Usein unohtuva parinvalintakriteeri: “Oletko tarpeeksi aikuinen minulle?”

Usein unohtuva parinvalintakriteeri Oletko tarpeeksi aikuinen minulle

Koetko hankaluuksia kumppanin löytämisessä tai parisuhteen säilyttämisessä? Haluan kirjoittaa tänään eräästä tavallaan itsestäänselvästä, mutta usein huomiotta jäävästä aiheesta. Kyseessä on eräs tärkeä kriteeri, jota useimmat soveltavat parinvalinnassa, mutta josta harva puhuu ääneen.

Näin se menee:

“Oletko tarpeeksi kypsä minulle? Oletko viisas, elämää ymmärtävä ja omilla jaloillasi seisova aikuinen ihminen?”

Tätä kriteeriä ei välttämättä tiedosteta aina edes itse, mutta silti se kulkee mukanamme, kun katselemme itsellemme kumppania. Kaipaamme vierellemme mieluummin kypsää aikuista, kuin keskenkasvuista teiniä. Tämä tekee suhteiden muodostamisesta ja säilyttämisestä usein hankalaa, sillä kypsä aikuisuus ei ole varsinaisesti sidottu ihmisen ikään.

Moni ihminen ei kasva koskaan aikuiseksi. Se on sinänsä ihan okei. Tämän ei todellakaan ole tarkoitus olla syyllistävä teksti. Kypsä aikuisuus on vaikeaa ja on enemmän kuin ymmärrettävää, ettei sitä välttämättä koskaan saavuta. Se on kuitenkin asia, joka painaa ihmisen pariutumisessa usein hyvinkin paljon, minkä vuoksi tätä on tärkeää käsitellä.

Korostan, etten tarkoita kypsällä aikuisuudella perinteisen konservatiivista näkemystä aikuisuudesta ja aikuisesta elämästä. Puhun kypsästä suhtautumista maailmaa ja muita ihmisiä kohtaan, en niinkään siitä, millaista elämäntyyliä joku noudattaa.

Mennään siis aiheeseen. Miksi tämä “kypsyys” tai “aikuisuus” on parinvalinnassa niin tärkeä asia?

Aikuisuus tarkoittaa helpompaa elämää

Usein aikuisuus enteilee helppoutta. Parisuhteissa on valtavasti työtä. Me ihmiset taas olemme joko avoimesti tai salaa usein melkoisia työnvieroksujia. Toivoisime usein pääsevämme pienemmällä vaivalla. Tästä syystä kyky olla kypsä aikuinen on niin viehättävää. Kun suhteen osapuoli kykenee huolehtimaan itsestään, kestää elämää ja on mukavalla tavalla itsevarma, on toisen helpompaa olla hänen kanssaan. Kun sietokyky elämää kohtaan taas puuttuu ja epävarmuutta on paljon, päätyy ihminen usein kaipaamaan toisen jatkuvaa tukea ja rohkaisua.

Sinänsä tämä on täysin okei. Tämä teksti ei todellakaan ole kannanotto sen puolesta, että meidän ihmisten tulisi väkisin pyrkiä olemaan jotenkin erityisen vahvoja. Kaikilla on välillä vaikeaa ja jokainen kaipaa välillä tukea. Niin sen kuuluukin olla. Kuitenkin jatkuva ja sairaalloiseksi menevä tuen kaipaaminen saattaa olla toiselle osapuolelle raskasta. Siksi kyky kypsään aikuisuuteen viehättää meitä.

Aikuisuus tarkoittaa vähemmän häiriökäyttäytymistä

Suuri epävarmuuden määrä johtaa myös herkästi erilaiseen häiriökäyttäytymiseen. Tämä ei johdu siitä, että epävarmoissa ihmisissä olisi jonkinlaista vikaa. Pikemminkin kyse on siitä, että on usein todella vaikeaa olla hyvä muille, jos itsellään ei ole hyvä olla. Kun ihmisellä on kykyä olla kypsä ja kestää elämän haasteita, erilaisen häiriökäyttäytymisen riski vähenee. Tällaisen ihmisen kanssa on monesti turvallisempaa ja mukavampaa olla.

Aikuisuus on hyveitä

Kyky olla kypsä aikuinen on usein myös osoitus monesta muusta hyveestä. Kypsäksi aikuiseksi kasvaminen ei todellakaan ole helppoa. Se vaatii valtavaa määrää työtä, itsensä kohtaamista ja itsetutkiskelua. Elämämme elämä muovaa meitä jatkuvasti eri suuntiin ja elämän vastoinkäymisten keskellä on aidosti haastavaa ohjata kasvuaan hyväksi ja kypsäksi ihmiseksi.

Koska kypsäksi kasvaminen on haastavaa, opimme kasvun ohessa todennäköisesti monia hyveitä. Lasken kypsän aikuisuuden “sivutuotteiksi” esimerkiksi

  • rehellisyyden ja myönteisen jämäkkyyden
  • kiltteyden ja hyvyyden muita ihmisiä ja eläimiä kohtaan
  • halun auttaa ja tukea muita
  • halun oppia ja kasvaa yhä paremmaksi ihmiseksi
  • kyvyn kohdata vastoinkäymisiä ja kestää niiden edessä

ja monia muita. Nämä kaikki ovat melko viehättäviä ominaisuuksia. Mitä enemmän näitä ominaisuuksia on onnistunut kasvunsa myötä itselleen kultivoimaan, sitä viehättävältä saattaa vaikuttaa myös muiden silmissä.

(Uskoakseni on myös tärkeää, että suhteen osapuolet ovat verrattain samalla kypsyyden “tasolla”. Tärkeää se on siksi, että tasoerot (mikäli näin saa sanoa) ovat helposti uskomattoman ärsyttäviä molemmille osapuolille. Toista osapuolta ärsyttää se, kun toinen vaikuttaa lapselliselta ja vastaavasti liiallinen kypsyys on sekin ihan uskomattoman ärsyttävää.)

Aikuisuus on turvaa

Kolmanneksi, on tärkeää muistaa, että me ihmiset olemme pohjimmiltamme aika haavoittuvia, pehmeitä ja epävarmoja olentoja. Tämä pätee niin heikoimpiin kuin vahvimpiinkin meistä. Maailma on haastava paikka ja sen edessä tutisevat usein rohkeimpienkin polvet. Myönnämme sitä itsellemme tai ei, kaipaamme ympärillemme turvaa tuovia asioita.

Perinteisiä esimerkkejä turvasta ovat esimerkiksi hyvä työpaikka, hyvä taloudellinen tilanne, oman asunnon omistaminen ja turvaa tuova kumppani. Perinteisesti ollaan puhuttu siitä, että hyvän miehen ominaisuuksiin kuuluu kyky turvata ja suojata omaa naistaan. Tämä on totta, joskin ajatus kaipaa päivitystä nykypäivään. Toimivampi muotoilu voisi olla tämä: Hyvien kumppaneiden tehtävä on tuottaa toisilleen turvaa ja auttaa toinen toistaan.

Tämän vuoksi kyky kypsään aikuisuuteen on viehättävää. Koska kypsä aikuinen on luotettava, vahva ja turvallinen hahmo, näemme hänet potentiaalisena turvallisuuden tunteen lisääjänä. Se on meistä usein viehättävää, jos ei tietoisella, niin alitajuisella tasolla.

Tämä on kiinnostava ajatus myös siksi, että tietoisella tasolla me usein vastustamme tätä. Moni ajattelee, että turvallisuuden tunteen kaipaaminen on merkki jonkinlaisesta heikkoudesta ja siksi sellaista tulee väheksyä. Itse olen vahvasti eri mieltä. Me ihmiset olemme laumaeläimiä ja kaipaamme muiden tukea ja turvaa. Siinä ei ole mitään heikkoa tai noloa.

Kuinka kasvaa kohti kypsää aikuisuutta ja lisätä omaa viehättävyyttään?

