Ahdistus on psyykeemme palovaroitin ja kompassi: kiinnitätkö omaasi tarpeeksi huomiota?

ahdistuksen kuunteleminen

Me ihmiset olemme ahdistukseen taipuvaisia olentoja. Kykymme tuntea ahdistusta milloin mistäkin asiasta on varsin ilmiömäinen. Minuakin on tänään ahdistanut jo useampi asia. Ja kello on vasta 10 aamulla.

Se, että ahdistumme helposti, voi tuntua ikävältä. Sille on kuitenkin hyvä syynsä. Kyseessä on todella tarpeellinen ominaisuus.

Biologisesti kyky ahdistumiseen on äärimmäisen vanha piirre. Sitä voidaan siksi tarkastella evoluutiopsykologian näkökulmasta. Miksi me ihmiset olemme kehittyneet näin helposti ahdistuviksi? Mitä hyötyä on siitä, että olemme tällaisia?

Ahdistuksen 3 tarkoitusta

Ahdistuksen tarkoituksen selittämiseksi on evoluutiopsykologian puolelta ehdotettu kolmea erilaista teoriaa: ahdistuneisuuden tarkoitus on joko motivoida meitä vaarallisten tilanteiden välttämiseen, joko taas kannustaa riskien arvioimiseen. Lisäksi ahdistus voi ohjata toimintaamme sosiaalisissa tilanteissa ja parantaa siten sosiaalista suorituskykyämme.

1. Ahdistus lisää motivaatiota vaarallisten tilanteiden välttämiseksi

Tämä lienee suoraviivaisin selitys ahdistuksen tarkoitukselle. Kun jokin tilanne vaikuttaa meistä vaaralliselta, iskee päälle ahdistus. Jos poistumme vaaralliselta vaikuttavasta tilanteesta, ahdistus loppuu. Koska ahdistus tuntuu epämiellyttävältä, haluammekin sen loppuvan. Siksi hakeudumme todennäköisemmin pois vaarallisen tilanteen ääreltä ja säilymme siten terveinä ja toimintakykyisinä. Tällä tavoin ahdistus lisää siis hengissä selviämisen todennäköisyyttä.

ahdistuksen kuunteleminen b

2. Ahdistus kannustaa riskien arvioimiseen

Aina vaarallisten tilanteiden väistäminen ei kannata. Toisinaan vaarat on hyödyllisempää kohdata kuin väistää. Sitä ei kuitenkaan kannata tehdä ajattelemattomasti. Soitellen ei kannata lähteä sotaan. Kannattaa mieluummin arvioida tilanne tarkkaan ja pohtia siinä mahdollisesti piileviä riskejä. Juuri tämä on nimetty mahdolliseksi ahdistuksen tarkoitukseksi.

Kun jokin tilanne ahdistaa, toimii se meille viestinä, että tilanteessa saattaa piillä vaaroja. Tämä toimii meille eräänlaisena kutsuna arvioida tilannetta tarkasti. Kannattaako tilanteeseen oikeasti hakeutua? Mitä kaikkea voi tapahtua? Mitä kaikkea pitää varoa? Mitä kaikkea on otettava huomioon?

Tässä huomioidaan myös ahdistuksen taso. Jos ahdistus on lievää tai keskivahvaa, viestii se siitä, että tilanne on hallittavissa ja selvitettävissä. Pitää olla varovainen ja toimia järkevästi, mutta todennäköisesti voimavaramme ja taitomme riittävät tilanteesta selviämiseen. Jos ahdistus taas on äärimmäisen vahvaa tai suorastaan lamauttavaa, voi se olla merkki siitä, että kyseinen tilanne on meille (toistaiseksi) liian vaikea, eikä meidän ehkä kannata juuri nyt hakeutua siihen.

3. Ahdistus ohjaa sosiaalista käyttäytymistämme

Ihminen on hypersosiaalinen laumaeläin, jonka hyvinvointi riippuu pitkälti muista ihmisistä. Vahvan yhteisön osana selviämme, yksin taas menehdymme nopeasti. Nykyään tämä ei toki ole ihan näin rajua, mutta alkuperäisessä ympäristössä ihminen ei tullut toimeen yksin. Tämä tarkoittaa, että kyky ylläpitää hyviä sosiaalisia suhteita sekä saada itselleen hyvä asema laumassa, olivat meille äärimmäisen tärkeitä.

Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että kykenemme tulemaan muiden kanssa toimeen sekä käyttäytymään tavalla, joka ei ärsytä muita. Ainakaan niin paljoa, että he karkottaisivat meidät luotaan tai kolauttaisivat meitä nuijalla päähän. Tässä asiassa ahdistus auttoi meitä. Jos jokin sosiaalinen tilanne tuntuu ahdistavalta, on se merkki siitä, että joko me itse tai sitten toinen osapuoli tekee jotakin sellaista, mikä ei edistä yhteiseloa.

Ahdistus siis toimii eräänlaisena varoitusmerkkinä: kun tulee ahdistunut olo, kannattaa olla tarkkana sekä pohtia sitä, kuinka omasta tai muiden käytöksestä saisi tehtyä parempaa.

ahdistuksen kuunteleminen a

Ahdistus on psyykeemme palovaroitin ja kompassi. Siihen kannattaa kiinnittää huomiota.

Kolme yllä mainittua teoriaa voidaan summata yhteen ja todeta, että ahdistus toimii samanaikaisesti niin palovaroittimena, kuin kompassinakin. Palovaroitintoiminto aktivoituu silloin, kun olemme tilanteessa, joka tuntuu tavalla tai toisella vaaralliselta tai uhkaavalta:

“Nyt kannattaa olla tarkkana, tämä tilanne voi olla vaarallinen, mieti tarkasti mitä teet!”

Kompassitoiminto taas auttaa meitä hahmottamaan sitä, mitä meidän kulloinkin kannattaa tehdä. Kulkeako tilannetta kohti vai siitä poispäin? Jatkaako nykyistä toimintaa vai tehdäkkö siihen jonkinlaisia muutoksia?

Nämä ovat sinänsä suhteellisen itsestäänselviä juttuja. Ymmärrämme ahdistuksen suojaavaa ja ohjaavaa voimaa melko hyvin, sillä olemme siihen elämämme aikana tottuneet. Tottumuksessa kuitenkin piilee myös riskinsä. Voimme tottua ahdistukseen niin kovin, että unohdamme sen tarkoituksen: varoittaa ja ohjata.

Onkin tavallista, että ihminen kokee ahdistusta, mutta ei pysähdy sen äärelle. Ahdistaa, mutta emme pysähdy pohtimaan sitä, mitä asialle voisi tehdä tai millaisia johtopäätöksiä siitä tulisi vetää. Tämä on tavallista varsinkin silloin, kun ahdistus on niin toistuvaa tai kroonista, että siitä tulee ihmiselle luonnollinen osa omaa arkista olemassaoloaan.

Tällöin ahdistus ei aja alkuperäistä tarkoitustaan (varoittaa ja tehdä suunnanmuutoksia), vaan siitä tulee turhahko tunne, joka vieläpä tuntuu varsin epämiellyttävältä! Ihan vaaratontakaan homma ei ole, sillä ahdistuksella on varsin korkea yhteisesiintyvyys esimerkiksi masennuksen kanssa.

Ahdistus on yleistä, tavallista ja normaalia. Lisäksi se on tehokkaasti hoidettavissa.

Ahdistus on todella yleistä. Jopa niin kova ja toistuva ahdistus, että se ylittää ahdistuneisuushäiriön diagnoosirajan, on varsin yleistä. Ahdistuneisuushäiriö löytyy n. 10-15% suomalaisista. Rajan alle taas jää valtavasti tapauksia, jotka eivät häiriön diagnoosirajaa ylitä, mutta eivät jää siitä myöskään kovin kauaksi.

Jos kokee, että itseltä ei löydy keinoja tulla tehokkaasti toimeen ahdistuksensa kanssa, kannattaa asiaan hakea ulkopuolista apua. Mainitsin ahdistuksen yleisyydestä siksi, että moni häpeää avun hakemista, sillä kokee olevansa ahdistuksensa kanssa jollain tavalla outo tai vääränlainen:

“Eihän muilla ole tällaista! Olen ainoa tällainen outo ja rikkinäinen!”

Tämä ei pidä paikkaansa. Ahdistus on äärimmäisen yleinen ilmiö, joka ei aiheuta juuri minkäänlaisia kulmankohotteluja yhdenkään terapeutin suunnalta. Valtaosa terapeuttisesta työskentelystä päinvastoin liittyy ahdistukseen, joko suoraan tai epäsuoraan.

Tässä vaiheessa pieni mainos: minulta saa terapiapalveluja sekä esimerkiksi valmennusta sosiaalisiin haasteisiin liittyen. Terapeuttina olen tätä kirjoittaessa työskennellyt jo 13 vuotta. Lisätietoa ja yhteydenottolomakkeen löydät täältä. Ole rohkeasti yhteydessä ja katsotaan, josko tilannettasi saisi parannettua.

Joka tapauksessa paljon tsemppiä sinulle sekä kaikkea hyvää! Välillä ahdistaa, mutta sellaista tämä ihmiselo tuntuu valitettavasti olevan.

Rakkaudella,

Jevgeni

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia