Koetko tyytymättömyyttä kehoosi tai jonkinlaisia ulkonäköpaineita? Jos kyllä, et ole yksin. Kyseessä on yleinen ja vieläkin yleistyvä ilmiö, joka koskettaa monia meistä. Siksi haluan tänään kirjoittaa siitä. Aluksi kuvailen aihetta ja lopuksi mainitsen muutamia kevyitä ajatuksia, joilla ulkonäköpaineitaan voi edes pienissä määrin pyrkiä käsittelemään.
Ulkonäköpaineita tunnutaan yhä edelleenkin ajattelevan vain jonkin tietyn ihmisryhmän (esim. “ylipainoiset”) tai jopa tietyn sukupuolen (naiset) juttuna. Tässä ei ole kuitenkaan mitään todellista perää. Ulkonäköpaineita ja tyytymättömyyttä omaan kehoonsa esiintyy mitä erilaisimpien ihmisryhmien ja kaikkien sukupuolten joukossa. Se, että niistä puhutaan erityisesti jonkin tietyn ryhmän juttuna ei tarkoita, etteikö itse ilmiö olisi todellisuudessa paljon isompi.
Esimerkiksi kaikin puolin “hyvännäköiset” ihmiset tuntevat ulkonäköpaineita siinä missä “vähemmänkin hyvännäköiset”. Myös miehet kokevat nykyään yhä enemmän paineita. Eri ryhmien kesken tosin koetaan paineita hieman eri asioista. Esimerkiksi epävarmuus omasta hyväkuntoisuudesta ja lihaksikkuudesta tai vaikkapa omasta pituudestaan näyttää olevan enemmän miesten juttu. Epävarmuus omasta painosta taas on esiintyvämpää naisilla. Mikään tietyn sukupuolen yksinoikeus nämä eivät kuitenkaan ole.
Muiden ulkonäköpaineita ei aina tajua edes ajatella, sillä ne saattavat olla niin kaukana omasta kokemuksesta. Esimerkiksi pitkänä miehenä minun on varmasti vaikeaa täysin ymmärtää, kuinka paljon lyhyet miehet saattavat tuntea paineita vaikkapa parinhakutilanteissa. Jos taas itsellä on esimerkiksi kaikki hiukset mukavasti päässä, voi olla vaikea kuvitella, miltä vaikkapa kaljuuntuminen tuntuu. Vaikka eri ihmisten ulkonäköpaineet eroavat toisistaan paljon, ovat ne joka tapauksessa hyvin ikävä ilmiö.
Ulkonäköpaineiden seurauksia
Ulkonäköpaineissa ja kehotyytymättömyydessä ei ole kyse vain siitä, ettemme pidä kehostamme tai ulkonäöstämme. Niihin liittyy yleensä muitakin tunteita, jotka vuorostaan vaikuttavat konkreettisesti hyvinvointiimme ja itsevarmuuteemme ja siten myös käytökseemme. Yleisiä tyytymättömyyden kumppanitunteita ovat esimerkiksi
- tunne riittämättömyydestä (“en ole tarpeeksi hyvännäköinen”, “en ole tarpeeksi ahkera pitääkseni itseni hyvässä kunnossa”)
- tunne huonommuudesta (“olen huonommassa kunnossa kuin ystäväni”, “olen tavallista laiskempi ihminen”)
- tunne siitä, että on “vääränlainen” (“kunnon ihmisen kuuluu olla terve ja hyväkuntoinen ja minä en siihen kykene…”)
- tunne kielteisestä arvioiduksi tulemisesta (“kaikki kyttää sitä, miltä näytän ja pitää mua rumana…”)
Nämä ja muut vastaavat tunteet vaikuttavat kielteisesti itsevarmuuteemme. Kun itseään ei pidä oikeanlaisena, riittävän hyvänä tai ajattelee olevansa joitakuita muita huonompi, tulee esimerkiksi monista sosiaalisista tilanteista entistä vaikeampia. Ei ole kovin mukavaa olla ihmisten seurassa, jos pitää itseään jotenkin heitä huonompana.
Tyytymättömyys omaan kehoon ei ole pieni asia. Se voi rajoittaa myös kaikkea sellaista tekemistä, jossa kehollisuudella on keskeinen asema:
- Salille tai koulun jumppatunnille lähteminen ei ehkä huvita, sillä siellä kehomme on hyvin keskeisessä osassa. Ei ole kivaa, kun tuntuu, että kaikki tuijottavat sitä.
- Seksi ja intiimi läheisyys voi tuntua vaikealta. Nämä ovat vaikeita tilanteita jo itsessään. Epävarmuus omasta kehosta voi tehdä niistä entistäkin vaikeampia.
- Kaikenlaiset keholliset harrastukset ja aktiviteetit, joissa ollaan millään tavoin esillä, voivat olla vaikeita (tanssilattialla bilettäminen baarissa, uimahallissa käyminen, kaikenlainen esiintyminen…).