Tämä on tietysti se kiinnostavin kysymys. Kuinka kasvaa kypsäksi aikuiseksi?

En tiedä, en voi väittää eläneeni tätä elämää vielä niin pitkään, että ymmärtäisin tästä mitään. Uskallan kuitenkin esittää muutamia havaintoja, jotka näyttävät pitävän vahvasti paikkaansa.

Yksi suurista kasvutekijöistä näyttää olevan peloton itsetutkiskelu. Jokaisessa meistä on valtavasti erilaisia vikoja, heikkouksia, outoja ajatus- ja toimintamalleja ja kaikkea sellaista, joka tekee meitä ympäröivien ihmisten elämän hankalammaksi. Se on ihan luonnollista ja ihan okei, mutta on muistettava, että meillä on myös mahdollisuus kasvaa kohti parempaa ihmisyyttä. Ensimmäinen askel sillä tiellä on peloton ja ennakkoluuloton itsetutkiskelu. Mitä paremmin tunnemme itsemme, sitä paremmin voimme ohjata kasvuamme hyvään suuntaan.

Tämä on helpommin sanottu, kuin tehty. Itsetutkiskelu nimittäin sattuu. Se, mitä itsestään joskus löytää, on usein niin uskomattoman epämiellyttävää, että mieluummin kiellämme kuin kohtaamme sen.

Käytännössä tämä ilmenee esimerkiksi muiden syyttelemisenä ongelmistaan, vastuusta luopumisena ja “olen uhri”-mielialan harjoittamisena. Elämämme viat ovat olosuhteissa ja muissa ihmisissä, ei meissä itsessämme.

Joskus näin onkin, mutta oman kokemukseni mukaan itsetutkiskelu kantaa paljon parempaa hedelmää, kun antaa mahdollisuuden sille epämiellyttävälle ajatukselle, että vika saattaakin loppujenlopuksi olla minussa itsessäni. Tämän ei ole tarkoitus olla syyllistävää, vaan voimauttavaa. Kun vika löytyy meistä, sitä voi alkaa korjaamaan tai opetella elämään sen kanssa.

Omassa kasvuprosessissa olen havainnut erityisen tärkeiksi

  • rehelliset ja avoimet keskustelut muiden ihmisten kanssa
  • suoran ja epämiellyttävänkin palautteen pyytämisen
  • muiden mielipiteiden ja näkemysten kyselemisen omaan toimintaani liittyen
  • itsensä puolustelemisesta luopumisen (“mutta kun… mutta kun!”)
  • erilaiset itsetutkiskelevat kirjoitus- ja reflektointiharjoitukset
  • keskusteluavun erilaisten ammattilaisten kanssa (suosittelen ihan jokaiselle)
  • itsensä jatkuvan haastamisen, asioiden kokeilemisen ja epäonnistumisista oppimisen.

Samat periaatteet näyttävät pätevän melko laajasti muillakin ihmisillä. Miellyttävää tuo kaikki ei useinkaan ole, mutta kehittävää ja kasvattavaa kyllä. En vaihtaisi mistään hinnasta pois läpikäymiäni epämiellyttäviä hetkiä, sillä ne ovat johtaneet siihen, että lopultakin elämä maistuu todella hyvältä.

Olisi mielenkiintoista myös kuulla teidän ajatuksianne aiheesta. Mistä syystä kypsä aikuisuus viehättää? Entä kuinka kypsäksi ihmiseksi voisi kasvaa?

Rakkaudella,

Jevgeni

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia

viehtymys

Deittailun haasteet: Viehtymys ei synny hetkessä

Yksi aikuisten deittailun suurimmista haasteista on deittailijoiden kiireisyys. Ihmisten tapaamiselle ei tahdo riittää oikein aikaa ja siksi uusia ihmisiä tavataankin varsin harvoin ja lyhyesti. Tämä on ongelma, sillä viehtymys toiseen ihmiseen ei yleensä ole hetkessä syntyvä tunne.

Lue lisää »