkkitapaani. (Kuvittele mittari, johon tipahtaa lisäpiste ja josta kuuluu tyydyttävä ääni!)

Lenkille lähtiessäni saan myös +1 ”pidän kii rutiineistani”-tapaan, +1 minäpystyvyyteen, +1 ajanhallintatapaan, +1 itsekuritapaan, +1 itsearvostustapaan sekä +1 itseluottamukseen. Aika hyvä saldo, eikö vain?

Jos en mene lenkille, vaikka olen itseni kanssa niin sopinut, niin se on -1 aamulenkkitapaan, se on -1 itsekuritapaan, se on -1 itsearvostustapaan, se on -1 ajanhallintatapaan ja se on -1 itseluottamukseen ja niin edelleen.

Tuon aamulenkin psykologiset hyödyt ovat paljon isommat kuin fyysiset. Ja se vaatii vain 15 minuutin sijoituksen päivässä.

”Mutta Mikko, en jaksa nähdä näin paljoa vaivaa!”

No älä sitten näe, kukaan ei pakota. Jatka elämääsi niin kuin olet tähänkin mennessä tehnyt ja katso mitä tapahtuu. Itse kyllästyin siihen, että halusin tehdä paljon, mutten saanut mitään aikaan.

Nyt kello on 7:15 ja on aika lähteä lenkille.


Kiitos Mikolle tekstin kirjoittamisesta! Monet hänen esittämistään ajatuksistaan ovat olleet hyödyllisiä myös minulle, joten uskon niiden voivan hyödyttää myös monia muita. Lisää tekstejä aikaansaamisesta ja muista aiheista löytyy muuten tämän blogin tekstiarkistosta sekä Youtube -kanavaltani. Kiitos paljon kiinnostuksesta ja tsemppiä jokaiselle!

Rakkkaudella,

Jevgeni

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia