Kaikenlaisissa elämänhallintapiireissä, yrittäjäporukoissa ja vastaavissa, joissa vietän paljon aikaani, puhutaan kyllästymiseen asti siitä, kuinka lopultakin laittaa oma elämänsä kunnolla liikkeelle.
Kuinka ottaa itseään niskasta kiinni ja edetä elämässä? Kuinka iskeä iso vaihde sisään ja alkaa tekemään haluamiaan asioita? Kuinka käydä jokin koulu loppuun? Kuinka vihdoinkin uskaltaa perustaa oma yritys? Kuinka ratkaista jokin vuosikausia vaivannut ongelma? Kuinka laittaa terveytensä kuntoon?
Puhetta tästä aiheesta riittää loputtomasti siksi, että itsensä laittaminen liikkeelle, ainakaan edes vähän isommassa mittakaavassa, on useimmille meistä ihan hemmetin vaikeaa. Syyt siihen ovat usein samankaltaisia ja toistuvia, mutta silti aina yksilöllisiä. Se mikä toimii yhdelle, ei aina toimi toiselle, minkä vuoksi suorilla neuvoilla ja kehotuksilla harvoin saadaan ketään liikkeelle.
Kyse ei ole siitä, että itsensä liikkeelle laittamisessa ja elämänsä haasteiden ratkaisemisessa olisi mitään objektiivisesti tarkasteltuna vaikeaa. Kun tekee asioita, saa tuloksia. Jos tulokset ovat vääriä, voi tehdä johtopäätöksiä, kokeilla tehdä niiden perusteella hieman eri asioita ja katsoa, kuinka se vaikuttaa tuloksiin. Kun tätä toistaa riittävän pitkään, lopulta pääsee haluttujen tulosten äärelle. Näin siis paperilla.
Käytännössä kuitenkin ”senkun menet ja teet ja katot kuinka käy”-mentaliteetti musertuu lukemattomien näkyvien ja näkymättömien esteiden alle. On vaikeaa sen kuin mennä ja tehdä, kun tekemistä häiritsevät lukuisat tekijät kuten ihmisen aiemmat kokemukset, uskomukset, ajatusmallit, epäsopiva seura, omat pelot ja epävarmuudet, mielenterveyden tila sekä muut psykofyysiset rajoitteet. ”Sen kuin menet ja teet” on loistava neuvo niille harvoille, joilla on alusta asti edellytykset sen kuin mennä ja tehdä. Meille useimmille muille taas kyseisestä tokaisusta on harvemmin hyötyä.
Huono neuvo tämä senkuinmenetjateet ei kuitenkaan ole. Päinvastoin, se on neuvoista mitä loistavin. Täytyy vain ymmärtää, että se kuvaa ideaalin toimintaketjun loppupäätä. Ihminen voi sen kuin mennä ja tehdä silloin, kun sen kuin menemisen ja tekemisen edellytykset ovat kunnossa. Ja tästä pääsemmekin päivän asiaan, eli yhteen tehokkaimpaan toimintatapaan, jolla näitä edellytyksiä luoda.
Oikeanlaisen seuran asenteet eivät voi olla tarttumatta
Mitä tarkoitan oikeanlaisella seuralla ad nauseam?
Argumentum ad nauseam (kirjaimellisesti ”argumentointia pahoinvointiin saakka”) merkitsee argumentointia asian toistamisella ilman uutta asiaa. Joseph Goebbelsin sanoin ”Kun valhetta toistetaan riittävän monta kertaa, se muuttuu totuudeksi”. Loogisesti kuitenkaan saman asian toistaminen ei todista yhtään mitään. (Wikipedia)
Pahoinvointiin saakka saman, epätoden asian toistelu on ikävää ja noloa. Sitä ei kannata tehdä. Sen sijaan elämänhallinnassa tämä pahoinvointiin saakka tekeminen on välillä mitä loistavin toimintatapa.
Tänään haluan puhua oikeanlaisesta seurasta ad nauseum. Siitä, että altistaa itseään oikeanlaiselle seuralle kerta toisensa jälkeen. Siitä, että kohtaa elämässä jatkuvasti ihmisiä, jotka ovat liikkeellä, tekevät asioita, ratkaisevat ongelmia, haastavat itseään eivätkä anna vaikeuksien pysäyttää itseään. Tällaisten tyyppien seurassa ei aina ole helppoa eikä kivaa, mutta silti tällainen seura saattaa kannattaa. Miksi?
Siksi, että tekijätyypeillä on tekijätyyppien asenteet ja toimintamallit. Elämässä etenemisen edellytyksien luominen vaatii pysähtyneisyyttä edistävien ajatus- ja toimintamalleista sekä asenteista luopumista ja niiden korvaamista tekemistä edistävillä malleilla ja asenteilla. Ja tässä altistuminen tekijätyypeille on tärkeää.
(Välihuomio: Koska joku aina pahastuu kun puhutaan seuran vaihtamisesta ja ”oikeanlaisesta” seurasta, selittelen nyt vähän sanojani: Kun sanon ”oikea seura”, en tarkoita, että jokin muu seura olisi sen väärempi tai että kenenkään kaveripiirissä olisi mitään vikaa. Ei todellakaan. Oikealla seuralla tarkoitan sitä, että altistuu sellaiselle seuralle, josta saa ajatus- ja toimintamalleja kulloinkin omassa elämässäsi tärkeisiin aiheisiin. Jos esimerkiksi koet, että elämänhallinnassasi on haasteita, voi olla kannattavaa viettää aikaa sitä seurassa, joka näitä haasteita osaa ratkaista.)
Kun päivästä. viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen joutuu katsomaan ja kuulemaan tekijätyyppien tekijäjuttuja, alkavat heidän asenteensa ja toimintamallinsa siirtyä myös osaksi sinun maailmaasi. Olen itse elämäni aikana selitellyt pysähtyneisyyttä lukemattomilla sinänsä ihan uskottavilla syillä: Olen maahanmuuttajaperheen lapsi Itä-Helsingistä, olen koko elämäni ollut hemmetin köyhä, minulla ei ole ollut ikinä kunnollisia tukiverkkoja, minun on vaikea keskittyä mihinkään hetkeäkään pidempään ym ym jne jne. Ihan päteviä syitä sille, ettei tule tehtyä elämässä sitä, mitä haluaisi, vai mitä?
Näin voisi luulla. Niin luuleminen vaan vaikeutuu huomattavasti, kun on kymmeniä ja satoja kertoja altistunut tyypeille, jotka tulevat vielä kurjemmista oloista kuin minä, kamppailevat vielä haastavampien ongelmien kanssa kuin minä ja silti, kaikesta huolimatta tekevät asioita paremmalla asenteella kuin minä. Omia sinänsä uskottavanoloisia selityksiä on todella vaikea ostaa enää siinä vaiheessa, kun on lukemattomia kertoja nähnyt, etteivät ne pidä kaikissa tapauksissa paikkaansa. Kun kymmenet ihmiset näyttävät mallia, on vaikea pysyä paikallaan vedoten omaan kyvyttömyyteensä ja siihen, että maailma potkii päähän.
Kun ympärillä pörrää jatkuvasti omia haasteitaan alati päihittäviä tekijätyyppejä, on yksinkertaisesti vaikea kehdata väittää, että juuri minä olen niin onneton, etten voi laittaa itseäni liikkeelle. Toki jokaisen haasteet ovat aidosti yksilöllisiä ja ihmisten tilanteita ei voi verrata toisiinsa, mutta aika vaikeaksi se omaan kyvyttömyyteen uskominen menee, kun tarpeeksi tekijöiden pörräilylle altistuu.
Nopeasti ja helposti? NO EI :D!
Onko tämä itsensä oikealla seuralla ad nauseum ympäröiminen sitten nopea tai edes mukava tapa luoda edellytyksiä elämänsä liikkeellelaittamiselle? No ei hemmetissä. Sekä oman henkilökohtaisen kokemukseni, että kaiken näkemäni perusteella se on päinvastoin hidasta ja hetkittäin suoraan sanottuna ihan helvetin ärsyttävää:
Hidasta siksi, että omia selityksiä ja syitä tekemättömyydelle (niin todellisia kuin epätodellisiakin) löytyy keskimääräiseltä ihmiseltä niin hämmästyttävän paljon, että aika kauan niitä ehtii mietiskellä, ennenkuin on valmis toteamaan, että ne kaikki ovat kyllä ratkaistavissa tai kierrettävissä.
Hetkittäin helvetin ärsyttävää taas siksi, että itseään tekevämmän, rohkeamman, itsevarmemman, kekseliäämmän, kestävämmän, älykkäämmän, varakkaamman, keskittymiskyvykkäämmän, kärsivällisemmän tai jollain muulla ratkaisevalla tavalla etuoikeutetumman ihmisseuran seassa hengaaminen ja heidän hyväätarkoittavien ehdotusten ja neuvojen kuunteleminen nyt vain on välillä ihan älyttömän ärsyttävää :D
Ei tämä nopeaa eikä aina mukavaakaan ole, mutta sellaista elämä on. Olen vuodesta 2011 käyttänyt valtaosan ajastani näihin elämänhallintajuttuihin, enkä ole tullut löytäneeksi, lukeneeksi tai edes kuulleeksi mistään taianomaisesta toimintatavasta tai työkalusta, jolla kaikki elämänsä haasteet ja ongelmat ratkaistaisiin helposti ja nopeasti. Luulen, ettei sellaisia ole.
(Olen tosin ollut huomaavinani, että tämän toistelu on hyödytöntä. Olemme niin rakastuneita ajatukseen siitä, että voisimme saada haluamamme asiat helposti ja nopeasti, että kuljemme mieluummin maailman ääriin seuraavan lupaavan helpon ja nopean ratkaisun perässä, sen sijaan että kokeilisimme hidasta ja epämiellyttävää, mutta taatusti toimivaa ratkaisua… Tästä syystä kaikenlaiset markkinamiehet ja hämärät selfhelppigurut laihduttavat lompakkoasi lupauksillaan helpoista ja nopeista ratkaisuista, jotka loppupeleissä eivät silläkään kertaa (yllä-tys!) toimi.)
No mutta kuitenkin. Itsensä ympäröiminen tekijäihmisillä, heillä, jotka ovat jo saaneet itsensä syystä tai toisesta, tavalla tai toisella liikkeelle, on hidas, mutta varma keino liikkua elämässä haluamaansa suuntaan. Kun päivästä toiseen altistut näkemään, kuinka muut ratkovat haasteita ja ongelmia, et voi välttää sitä, etteikö pieni määrä heidän asenteitaan ja tietotaitoaan siirtyisi myös sinuun. Sillä taas on pitkällä aikavälillä loistava ja tärkeä vaikutus kenen tahansa elämään.
Keltä tekijätyypeiltä omasta lähipiiristäsi voisit oppia elämän liikkeelle laittamista? :)
Rakkaudella,
Jevgeni
