Tänään aiheena vakava asia, kiusaaminen. En kirjoita pelkästä koulukiusaamisesta, vaan myös työpaikkakiusaamisesta. Tai esimerkiksi inttikiusaamisesta. Kaikki yleisiä ja keskenään samankaltaisia ilmiöitä. Olen tehnyt vuosien varrella
Kiusaaminen on ilmiö, joka saattaa rikkoa ihmisen itsetunnon sekä viedä häneltä hänen sosiaalisen toimintakykynsä. Mutta kuinka se tarkalleen ottaen tapahtuu? Avaan mekanismia alla olevassa tekstissä.
Tämän päivän aiheella sohaistaan ampiaispesää. Kyky tehdä väkivaltaa on nimittäin hyvän ihmisen suoja pahuutta vastaan. Väkivalta on yhteiskunnassamme tabu, josta ei sovi puhua myönteiseen sävyyn.
Hymypatsas eli entinen hymypoika ja hymytyttöpatsas puhututtaa jälleen. Hymypatsaan jakamisen lopettamista ehdotetaan, sillä joidenkin vanhempien mukaan se eriarvoistaa oppilaita ja aiheuttaa osalle pahaa mieltä. Osa
Ulkopuoliseksi jääminen ei ole mukavaa. Samalla se on kuitenkin valitettavan yleinen kokemus todella monelle meistä. Vuosien varrella moni tämänkin blogin lukijoista on kirjoittanut siitä, kuinka on jäänyt – tai tullut jätetyksi – porukan ulkopuolelle esimerkiksi koulussa, töissä tai harrastuksissa.
Hei!
Viime aikoina mediassa on yhä useammin noussut esiin nuorten miesten hätä. Esiin on nostettu erityisesti syrjäytyminen ja siihen välillisesti liittyviä aiheita, kuten yksinäisyys, mielenterveyden ongelmat, työnsaannin haasteet sekä vihaisen maailmankuvan vahvistuminen. Erityisesti näissä jutuissa toistuu se, että jopa viidesosa suomen nuorista miehistä on syrjäytymisvaarassa. Mikäli tuo luku pitää edes pääosin paikkaansa, on se kieltämättä melko suuri. Koska kohtaan omassa työssäni juuri näitä miehiä, haluan kirjoittaa omia ajatuksia ja havaintojani tästä aiheesta.
Aina kun puhutaan koulukiusaamisesta, ihmettelen, miksei puhuta myös työpaikkakiusaamisesta, ottaen huomioon, että se on lähes täysin vastaava, samoista asioista koostuva ja lähes yhtä yleinen ilmiö kuin koulukiusaaminenkin.
Vaikuttavatko lapsuudessa tai aikuisuudessa tapahtuneet kiusaamiskokemukset sosiaalisten pelkojen muodostumiseen?
Usein ne vaikuttavat, ikävä kyllä. Koulu- tai työpaikkakiusatuksi joutuminen on monissa tutkimuksissa yhdistetty sosiaaliseen epävarmuuteen. Tämä on ikävää paitsi sen vuoksi, että kiusaaminen (eli käytännössä henkinen ja fyysinen väkivalta!) on jo itsessään väärin, myös siksi, että kiusaaminen on niin hemmetin yleistä.
“Heippa. Haluaisin kysyä sinulta mielipidettä siitä, kuinka tulla toimeen ilkeämielisen ja negatiivisen työkaverin kanssa? Tavallisesti en tuollaisen ihmisen kanssa haluaisi olla tekemisissä, mutta yhteisessä työpaikassa on pakko viettää hänen seurassaan monta tuntia päivässä. Kyseinen henkilö valittaa melkein kaikesta ja kaikista, paitsi tietenkään ei itsestään ja läheisistään. Mielestäni hänellä on suppea maailmankatsomus (rasistinen ja homofobinen) enkä yhtään jaksaisi kuunnella häntä.
Olen kuullut muutaman kerran hänen suoraan piilovittuilevan minusta koskien ulkonäköäni ja elämäntilannettani, siten että kaikki paikalla olijat ymmärsivät kyllä, että kyse on minusta. Nuo sanat ovat jääneet mieleeni kummittelemaan ja koen niistä pahaa mieltä. Muuten koen työpaikallani olevan hyvä yhteishenki ja tulen kaikkien kanssa hyvin toimeen, paitsi tuon ankeuttajan.”
Tänään haluan kirjoittaa koulukiusaamisesta. Aiheena on entisen kiusaajan ja kiusatun näkökulma tällä hetkellä käytävään koulukiusaamiskeskusteluun. Olin itse useita kertoja peruskoulun aikana kiusattu, mutta ehdin valitettavasti kokeilemaan myös kiusaamista. Tältä osin pystyn samaistumaan jossain määrin molempiin osapuoliin.
