BK työt

 

Työttömyys, tuo suoraselkäisen suomalaisen ihmisen painajainen, näyttää olevan taas kovin ajankohtainen aihe. Törmäsin netissä artikkeliin otsikolla “Nämä vastavalmistuneet lähettävät työhakemuksia pilvin pimein – Miksei töitä löydy?“. Jutussa korkeakoulutetut Jenny ja Stina eivät saa töitä, vaikka näkevät työnsaannin eteen kovasti vaivaa.

“Kahdessa vuodessa nuorten korkeakoulutettujen työttömien määrä Helsingissä on kasvanut yli 40 prosenttia”, jutussa kerrotaan. Aihe on vanha tuttu: Töitä ei saada, koska töitä ei enää ole. Ajatus on suosittu ja varmasti monin osin totta. Töitä näyttäisi olevan todella paljon vähemmän kuin ennen.

Olen kuitenkin havainnut todella vahvan ja huomionarvoisen ilmiön: Tietyn tyyppisille ihmisille löytyy paljon töitä myös rankkoina aikoina, tietyn tyyppisille taas ei. Jotkut tuttavani saavat työtarjouksia toisensa perään, toiset eivät saa yhtään. Nallekarkit eivät mene tasan. Toisilta puuttuu, toisilla on liikaa. Se, että toisille tarjotaan yhä uusia ja uusia töitä toisensa perään, kertoo kuitenkin siitä, että töitä on – vaikka niitä onkin paljon vaikeampi saada kuin ennen. Minkä vuoksi toiset siis saavat paljon ja toiset eivät yhtään? Mikä erottaa nämä kaksi ryhmää toisistaan ja mitä juuri sinä voisit tehdä, jotta voittaisit työnhaun jumalien suosion?

Olen ehtinyt toimimaan niin työnhakukonsulttina (palvelu on sittemmin poistunut) kuin rekrytoijanakin, minkä lisäksi olen saanut olla tekemissä suuren määrän molempien ihmistyyppien edustajien kanssa: Niiden jotka saavat kaiken ja niiden jotka eivät oikein mitään. Näihin tietoihin pohjautuen kokosin seuraavat 8 äärimmäisen yleistä, mutta liian usein ylenkatsottua syytä siihen, miksi et saa töitä. Jokaisessa kohdassa esitän myös ajatuksen tai neuvon, jotka huomioonottamalla voit parantaa todennäköisyyttäsi löytää se unelmiesi työpaikka.

  • Yksikään seuraavista neuvoista ei luonnollisesti takaa sitä, että saisit töitä. Jokainen niistä kuitenkin lisää reilusti todennäköisyyttäsi työllistyä.
  • Yksikään listan asioista ei ole kovin miellyttävä, mutta suuttumisen sijaan kehoitan ensin ajattelemaan: Voisiko tästä ajatuksesta olla minulle ehkä kuitenkin jotain hyötyä?
  • Yhdenkään listan kohdan soveltaminen omaan elämään ei ole täysin helppoa ja vaivatonta, pikemminkin päinvastoin. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, ettei se ole sitä muillekaan. Moni kuitenkin onnistuu siinä, mikä kertoo sen, että se on ainakin mahdollista.

Ja sitten asiaan. Et saa töitä, sillä:

1. Uskot maailman olevan reilu paikka ja toimit sen mukaan

Hämmentävän moni näyttää uskovan, että maailma on reilu paikka, jossa työpaikat menevät ne eniten ansaitseville ihmisille. Tämä uskomus on kaukana totuudesta. Todellisuudessa hamuamasi työpaikka saattaa mennä jollekulle sinua vähemmän koulutetulle, vähemmän kokeneelle, vähemmän osaavalle ja muutenkin kaikin puolin vähemmän sopivalle hakijalle.

Ansaitsemasi työpaikan voi viedä nokkasi edestä joku epäkompetentimpi, mutta verkostoituneempi, onnekkaampi, kauniimpi, komeampi, oikeampaa sukupuolta edustava tai vaikkapa uskottavammin tyhjää liirumlaarumia puhuva henkilö. Tämä on hemmetin epäreilua ja epämiellyttävää, mutta usein totta. Maailma kaipaisi tässä asiassa muuttamista, mutta voin vakuuttaa sinulle: ihan lähivuosikymmeninä (tai ehkä ikinä), ei tämä epäkohta tule laajassa mittakaavassa poistumaan.

Mikä ratkaisuksi?

Itsensä kehittäminen. Kun tiedämme järjestelmän olevan epäreilu, jää meille kaksi vaihtoehtoa: Voimme epäreiluudesta lannistuneina jäädä laakereille valittamaan tai pyrkiä tulemaan toimeen näinkin epäreilun järjestelmän puitteissa. Voimme pyrkiä verkostoitumaan, voimme kehittää itseilmaisuamme, parantaa ammattitaitoamme entisestään, opetella karismaa, perehtyä järjestelmään ja sen ohittamiseen tai tehdä ihan mitä tahansa, joka lisäisi mahdollisuuksiamme työllistyä siitä huolimatta, että järjestelmä sattuu olemaan epäreilu.

(Arvatkaa mikä on muuten mielenkiintoista? Maailman epäreiluutta aiemmin valittaneet henkilöt rupeavat säännönmukaisesti asiasta kovin hiljaisiksi, kun itse onnistuvat saamaan työpaikan jonkin “epäreilun” oikotien avulla. Aistin ilmassa melkoista tekopyhyyttä…)

2. Et osaa esiintyä eduksesi tai myydä itseäsi

Kun tapaan työttömyyttään valittavia ihmisiä, tykkään piruilla kevyesti (kaikella rakkaudella tietysti) esittämällä heille kysymyksen:

“Kerro lyhyesti, miksi juuri sinut pitäisi palkata haluamaasi työpaikkaan?”

Pelottavan usein vastaus on mallia “jaa-a, no emmä tiiä, mulla on sopiva koulutus ja oon valmis tekemään hyvää työtä.”

Poikkeuksen tähän muodostavat lähinnä liiketalouden, myynnin, kauppatieteiden ja muiden “kovien ja kylmien alojen” opiskelijat ja osaajat, jotka tietävät pelin hengen ja ovat varautuneet työnhakutilanteisiin opettelemalla esimerkiksi 30-60 sekunnin hissipuheen, jossa he taitavasti esittävät myyntivalttinsa ja syyt siihen, miksi juuri heidät tulisi palkata.

Kuulostaako kauppis-pyrkyreiden hissipuhetekniikka naurettavalta? Ehkä, mutta on myös toimiva. Jos et osaa edes itse kertoa, miksi juuri sinä ansaitset paikan, miksi uskot saavasi sen? Tämäkin on tietyssä mielessä kylmää ja epäreilua, mutta valitettavan totta. Hissipuhe on tietysti vain yksi esimerkki itsensä myymisestä. Todellisuudessa tapoja vaikuttaa paremmalta ehdokkaalta on lukuisia.

Mikä siis ratkaisuksi?

Itsensä kehittäminen. Voit esimerkiksi

  • selvittää vahvuutesi ja myyntivalttisi ja opetella esittämään ne sujuvasti.
  • opetella myynnin ja markkinoinnin tekniikoita, joiden avulla saat “myytyä itsesi” hakemus- tai haastattelutilanteessa.
  • Opetella esiintymistä, itseilmaisua, karismaa ja kehonkieltä. Näin annat itsestäsi pätevämmän ja uskottavamman kuvan ja lisäät todennäköisyyttäsi työllistyä.
  • Opetella sosiaalisia taitoja. Mitä mukavampi olet ja mitä helpompi kanssasi on olla, sitä enemmän sinusta pidetään ja sitä todennäköisemmin valinta kohdistuu sinuun.

(Ja hei, ihan oikeasti, se iänikuinen pukeutuminen. Olen työskennellyt yhden yrityksen rekrytoijana ja vaikka haastattelumme olivat hyvin rentoja ja epäformaaleja, kyllä se hyvä ja tilanteeseen sopiva pukeutuminen tekee silti vaikutuksen. Kannattaa siis panostaa siihen.)

3. Joku muu on sinua verkostoituneempi

Verkostoituminen. Vuosikymmenemme trendisana joka pursuu jo korvista. Silti sitä ei voi ohittaa. Halusimme taikka emme, tätä maailmaa pyörittävät suhteet ja verkostot. Se, jolla on paljon saa lisää ja se jolla on vähän joutuu tyytymään vähään.

Tässä uutisessa työ- ja elinkeinomisteriön Mika Tuomaala mainitsee, että yli puolet työpaikoista täytetään “suoralla kontaktilla”, käytännössä siis suhteilla. Joidenkin tutkimusten mukaan jopa 80 % töistä täytetään suhteiden kautta.

Mieleen tulee myös useampi työpaikka, joissa olen lyhyen elämäni aikana ehtinyt olemaan. Kun työpaikalle rekrytointiin, arvaa mistä sopivia tekijöitä etsittiin ensin? Aivan. Ei suinkaan avoimen haun kautta, vaan talon sisältä. Ja jos rekrytointimenettely vaatikin avointa hakua, avattiin se lähinnä “näön vuoksi” ja täytettiin se silti jollakulla talon sisältä tai jo talon sisällä olevan kontaktilla.

Reilua? Ei välttämättä. Totta? Valitettavan usein.

Mikä ratkaisuksi?

Verkostoituminen ja itsensä kehittäminen. Mitä enemmän kontakteja omaat, sitä korkeammat ovat todennäköisyytesi saada töitä. Mitä sosiaalisesti taitavampi olet, sitä helpompi muiden on sinusta pitää ja sitä todennäköisemmin työllistyt.

Verkostoituminen ei ole välttämättä kivaa. Itseltäni meni vuosia ja vuosia oppia tarpeeksi sosiaalisia taitoja ja itsevarmuutta, jotta osasin nauttia sosiaalisista tilanteista edes hieman. Ei se ole automaattisesti miellyttävää yhä edelleenkään, vaikka nykyinen työni perustuukin jatkuvaan sosiaalisuuteen ja läheiseen ihmiskontaktiin. On kuitenkin fakta, että sosiaalisia taitoja ja itsevarmuutta voi oppia. Siihen opastavaa materiaalia löydät tämän blogin lisäksi lukemattomista ja lukemattomista eri paikoista. Erityisesti kuitenkin suosittelen aiheesta kirjoittamaani Eroon ujoudesta -kirjaa.

4. Joku muu on sinua parempi

Kilpailu on todellisuutta, halusimme sitä tai emme. Työhön palkataan usein joku osaavimmista hakijoista. Monella näyttää olevan uskomus, että jonkin koulutuksen (olkoon se sitten kuinka korkea tahansa) omaaminen kertoo osaamisesta. Ei kerro tarpeeksi. Täydellisestikään käyty koulu ei takaa, että omaisit jonkin työnantajan toivoman taidon ja/tai luonteenpiirteen. Joku kilpahakijoistasi taas omaa ehkä juuri kyseisen tarvittavan taidon tai piirteen ja on siten sinua houkuttelevampi valinta.

Mikä ratkaisuksi?

Tietysti itsensä kehittäminen. Mitä enemmän osaat, sitä suurempi on mahdollisuutesi työllistyä. Valitettavasti moni näyttää ajattelevan, ettei ammatillisia taitojaan voi kehittää muualla kuin töissä. “Miten muka kehittyisin paremmaksi, kun en pääse minnekkään töihin.” Tämä on jäätävä uskomus, joka kaipaa kumoamista lähes kaikissa tapauksissa.