Tärkeä huomio on se, ettei kehollinen epävarmuus liity aina siihen, että kehossamme olisi oikeasti yhtään mitään todellista “vikaa”. Jopa klassisella tavalla kauniit ihmiset voivat kokea valtavaa epävarmuutta kehoonsa ja ulkonäköönsä liittyen, vaikka tuskin kukaan muu löytää heidän ulkomuodostaan niin minkäänlaisia “puutteita”. Kehollinen epävarmuus voikin usein perustua pelkästään ihmisen omaan arvioon itsestään. Ihminen taas on usein sitä alttiimpi arvostelemaan itseään kielteisen kriittisesti, mitä enemmän epävarmuutta hänellä jo valmiiksi on. Alhainen omanarvontunto voikin pahimmillaan olla itseään vahvistava, kielteinen kierre.
Syitä ulkonäköpaineille
Millaisia syitä löytyy ulkonäköpaineiden takaa? Omassa työssäni itsevarmuuskouluttajana törmään ennen kaikkea seuraavanlaisiin kokemuksiin:
Menneisyyden kokemukset ja kommentit
Kuulen paljon tarinoita siitä, kuinka jonkun kehonosaa on kommentoitu jotenkin kielteisesti. Kommentointi on saattanut tapahtua jo kaukaisessa menneisyydessä, jopa vuosikymmeniä sitten, ja on ehkä alunperin jopa tarkoitettu jollain tavalla vitsikkääksi. “Haha, onpas sulla oudot varpaat!”
Ulkonäkö on meille ihmisille kuitenkin usein niin henkilökohtainen ja herkkä asia, että jopa tällaiset pienet ja mukavitsikkäät kommentit saattavat jättää hyvin pitkäkestoisen jäljen. Epävarmuus kommentin kohteeksi valikoituneesta ulkonäköpiirteestä voi seurata mukana koko elämänkin ajan.
Samalla tavalla voivat vaikuttaa tapaukset, joissa esimerkiksi koulukiusaamisen yhteydessä esiin nostetaan jokin ulkonäöllinen piirre. Muistan itsekin kouluvuosilta, kuinka usein kiusaamisen yhteydessä joku tuli leimatuksi rumaksi tai läskiksi. Ymmärrettävästi tällainen voi jättää ihmiseen pitkäaikaisen jäljen.
Vielä yksi ilmiö, josta toistuvasti kuulen, ovat parisuhteissa heitetyt “hyvää tarkoittavat” kommentit. Oma kumppani on esimerkiksi päässyt hieman lihomaan, mistä toinen osapuoli hänelle avuliaasti mainitseekin. Ehkäpä aiheen mainitsemisella on jopa tarkoitettu hyvää, mutta kuulee myös tapauksia, joissa tuollaisia kommentteja käytetään pikemminkin satuttamistarkoituksessa. Erityisen ikäviä näistä tekee se, että kommentti tulee ehkä elämämme tärkeimmältä ihmiseltä, jonka periaatteessa kuuluisi hyväksyä meidät semmoisena, kuin olemme. Jos edes oma kumppani ei tykkää eikä hyväksy, ehkei kukaan muukaan…?
Ympäröivän kulttuurin “standardit”
Ympäröivä kulttuuri luo ulkonäköpaineita. Vaikka periaatteessa täällä on kenellä tahansa lupa näyttää lähes miltä tahansa, vallitsee meidän kulttuurissa myös hiljainen, mutta yleisesti tiedossamme oleva arvottamisen ilmapiiri. Hoikka, hyväkuntoinen ja kaunis ihminen on tällä näkymättömällä arvoasteikolla “korkeammalla” kuin vaikkapa heikkokuntoisempi ja ylipainoisempi henkilö. Ääneen tästä ei toki ole soveliasta puhua, mutta hiljaisella tasolla useimmille on selvää, kuinka juurikin hoikka, hyväkuntoinen ja klassisen kaunis ihminen on se standardi, johon kaikkia muita verrataan.
Tämä näkyy myös esimerkiksi siinä, millaista kulttuuria tykkäämme kuluttaa. Esimerkiksi televisiossa ja elokuvissa on valtavasti enemmän perinteisellä tavalla hyvännäköisiä, kuin vähemmän hyvännäköisiä ihmisiä. Ja ne vähemmän hyvännäköisetkin ovat vähemmän hyvännäköisiä tavoilla, joka ei järkytä meitä katsojia turhan paljon. “Epämielllyttävällä tavalla” ei-niin-hyvännäköisiä ihmisiä näkee televisiossa tai leffoissa tuskin koskaan. Ja vaikka tämä kaikki olisikin täysin sattumaa (mitä se tuskin on), lähettää se silti selkeän viestin siitä, minkä näköinen ihminen on meidän kulttuurissamme “oikeanlainen” ja toivottu.
Ulkonäön ja omanarvontunteen linkittyminen
Ulkonäköpaineet näyttävät koskevan myös ihmisiä, joilla ei varsinaisesti ole huonoja ulkonäköönsä liittyviä kokemuksia, ja jotka ovat ulkonäöltään muutenkin klassisen kauniita ja kaikin puolin edustavia. Toisinaan tämä voi johtua siitä, että ihmisinä yhdistämme helposti omanarvontunteemme siihen, kuinka hyvännäköisiä olemme.
