Hei!
Käsittelen työssäni paljon häpeään liittyviä asioita. Pääasiassa kohtaan tilanteita, joissa käsittelemme ihmissuhteisiin liittyvää häpeää. Tänään haluan kuitenkin kirjoittaa toisenlaisesta tilanteesta, johon usein liittyy häpeää. Haluan kirjoittaa häpeästä, jota tunnetaan potkujen saamisen yhteydessä.
Kuinka verkostoitumista kannattaa lähestyä, jos sattuu olemaan vastavalmistunut, nuori ammattilainen? Tässä tekstissä käyn läpi omia kokemuksiani ja sitä, mikä on omalla kohdallani toiminut hyvin. Olen
Työttömyyden häpeäminen on yleistä. Kulttuurisamme ei katsota hyvällä työttömiä ihmisiä, minkä työttömät hyvin tiedostavat. Työttämänä oleminen aiheuttaa monelle häpeän ja riittämättömyyden tunteita. Siksi haluan tänään nostaa esiin muutaman syyn siihen, miksi kenenkään ei tarvitsisi hävetä työttömänä olemista.
Maaliskuussa 2016 Suomen itsenäisyyden juhlarahasto (Sitra & IRO Research) julkisti 5000 vastaajan työllisyyskyselytutkimuksen tulokset. Tein niistä muutaman noston, jotta voisimme pohtia myös omaa työnhakuamme niiden valossa.
Näin saat töitä -sanoilla alkavia tekstejä löytyy netissä hyvin paljon. Olen viime kuukaisina kahlannut niitä uutterasti läpi, sillä minua on kiinnostanut se, miksi osa ihmisistä saa töitä todella helposti, kun taas osalle edes yhden työn saaminen osoittautuu äärimmäisen vaikeaksi.
Miksi en saa töitä? Tämä on epämiellyttävä kysymys, johon moni meistä on joutunut elämänsä aikana törmäämään. Kovin mukavaa ei tällaista ole pohdiskella, mutta se kannattaa.