Työttömänäkin voit parantaa taitojasi esimerkiksi

  • lukemalla kirjoja
  • osallistumalla kursseille tai luennoille
  • värväytymällä vapaaehtoistöihin
  • aloittamalla omia projekteja
  • tapaamalla itseäsi osaavampia ihmisiä ja oppimalla heiltä
  • hankkimalla itsellesi mentorin.

Mikäli itsensä ammatillinen kehittäminen taas tuntuu epämiellyttävän raskaalta ja jätät sen sikseen, lisäät sen todennäköisyyttä, että joku ahkerampi itsensä kehittelijä tulee myös tulevaisuudessa kirimään edellesi kilpailussa kivoista työpaikoista.

(Ja hei ihan oikeasti. Koulutus on ihan kiva juttu, mutta jos luotat pelkästään siihen, tulet häviämään heille, joilla on koulutuksen lisäksi takataskussaan myös asennetta ja kokemusta. Koulutus ei myöskään ole kaikissa tilanteissa eduksesi. Olen koulutukseltani tradenomi ja tradenomipiireissä tykätään herkutella tapauksilla, joissa tradenomit nappavat perinteisesti ekonomeille menneitä työpaikkoja, sillä herra tai rouva ekonomi luotti liikaa koulutuksensa tuomaan etuun ja vaati liian suurta palkkaa.)

5. Hakemuksesi ei sano mitään

“Olen 30-vuotias tradenomi/laborantti/johdon assistentti Helsingistä. Olen myönteinen, tykkään tiimityöskentelystä ja tulen kaikkien kanssa toimeen. Olen myös uuttera ja tykkään oppia uutta. Minulla on 3 vuotta työkokemusta vastaavista töistä ja uskon, että olisin hyvä valinta tähän tehtävään. Toivon pääseväni haastatteluun, jossa voisimme keskustella lisää!”

Suurinpiirtein tältä näyttää ja kuulostaa lähes jokainen hakemus. Eikä massaan hukkuminen ole edes ainoa ongelma. Ongelma on myös se, etteivät useimmat hakemukset sano yhtään mitään.

“Olen myönteinen, tykkään tiimityskentelystä ja tulen kaikkien kanssa toimeen.” <- Arvaa kuinka moni kertoo hakemuksessaan olevansa kielteinen, vihaavansa ihmisiä ja ettei halua olla heidän kanssaan tekemisissä ellei ole aivan pakko? Ei kukaan, sillä sellaista ei sovi sanoa. Näin ollen tuo kauniisti muotoiltu lause ei sisällä varsinaisesti mitään todellista ja varmaa tietoa siitä, millainen olet.

“Minulla on 3 vuotta työkokemusta vastaavista töistä ja uskon, että olisin hyvä valinta tähän tehtävään.” <- Mitä erityistä olet oppinut kolmessa vuodessa? Entä miksi olisit hyvä valinta?

Arvaa, onko työnantajalla aikaa ja halua selvittää tätä? Rekrytointihaastatteluun käytettävä aika ja työvoima maksaa. Jos osoittaudut yhtä haaleaksi kuin hakemuksesi, työnantaja menettää rahaa. Ja arvaa mitä? Ihmiset vihaavat menettää rahaa! He suorastaan pelkäävät sitä! Helpota työnantajan elämää, rauhoita hänen pelkojaan ja kerro jo hakemuksessa, miksi juuri sinä olet se juuri hänelle sopiva työntekijä.

Annan lievästi epämiellyttävän vinkin. Työnantajaa ei kiinnosta se, kuka olet ja millainen olet. Työnantaja ajattelee useimmissa tapauksissa ensisijaisesti omaa etuaan ja häntä kiinnostaa se, mitä hyötyä sinä tuot mukanasi. Sen sijaan että kerrot itsestäsi, mikset kertoisi kuinka omaa etuaan rakastava, työnantaja hyötyy sinusta? Autatko häntä tienaamaan enemmän rahaa? Tuotko hänelle lisää asiakkaita? Parannatko työpaikan hyvinvointia? Luotko kekseliäitä ratkaisuja? Minkä työnantajan ongelman ratkaiset?

6. Osaamisesi ei ole uniikkia eikä siten kiinnostavaa

Arvaa ketkä ovat kiinnostavia? Propellipäät. Ne tyypit, jotka ennakkoluulottomasti yhdistelevät näennäisesti toisiinsa täysin liittymätöntä osaamista yhteen ja saavat aikaiseksi hybridiosaamista, jota ei ole ehkä kellään muulla. Nämä ovat tyyppejä, joiden ohittaminen voi olla monelle, erityisesti pienelle tai keskisuurelle työnantajalle vaikeaa.

Esimerkki: Olen entinen valokuvaaja, mutta osaan myös nettimarkkinointia. Jos työskentelisin pienessä valokuvastudiossa, voisin kuvaamisen ja kuvankäsittelyn lisäksi myös markkinoida työnantajayritystäni ja näin tuottaa lisäarvoa työnantajalleni. Hybridiosaamiseni vuoksi olisin lähtökohtaisesti houkuttelevampi työntekijä kuin valokuvaaja, joka osaa vain valokuvaamista (pienillä työnantajilla ei ole lähtökohtaisesti mahdollisuutta palkata jokaisen alan erikoisosaajia, jolloin hybridiosaamisen arvo nousee).

Henkilöt, jotka eivät osaa muuta kuin omaa alaansa, ovat monessa tapauksessa se vähemmän kiinnostava vaihtoehto. Opettaja joka ei osaa kuin opettaa. Myyjä joka ei osaa kuin myydä. Markkinoija joka ei tiedä muusta kuin markkinoinnista. Tämä ei ole kettuilua eikä väheksymistä. Jokainen on tärkeä. Olemalla yksi tuhannesta olet kuitenkin vain yksi tuhannesta, mikä dramaattisesti laskee todennäköisyyttä, että valinta kohdistuisi juuri sinuun.

7. Olet panostanut ammattitaitoosi, muttet asenteeseesi

Seuraava kohta voi kuulostaa hieman ikävältä, mutta tarkoitukseni ei ole loukata, vaan havainnollistaa sitä, kuinka moni työnantaja ajattelee.

Olen itse pienyrittäjä ja hyvin todennäköisesti tulevaisuudessa myös työnantaja. Suomen lainsäädäntö tekee työntekijän palkkaamisesta kuitenkin aivan jäätävän kallista ja siten riskialtista (olen hyvin vasemmistolainen, mutta työntekijäkuluja katsoessa ihan valehtelematta hirvittää). Väärä työntekijävalinta kostautuu varsinkin pienelle yrittäjälle täysimittaisena taloudellisena katastrofina. Näin ollen täsmälleen oikeanlaisen henkilön löytäminen on elintärkeää.

Ylivoimaisesti tärkein tekijä valinnassa ei suinkaan ole hakijan ammattitaito vaan asenne. Asenne korvaa nimittäin hyvin paljon. Palkkaisin paljon todennäköisemmin hieman epäkompetentimman henkilön jolla on loistava asenne kuin hyvin osaavan tekijän, jota kiinnostaa enemmän oma palkka kuin yritykseni kukoistus. Haluaisin tekijän joka on itseohjautuva, oma-aloitteinen, myönteinen, henkisesti kypsä ja yhteistyöhaluinen. Erityisesti työnantajat tietävät, kuinka hämmentävän harvinaisia jokainen näistä asenneominaisuuksista on. Henkilö, jolla on oikea asenne pääsääntöisesti oppii kyllä tarvittavat taidotkin varsin nopeasti.

Tällainen yrittäjämäinen asenne on äärimmäisen tärkeä myös perinteisissä työpaikoissa. Uralla eivät kohoa nopeimmin he, jotka tekevät työnsä hyvin, vaan he, jotka hyvin tehdyn työn lisäksi tekevät ekstraa: etsivät epäkohtia ja keksivät niihin ratkaisuja, edistävät työyhteisön hyvinvointia, panostavat ryhmähenkeen, opettelevat muutkin kuin pakolliset työtaidot ja niin edelleen.

