Aiheena on tänään aloitekyvyn kehittäminen. Kuinka oppia aloitteelliseksi ja itsevarmaksi tekijätyypiksi?
(Tästä tekstistä on myös kuunneltava versio. Se löytyy Youtube-kanavaltamme tämän linkin takaa.)
Yksi toistuvimmista teemoista, joiden kanssa asiakkaani kamppailevat, on aloitekyvyn puute. Moni kertoo omasta menneisyydestään samankaltaista tarinaa. Se menee näin:
Ihmisellä on elämässään jokin ongelma ja hän ainakin teoriassa tietää, kuinka se ratkaistaisiin. Tiedosta huolimatta hän ei kuitenkaan tee sen ratkaisemiseksi mitään konkreettista. Lähinnä pyörittelee asiaa mielessään. Usein jopa vuositolkulla!
Näin ongelma vaivaa ihmistä vuodesta toiseen. Vuodesta toiseen ihminen myös ihmettelee itseään:
”Miksi mä en saa tehtyä tälle ongelmalleni mitään, vaikka hyvin tiedän, että pitäisi!”
Pahimmillaan ongelman märehtiminen ja toiminnan välttely jatkuu niin pitkään, että se alkaa vaikuttamaan jo ihmisen minäkuvaan. Ihminen alkaa uskomaan olevansa tyyppi, jolta asiat eivät vain onnistu. Tyyppi, joka ei vain osaa toimia. Tyyppi, jolta puuttuu aloitekyky.
Lopputulos on se, että ihmisestä tulee entistäkin passiivisempi. Jos ihminen uskoo, ettei osaa olla aloitteellinen, ei hän tule olemaan sitä jatkossakaan.
Näin ihmisen elämä vaikeutuu yhä enemmän ja enemmän, sillä useimmat hyvät asiat elämässä saadaan tekemisen ja aloitteellisuuden kautta. Tekijätyypit pärjäävät, passiiviset tyypit taas ovat vaarassa jäädä syrjään.
Ei ole liian raflaavaa sanoa, että aloitekyvyn omaaminen on keskeisimpiä eroja hyvän ja ikävän elämän välillä!
Mistä aloitekyvyn puute johtuu?
Ennen kuin voimme puhua aloitekyvyn kehittämisestä, on ensin ymmärrettävä sitä, miksi aloitekyky voi olla puutteellinen.
On monia syitä, miksi ihminen on aloitekyvytön. Joskus kyse on siitä, ettei aloitekyky ole kehittynyt alunperinkään. Joskus taas siitä, että aloitekyky on menetetty elämän aikana.
Katsotaan vuorollaan molempia tapauksia. Aloitetaan siitä, kun aloitekyky ei ole päässyt kehittymään alunperinkään. Alla on muutama syy, joiden vuoksi näin voi tapahtua.
Kannustuksen ja ohjauksen puute
Yksi keskeisimmistä väylistä, joita pitkin ihminen kehittyy, ovat myönteinen ja kielteinen palaute. Pieni lapsi oppii toistamaan niitä tekoja, joita tekemällä hän saa hyvää palautetta. Vastaavasti toruminen ja muu kielteinen palaute saa hänet välttelemään tiettyjä tekoja.
Aloitekyvyn kehittymistä voi vahingoittaa kahdella tavalla:
Ensimmäisessä lasta ei muisteta kehua ja palkita aloitteellisuuden osoittamisesta. Silloin lapsi ei opi, että aloitteellisuus on kannatettavaa ja hyvää toimintaa.
Toisessa lasta taas rangaistaan aloitteellisuuden osoittamisesta. Silloin lapsi oppii, että aloitteellisuuden osoittaminen ei kannata, sillä se johtaa rangaistukseen.
(Kasvattajille: Tähän ei tule suhtautua mustavalkoisesti. Luonnollisesti aivan kaikenlaisesta aloitteellisuudesta ei tarvitse antaa kehuja ja palkintoja. Vastaavasti haitallisesta aloitteellisuudesta saa sanoa tiukasti. Vikaan mennään tyypillisesti siinä vaiheessa, kun useimmista hyvistä teoista ei muisteta kehua, vaan palautetta annetaan pääasiassa vain epätoivotuista teoista. Tämä on tehokas tapa nitistää aloitekyky kehtoonsa.)

”ÄLÄ VAAN yritä olla aloitteellinen!”
Liiallisen lyttäämisen ja kritiikin kohteeksi joutuminen
Lapsi voi joutua liiallisen kritiikin ja lyttäämisen kohteeksi paitsi perhepiirissä, myös koulussa ja kaveripiirissä. Käytännön esimerkki on koulukiusaaminen, jossa uhria rankaistaan juuri erilaisen aloitteellisuuden osoittamisesta.
Ehkäpä lapsi on ottanut kouluun hänelle juuri ostetun hienon vihkon, mutta kiusaaja repii ja sotkee sen. Ehkäpä lapsi on kouluun lähtiessa valinnut itselleen mieluisat vaatteet ja saa kouluun tullessaan kuulla niiden olevan rumia ja naurettavia. Ja niin edelleen. Lapsen valinnat tulevat eri tavoin lytätyiksi. Toistuessaan lyttäämisen kokemukset taas opettavat meille seuraavaa:
Minä en osaa tehdä mitään oikein. Minun ei siis varmaan kannata edes yrittää mitään.
Sopivien haasteiden puuttuminen
Aloitekyvyn kehittyminen vaatii onnistumisia. Kun lapsi yrittää jotakin ja onnistuu yrityksessään, hän oppii, että yrittäminen kannattaa.
Kaikki yrittäminen ei ole kuitenkaan samanarvoista. Onnistumisen kokemukset ovat parhaimpia silloin, kun haastetta on sopivasti. Yritettävän asian pitää olla riittävän haastava (mutta ei liian haastava!). Haastavassa asiassa onnistuminen antaa kasvavalle ihmiselle kokemuksen omasta kehittyvästä voimastaan. Hän pääsee kokemaan itsensä toimeliaaksi ja pystyväksi.
Valitettavasti välillä käy niin, että lapsen ympäristöstä puuttuvat sopivan kokoiset haasteet. Liian helpoissa haasteissa onnistuminen ei tunnu erityisen palkitsevalta. Liian vaikeiden haasteiden kohtaaminen taas johtaa helposti epäonnistumisen ja lannistumisen kokemuksiin. Molemmissa tapauksissa vaikutus aloitekyvyn kehittymiseen on kielteinen.
Helikopterivanhemmuus: lapsi ei saa kohdata haasteita
Äärimmäisempi esimerkki edellisestä on niinkutsuttu helikopterivanhemmuus. Sillä tarkoitetaan kasvatustyyliä, jossa vanhempi pörrää lapsensa ympärillä helikopterin lailla.
Hän puuttuu jokaiseen lapsen kohtaamaan haasteeseen ja ratkaisee ne lapsen puolesta. Heti kun jokin haaste nostaa vähänkin päätään, vanhempi lentää paikalle ja siivoaa haasteen lapsen tieltä jo ennakkoon.
Ihminen taas kehittyy haasteita kohtaamalla ja niitä ratkomalla. Jos haasteita ei kohtaa ollenkaan, ei tapahdu myöskään kehitystä. Ongelmanratkaisykyky on tärkeä osa aloitekykyä, helikopterivanhemmuuden seurauksena taas kärsii usein juuri ongelmanratkaisukyky.

”Rakas, anna minun auttaa sinua kaikessa!”
Korostunut herkkyys ja vetäytyvä temperamentti
Ihmisen hermoston ominaisuudet vaikuttavat suuresti siihen, miltä elämän tapahtumat meistä tuntuvat. Kokemisen tapa vuorostaan vaikuttaa käyttäytymiseemme. Tätä kutsutaan temperamentiksi.
Toisten hermosto on herkempi ja toisten vähemmän herkkä. Toisten reaktiot ovat intensiivisempiä ja toisten vähemmän intensiivisiä. Toiset kiihtyvät nopeasti, toiset eivät kiihdy lähes ollenkaan. Toiset kokevat kipua herkästi ja toiset vähemmän herkästi. Ja niin edelleen.
Näiden erojen seurauksena suhtautumisemme elämän tapahtumiin vaihtelee. Toiset ottavat riskejä ja toiset välttelevät niitä. Toiset suhtautuvat asioihin luottovaisemmin ja toiset vähemmän luottavaisesti. Toiset syöksyvät rohkeasti haasteita kohti, toiset taas yrittävät väistää niitä.
Aloitekyvyn kannalta vaikein lähtökohta on hyvin herkkä, voimakkaasti reagoiva hermosto sekä vetäytyvä temperamentti. Aloitteellisuus edellyttää haasteita kohti kulkemista, mikä voi olla vaikeaa, sillä haasteiden kohtaaminen vaatii usein joko fyysisen tai henkisen kivun sietämistä sekä epämukavuusalueelle menemistä.
Herkälle ja vetäytyvälle ihmiselle tämä voi olla niin vaikeaa, että hän oppii mieluummin välttelemään aloitteellisuutta jo aivan varhaisesta iästä saakka.
Riittämätön sosiaalinen pääoma (kyvyttömyys hankkia ja vastaanottaa apua)
Me ihmiset emme voi yksin ratkaista kaikkia haasteitamme. Päinvastoin. Useimmissa haasteissa tarvitaan muiden ihmisten apua. Tarvitsemme muita ihmisiä tueksemme.
Muut ihmiset voivat antaa meille neuvojaan, muut voivat opettaa meitä, muut voivat antaa asiantuntemuksensa käyttöömme. Sanalla sanoen: emme usein voi onnistua ilman muiden apua!
Tämä tarkoittaa sitä, että aloitekyky pitää sisällään myös kyvyn ottaa muut ihmiset mukaan haasteittemme ratkomiseen. Se tarkoittaa ihmissuhteiden luomista ja ylläpitämistä. Se tarkoittaa kykyä pyytää muilta apua. Kykyä jakaa omat haasteemme muiden kanssa. Muut ihmiset ovat valtava voimavara!
Kaikille kykyä muiden ihmisten kanssa olemiseen ei kuitenkaan välttämättä kehity. Jos kyseisiä kykyjä ei kehitä myöskään jälkeenpäin, saattaa ihminen elää koko elämänsä suhteellisen aloitekyvyttömänä.

Kadonnutta aloitekykyä metsästämässä
Aina kyse ei ole siitä, ettei ihmiselle olisi kehittynyt aloitekykyä. Yhtä lailla kyse voi olla siitä, että aloitekykyä on kyllä ollut, mutta se on menetetty elämän aikana. Tämä voi tapahtua seuraavista syistä.
Kritiikin ja lyttäämisen kokemukset
Yleinen syy aloitekyvyn murenemiseen (myös aikuisuudessa) ovat kokemukset lytätyksi tulemisesta ja kritiikin kohteeksi joutumisesta. Ihminen on ehkä aiemmin tehnyt aloitteita, mutta onnistumisten sijaan kohdannutkin kivuliasta palautetta.
Koska keskimääräinen ihminen on varsin herkkä muiden taholta tulevalle arvostelulle, saattaa tämä jättää ikävän muistijäljen. Siten se voi vaikuttaa aloitteellisuuteen myös tulevaisuudessa:
Uskaltaako sitä enää yrittää? Mitä jos aloitteiden tekeminen johtaa seuraavallakin kerralla lytätyksi tulemiseen?
Kokemus omien taitojen riittämättömyydestä
Aloitteellisuus vaatii tiettyä itsevarmuutta. Itsevarmuus taas perustuu kokemukseen omasta osaamisestamme. Ihminen, joka luottaa osaamiseensa luottaa samalla siihen, että hän selviää edessä odottavista haasteista.
Vastaavasti ihminen, joka epäilee taitojensa riittävyyttä, epäilee myös onnistumisensa mahdollisuuksia. Tämä on ymmärrettävää. Jos on varma, että omat taidot eivät tule riittämään, eihän silloin itseään halua lähteä myöskään haastamaan.
Ongelmallista tämä on siksi, että moni ihminen epäilee taitojaan turhankin paljon. Monessa tapauksessa ihmisen taidot ovat todellisuudessa aivan riittäviä, mutta hän epäilee niitä silti riittämättömiksi. Tämä luo turhaa epävarmuutta.
Pitkäkestoinen passiivisuus
Kaikki mitä me teemme, vaikuttaa minäkuvamme muotoutumiseen. Aktiivinen tekeminen johtaa siihen, että ihminen alkaa ennen pitkään pitämään itseään aktiivisena tekijätyyppinä.
