Häpeätkö työttömyyttä? 3 syytä siihen, miksi työttömyyttä ei tarvitse hävetä

tyottomyyden hapeaminen

Työttömyyden häpeäminen on yleistä. Kulttuurisamme ei katsota hyvällä työttömiä ihmisiä, minkä työttömät hyvin tiedostavat. Työttämänä oleminen aiheuttaa monelle häpeän ja riittämättömyyden tunteita. Siksi haluan tänään nostaa esiin muutaman syyn siihen, miksi kenenkään ei tarvitsisi hävetä työttömänä olemista.

Työttömyyden häpeäminen: miksi se ei kannata?

1. Lähes jokainen on työtön jossakin vaiheessa elämäänsä

On todella harvinaista, että ihmisen ura kestäisi katkeamatta varhaisnuoruudesta vanhuuteen. Sellaistakin toki näkee, mutta yleistä se ei ole. Erityisesti nykyisenä pätkätöiden aikana jatkuva työllisyys on epärealistinen unelma. On täysin normaalia, että osa ihmisistä on kunakin hetkenä työttöminä. Tällä kertaa ehkä juuri sinä satut olemaan yksi heistä.

Työttömyys ei kerro henkilökohtaisesta epäonnistumisestasi ihmisolentona, vaan siitä, että juuri tietynlaisia töitä ei riitä joka hetkenä juuri tietynlaisille tekijöille. Välillä joutuu odottamaan tai tekemään jotakin muuta. On vain normaalia, että jokainen halukas ei pääse minä tahansa hetkenä suoraan seuraavaan työhön.

2. Työttömyyden häpeäminen ei hyödytä

Useimmista ihmisen kokemista kielteisistä tunteista on jotakin hyötyä. Myös häpeällä on hyödyllinen tarkoituksensa. Sen epäillään olevan eräänlainen sosiaalisen regulaation mekaniikka.

Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että häpeä ohjaa käyttäytymistämme ja vie sitä sosiaalisesti hyväksyttyyn suuntaan. Jos teemme jotakin yhteisömme silmissä väärää, tunnemme siitä usein häpeää. Häpeä taas on ikävä tunne ja sitä välttääksemme me muutamme käytöstämme, jotta emme joutuisi tuntemaan häpeää myös vastaisuudessa.

Työttömyyden vuoksi tunnetun häpeän voi ajatella ikään kuin ohjaavaksi voimaksi, joka kehottaa meitä etsimään itsellemme töitä, jotta muu yhteisömme ei suhtautuisi meihin kielteisesti työttömyytemme vuoksi.

Häpeä ei ole kuitenkaan kaikissa tilanteissa hyödyllinen tunne. Joissain tapauksissa se on myös haitallista. On esimerkiksi tutkittu, että häpeää tuntevan ihmisen suorituskyky (esimerkiksi ongelmien ratkaisemisessa) on tuntuvasti heikompi kuin jonkun, joka ei häpeää sillä hetkellä tunne. Häpeä saattaa näin ollen jopa haitata työnhakuamme!

3. Kulttuurilliset arvot altistavat häpeälle, usein aivan turhaan!

On eri asia hävetä jotakin tilannetta kuin hävetä itseämme. Jonkin tietyn tilanteen häpeäminen voi olla hyödyllistä, jos se motivoi meitä etsimään ratkaisua kyseiseen tilanteeseen. Sen sijaan itsemme häpeämisen hyöty on huomattavasti vähäisempi, vaan usein ennemminkin vahingoittavaa.

Kyseessä on siis kahden asetelman vastakkainasettelu:

Häpeänkö sitä, että olen työtön, vai häpeänkö omia, henkilökohtaisia ominaisuuksiani? Tunnenko häpeää esimerkiksi siitä, että olen mielestäni liian huono ihminen töitä saadakseni? Pidänkö itseäni toistaitoisena, riittämättömänä ja tarpeettomana? Häpeänkö tilannetta vai itseäni ihmisenä?

Itsensä häpeäminen on riski, sillä se saattaa altistaa meitä toimettomuudelle ja passivoi meitä. Jos kerta olen niin hemmetin huono, tyhmä ja riittämätön, niin miksi edes hakisin töitä? Eihän siitä työnhausta kuitenkaan mitään tule, kerta olen niin turha ihminen.

Suomalainen kulttuuri on tässä mielessä hieman sairas. Ihmisarvomme on jollakin kierolla tavalla yhdistetty ihmisen kykyyn tehdä töitä. Jos olet töitä tekevä ja tuottava yksilö, kaikki on hyvin. Jos et ole, häpeä itseäsi, sinulla ei ole paikkaa yhteisössämme!

Suosittelen ottaman tällaisiin kulttuurillisiin arvoihin hetkeksi hieman etäisyyttä ja katsomaan asiaa pienen etäisyyden päästä. Onko tällaisessa kulttuurillisessa arvossa mitään järkeä?

Tavallaan kyllä, sillä se saattaa varmistaa, että mahdollisimman moni ihminen tekee kaikkensa työllistyäkseen ja häpeää välttääkseen. Tavallaan ei, sillä tämän arvon hinta yksilölle on vahvasti kielteinen, eikä se edes usein anna haluttuja tuloksia. Mitä hyötyä on häpeämisestä, jos ihminen ei häpeästään huolimatta työllisty?

Omasta puolestani haluan sanoa, että olemme ihmisinä yhtä arvokkaita niin työttöminä kuin työllistettyinäkin. Työ on vain osa elämää, eikä sen tekeminen tai tekemättä jättäminen kerro mitään ihmisarvostamme.

Jotkut eivät näe häpeämiselle vaihtoehtoja. Tottakai työttömyydestä kuuluu tuntea häpeää, he saattavat ajatella. Tämä ei kuitenkaan voi pitää paikkaansa, sillä on olemassa myös niitä ihmisiä, jotka eivät häpeä työttömyyttään. He ymmärtävät, että ovat arvokkaita siitä huolimatta. Häpeämiselle on näin ollen olemassa vaihtoehto. Häpeä ei johdu suoraan työttömyydestämme, vaan siitä, mitä ajattelemme työttömyyden kertovan itsestämme.

Jos uskomme olevamme huonoja yhteisön jäseniä tyttömyytemme vuoksi, aiheuttaa se häpeää. Jos taas uskomme olevamme ihan yhtä kunnollisia ja arvokkaita ihmisiä työttömyydestämme huolimatta, häpeä vähenee tai katoaa jopa kokonaan.

Rakkaudella,

Jevgeni

(Teksti “Häpeätkö työttömyyttä? 3 syytä siihen, miksi työttömyyttä ei tarvitse hävetä” on julkaistu

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia