Miksi kiire lisääntyy jatkuvasti, vaikka meillä on vuosi vuodelta paremmat mahdollisuudet sen vähentämiseen? Siinä pulma, jota huomaan pohtivani jatkuvasti. Me ihmiset olemme skarppi eläinlaji. Teemme
Onko elämäsi vielä kolmenkymmenvuotiaanakin samassa pisteessä kuin 10 vuotta sitten? Onko parikymppisyys kulunut lähinnä bilettäessä, päihteitä käyttäessä ja tietokonepelejä pelatessa? Ei hätää. Elämän suunnan kääntäminen
Onnea vastavalmistuneille ylioppilaille ja muutenkin kaikille koulunsa päättäneille! Tässä tekstissä nostan esiin 3 asiaa, jotka olisin itse halunnut tietää tuossa vaiheessa elämää, mutta jotka valitettavasti
Tänään blogin aiheena on sodan psykologinen hinta. Ukrainassa käydään parhaillaan julmaa tuhoamissotaa ja aihe lienee ajankohtainen. Tutkimuksia uusimman sodan vaikutuksista saadaan vielä odotella, mutta aiempien
Silmiini sattui äsken hyvä kolumni Iltalehden sivuilta. Jonna Joutsen kirjoittaa siitä, kuinka moni nuori ihminen elää teini-iän jatkoaikaa, eikä ole halukas astumaan perinteiseen aikuisuuteen, kuten
Nuorena ajattelin, että olen ruma. Häpesin ulkonäköäni ja yritin väistellä muiden katseita. Jos joku katsoi pitkään, olin varma, että hän tuijottaa jotakin puutetta ulkonäössäni. Ulkonäköpaineeni
Onko sinun vaikeaa löytää seuraa? Tuntuuko, että ihmiset eivät halua viettää kanssasi aikaa? Onko menestys esimerkiksi ystävyyssuhteissa tai treffeillä ollut vähäistä? Omassa elämässäni oli aikoinaan tällainen tilanne. Olin hieman yksinäinen ja olisin kovasti halunnut seuraa, mutta tuntui, että ihmiset eivät halua viettää kanssani aikaa.
Ystävyyssuhteet ja lasten saaminen puhuttaa tänään Hesarissa. Juttu on maksumuurin takana, mutta se perustuu ihmisiltä kerättyihin kommentteihin, joissa he kertovat, kuinka lasten saaminen on vaikuttanut heidän ystävyyssuhteisiinsa. Yllättävä esiin nouseva asia on jutussa se, että ihmiset vaikuttavat jakaantuvan hyvin vahvasti kahteen eri leiriin: heihin, jotka kokevat ystävyyden parantuneen lasten saamisen myötä sekä heihin, jotka kokevat sen huonontuneen. Välimalleja vaikuttaisi jutun perusteella olevan yllättävän vähän.
Vahvistuuko itsetunto iän myötä? Tuleeko ihmisestä itsevarmempi esimerkiksi viisastumisen ja elämänkokemusten kertymisen myötä? Lisääntyykö kaikkien ihmisten itsetunto iän myötä, vai ovatko tietyn tyyppiset henkilöt tässä jonkinlaisessa etulyöntiasemassa?
Ylellä ilmestyi eilen todella osuva kirjoitus milleniaalisukupolvelle tyypillisestä loppuunpalamisesta ja uupumisesta. Tunnistan tekstissä mainitut ilmiöt sekä omasta kokemuksesta, että monen kaverin ja tutun kohdalta. Jotkut saattavat pitää tätä pullamössömilleniaalien ruikutuksena, mutta mielestäni ilmiö on aivan todellinen. Meidän sukupolvemme on täynnä todella uupuneita ihmisiä.