Passiivinen haasteiden välttely taas johtaa päinvastaiseen: ihminen alkaa pitämään itseään passiivisena ja aloitekyvyttömänä. Tällainen minäkuva taas vaikeuttaa aloitteiden tekemistä entisestään.
Sosiaalipsykologiassa tätä ilmiötä kutsutaan itseään toteuttavaksi ennusteeksi. Kun ihminen jatkuvasti kertoo itselleen tietynlaista tarinaa, alkaa hän tahtomattaankin toimia siten, että tarinasta tulee ajan myötä totta.
Toistuvat epäonnistumiset
Ihminen on oppiva olento. Onnistuminen opettaa meille, että voimme onnistua jatkossakin. Epäonnistumisten kohtaaminen taas saa meidät varuilleen: jos epäonnistuin nyt, niin saatan epäonnistua myös tulevaisuudessa.
Aloitekyvyn rapautumisen kannalta vaarallisinta on se, kun epäonnistumisia tulee säännöllisesti ja toistuvasti. Jokainen uusi epäonnistuminen saa ihmisen epäilemään itseään yhä enemmän.
Samalla vahvistuu epäonnistujan minäkuva. Ihminen alkaa pitämään itseään ikuisena epäonnistujana. Jos itseään taas pitää epäonnistujana, ei silloin halua myöskään yrittää mitään. Miksi yrittäisikään, jos yrittäminen johtaa kuitenkin vain epäonnistumiseen?
Muutoksen pelko (tuttu helvetti on parempi kuin tuntematon taivas)

”Tuttu helvetti on parempi kuin tuntematon taivas”
Aloitteet tähtäävät muutokseen. Aloitamme asioita, jotta jokin elämässämme muuttuisi. Mutta mitä jos emme pohjimmiltaan edes halua muutosta? Mitä jos syvällä sisimmissämme pelkäämme sitä, että asiat muuttuvat?
Muutoksen pelko on yleinen ja inhimillinen ilmiö. Ihminen kokee tutut asiat yleensä turvallisina. Turvallisuuden kaipuussamme saatamme sietää usein jopa hyvin ikäviä tilanteita, sillä ikävyydestään huolimatta ne ovat sentään tuttuja.
Muutoksesta taas ei koskaan oikein tiedä. Mitä jos muutos ei suinkaan parantaisi tilannetta, vaan pahentaisi sitä entisestään!?
Suomen kielestä löytyykin tätä kuvaava ilmaisu: Tuttu helvetti on parempi kuin tuntematon taivas.
Jos ihmisellä ei ole todellista halua muutokseen, ei hän silloin osoita myöskään aloitteellisuutta. Aloitteellisuus näyttäytyy pikemminkin uhkana, jota on parempi välttää.
Aloitekyvyn kehittäminen

Kuinka sitten kehittää omaa aloitekykyään? Mikä voi toimia vastalääkkeenä edellisissä kohdissa listaamiini ongelmiin? Ainakin seuraavat asiat.
Ympäröi itsesi aloitteellisilla ja kannustavilla ihmisillä
Jatkuva lytätyksi ja kritisoiduksi tuleminen vahingoittaa aloitekykyä. Sen sijaan toistuva, oikeanlainen ja oikea-aikainen kannustus vahvistaa sitä. Siksi on tärkeää viettää aikaa sellaisissa piireissä, joissa tätä kannustusta voi saada.
Kannustuksen ja tsemppien saaminen on kuitenkin vain yksi tärkeä asia. Vähintään yhtä tärkeää on se, että ympärillämme olevat ihmiset olisivat itsekin aktiivisia ja aloitekykyisiä. Syy tähän on seuraava:
Ihminen on mallioppiva olento. Me siis opimme katsomalla mallia muista. Kuinka muut toimivat? Kuinka he ajattelevat?
Kun altistumme aloitekykyisten ihmisten ajattelulle ja pääsemme seuraamaan heidän toimintaansa lähietäisyydeltä, saattavat jotkin heidän ajattelu- ja toimintamallinsa tarttua myös meihin. Voimme siis oppia aloitekykyä olemalla aloitekykyisten ihmisten vaikutuspiirissä.
Totuttele aloitteellisuuteen keräämällä pieniä onnistumisia
Aloitekyvyttömyys perustuu usein siihen, ettei ihminen usko onnistumisensa mahdollisuuksiin. Silloin on ymmärrettävää olla tekemättä aloitteita. Miksi edes yrittää, jos ei onnistu kuitenkaan?
Siksi on tärkeää pyrkiä pikkuhiljaa palauttamaan usko onnistumisensa mahdollisuuksiin. Se tapahtuu ensin pieniä onnistumisia keräämällä. Pyri tekemään pieniä aloitteita ja haastamaan itseäsi pienissä asioissa. Aluksi tärkeintä ei ole kohdattavien haasteiden vaikeusaste, vaan se, että niitä kohdataan.
Pikkuhiljaa totut siihen, että pystyt onnistumaan pienissä aloitteissasi. Ajan myötä myös isompien aloitteiden tekeminen tulee helpottumaan.
Vahvista itsevarmuuttasi taitoja kehittämällä
Aloitekyky vaatii pohjalleen itsevarmuutta. Itsevarmuus tarkoittaa tässä luottamusta onnistumiseen. Luottamusta siihen, että asiat menevät siten, kuin haluamme niiden menevän.
Kaikki tekeminen perustuu erilaisiin taitoihin. Mitä taitavampia olemme onnistumisen kannalta tärkeissä taidoissa, sitä todennäköisemmin onnistumme. Korkeampi osaaminen tarkoittaa korkeampaa itsevarmuutta.
Vastaavasti puutteellinen osaaminen johtaa matalampaan itsevarmuuteen. Eikä mikään ihme. Tottakai onnistumiseensa on vaikeaa uskoa, jos tietää taitojensa olevan riittämättömiä. Siksi opiskelu ja taitojen kehittäminen on ensiarvoisen tärkeää!
Kehitä ihmissuhteita ja opi pyytämään apua

Yksinäinen susi pärjää harvoin
Suhteellisen harva projekti ihmisen elämässä on sellainen, että siitä selviää täysin omin avuin. Usein tarvitsemme muiden ihmisten asiantuntemusta sekä tukea. Tämä korostuu varsinkin isommissa ja vaikeammissa aloitteissa. Yhteistyö vie lähes aina pidemmälle kuin yksinäisenä sutena toimiminen.
Jotta apua, tukea ja asiantuntemusta olisi saatavilla, on tärkeää kehittää ja ylläpitää sosiaalisia suhteita. Kaikkein ongelmallisinta on joutua tilanteeseen, jossa tuntee vain muutaman ihmisen. Silloin vaarana on, että omasta piiristä ei löydy ketään, jolta voisi saada tukea tai jonka kanssa voisi kohdata haasteita yhdessä.
Tärkeää on myös opetella varsinaista avun pyytämistä. Moni ihminen on niin täynnä häpeää ja hataraa ylpeyttä, ettei kehtaa pyytää muilta apua. Moni ei myöskään tykkää olla vaivaksi muille ja yrittää siksi sinnitellä viimeiseen asti vain omin voimin.
Tällaisia ajatusmalleja on tärkeää haastaa, sillä pelkästään omin voimin ihminen pärjää suhteellisen heikosti. Ihmiskunnan mahti on aina ollut yhteistyössä.
Ilmoittaudu suorituskyky-valmennukseen
Tehokkain apu on usein tietenkin ammattiapu. Tässä välissä haluan mainostaa itseäni. Olen yli 10 vuoden ajan auttanut ihmisiä kehittämään aloitekykyään ja saamaan itsensä liikkeelle.
Syyt aloitekyvyttömyyden taustalla ovat hienovaraisesti yksilöllisiä. Vaikka lähes kaikissa tapauksissa toistuvatkin alussa mainitut teemat, on jokaisen ihmisen tilanne kuitenkin lievästi erilainen. Siksi myös ratkaisun löytäminen on tehokkainta, kun jokaista tapausta lähestytään yksilöllisesti.
Mikäli sinulla on haasteita aloitteellisuuden kanssa tai jos kaipaat tukea jonkin tärkeän projektin aloittamiseen ja läpiviemiseen, niin ole rohkeasti yhteydessä!
Rakkaudella,
Jevgeni