Edelliseen vinkkiin kannattaa suhtautua tietysti varoen. On työpaikkoja, joissa epäkompetentti ja laiskistunut johto tai keskijohto (tai miksei toinen työntekijäkin) voi kokea pätevän ja aktiivisen tekijän uhkana ja torpata tämän uran. (Jos olet tällainen esimies, herää, mieti vähän, ja anna niiden loistaa, jotka sen ansaitsevat. Oman epäkompetentin pyllysi suojaaminen muiden kustannuksella on kaikkea muuta kuin ihailtavaa.)

Mikä ratkaisuksi?

Ehkä arvasitkin: itsensä kehittäminen. Asennetaidot ovat taitoja ja taidot ovat opittavissa. Asioita kuten oma-aloitteisuutta, myönteisyyttä, psykologisia taitoja, henkistä kypsyyttä, kestävyyttä ja itsevarmuutta voi opetella.

8. Et aktiivisesti tavoittele Unelmiesi Työtä

Unelmatyö on tämän päivän trendisanoja. Haluamme elämämme olevan just eikä melkein. Myös työn halutaan olevan täydellistä. “Ihan kiva” ei enää riitä. Mutta mikä kumma siinä on, että toiveistasi huolimatta päädyt kerta toisensa jälkeen ihan kivoihin töihin, kun unelmatyöt menevät jollekulle muulle?

Yksi syy tähän on se, ettet ole täydellinen ehdokas täydelliseen työhön. Eri työt vaativat erilaista osaamista ja erilaisia vahvuuksia. Mitä osaamista ja vahvuuksia juuri sinun unelmatyössäsi vaaditaan? Voisitko hioa itsestäsi niin täydellisen ehdokkaan, ettei sinua yksinkertaisesti voida ohittaa?

Jotta tietäisit, millaiseksi sinun on itsesi kehitettävä, on tietysti ensin tiedettävä, mihin haluat päästä. Kysyin viimeksi eilen eräältä ympäristöalaa osaavalta tuttavaltani, millaisia töitä hän toivoisi saavan, antoi hän minulle hyvin tyypillisen vastauksen: “Emmä tiiä, jotain missä saisi tehdä tutkimusta kentällä ja joka olisi kivaa.”

Mitä tutkimusta? Missä kentällä? Millaiselle työnantajalle? Mitä haluaisit työlläsi saavuttaa? Mitä tarkalleen ottaen haluat tehdä? Mitä tarkemmin tiedät mitä haluat, sitä helpompaa sinun on keskittyä hiomaan juuri niitä taitoja ja vahvuuksia, joita juuri sinun unelmaduunissasi tarvitaan.

Lopuksi

Huomasit varmasti, että keskeisin viestini tässä kirjoituksessa on se, että itseään kehittämällä nostat todennäköisyyttäsi saada töitä. Monella ihmisellä näyttää olevan uskomus, että jokainen ansaitsee saada töitä sellaisenaan kuin on, muuttua ja kehittyä ei tarvitse. Näin itsekin haluaisin sen olevan ja täydellisessä maailmassa se niin olisikin. Elämme kuitenkin kaikkea muuta kuin täydellisessä maailmassa, jossa asiat eivät aina suju kuten haluaisimme niiden sujuvan. Se on asia joka tulee toivottavasti vielä joskus muuttumaan, mutta kyseinen muutos ei tule tapahtumaan ihan pian. Tämän voi pyrkiä hyväksymään ja tulemaan toimeen parhaansa mukaan tai uhriutua ja lopettaa peli kesken, sillä maailma nyt vaan sattuu olemaan minua vastaan.

Mitä kaikkea sinä voisit alkaa tästä lähtien tekemään, jotta työllistymisesi todennäköisyys kasvaisi ratkaisevasti?

Rakkaudella,

Jevgeni