Eräs toistuva ilmiö on esimerkiksi se, että ihminen on saanut koko elämänsä ajan kehuja ulkonäöstään ja oppinut pitämään itseään arvokkaana ja ihailtavana siksi, että on hyvännäköinen. Kehollinen kauneus on kuitenkin katoavaista. Jos omanarvontunto on kiinnittynyt johonkin, jonka tiedämme olevan vain hetkellistä, voi tällainen kauneuden menettämisen aavistuskin saada meidät tuntemaan paineita ulkonäkömme suhteen.
Se, että olemme tottuneet pitämään ulkonäköä yhtenä oman arvomme mittareista, voi aiheuttaa ulkonäköpaineita myös muista syistä. Ihmiset hahmottavat paikkaansa maailmassa ja sosiaalisissa yhteisöissä vertailun (tahallisen tai tahattoman) kautta. Kun ulkonäköään vertailee muiden ihmisten ulkonäköön, ja pitää tärkeänä sitä, että tässä vertailussa pärjää, aiheuttaa sekin ymmärrettävästi paineita.
On tietysti helppo väittää, ettei ulkonäkö millään tavoin määritä ihmisarvoamme, mutta tähän voi olla hetkittäin vaikea aidosti uskoa, kun ympäröivä kulttuuri selvästi puhuu sen puolesta, että ulkonäöllä on merkitystä ja hyvännäköiset ihmiset muita arvostetumpia. Uskon tämän olevan yksi pääasiallisista syistä siihen, miksi ulkonäköpaineilta on niin vaikea välttyä.
Pieniä ajatuksia ulkonäköpaineiden vähentämiseen
Lopuksi muutamia pieniä ajatuksia, joilla voi kokeilla ulkonäköpaineiden vähentämistä omalla kohdallaan. Yksistään nämä ajatukset eivät ratkaise yhtään mitään, mutta voivat kuitenkin toimia edes pienenpienenä askeleena parempaan suuntaan.
Jos vertailet itseäsi muihin, vertaile keskiarvoon, älä yksittäisiin ihmisiin
Sanotaan, että itseään ei pitäisi vertailla muihin. Tämä on varmaan ihan totta, mutta käytännössä vertailemista on äärimmäisen vaikeaa, ellei mahdotontakin välttää. Teemme vertailua siksi, että itsemme ja muiden määrittelyn ja lokeroinnin avulla me hahmotamme ympäröivää maailmaa. Vertailu itsessään on täysin luonnollista ja inhimillistä toimintaa. Ongelmaksi se muodostuu silloin, kun teemme vertailusta itsellemme epäreilua ja kun alamme kokemaan vertailussa “häviämisen” satuttavana asiana.
Esimerkiksi keskimäärin ihmiset ovat aika… perustasoisia. Useimmista meistä löytyy niin “hyviä”, kuin “huonojakin” puolia. Jos vertailemme itseämme kaikkien ihmisten keskiarvoon, kestämme vertailua yleensä riittävän hyvin. Useimpien ulkonäöstä löytyy niin vahvoja, kuin heikkojakin puolia. Emme ole keskimäärin sen parempia, kuin huonompiakaan.
Valitettavan usein vertaamme itseämme kuitenkin erityisen “hyvännäköisiin” ihmisiin, jotka eivät varsinaisesti edusta ihmisten keskiarvoa. Tällaisessa vertailussa on paljon vaikeampaa pärjätä, jolloin vertailu voi ymmärrettävästi tuntua aika ikävältä.
Tarkastele itseäsi kokonaisuutena
Ihmiselle tyypillistä tuntuu olevan myös se, että ulkonäkömme piirteitä tarkastellaan erikseen, eikä kokonaisuutena. Annamme usein kielteisille piirteille suhteessa enemmän huomiota, kuin myönteisille. Jos kiinnitän erityisen paljon huomiota vain mielestäni tyhmännäköiseen nenääni ja jätän huomiotta sen, että minulla on muutoin kyllä aika kivat kasvot, näen itseni kielteisemmässä valossa, kuin olisi perusteltua. Kokonaisuutena ihmiset ovat yleensä vähintääkin ihan mukavannäköisiä. Keskittymällä vain harvoihin epäkohtiimme voimme viedä tehokkaasti ilon pois siltä tosiasialta, että sellainen tavallinen mukavannäköisyyskin on kuitenkin aika hieno asia!
Harva ajattelee ulkonäköäsi kovinkaan paljoa tai tarkasti
Harva ihminen on kovinkaan kiinnostunut muiden ihmisten ulkonäöstä. Sen sijaan oma ulkonäkömme kiinnostaa meitä yleensä melko paljon. Olemmekin melko taipuvaisia projisoimaan omia ajatusmallejamme muihin ihmisiin. Kun kerta mietimme omaa ulkonäköämme paljon, niin sen on tarkoitettava sitä, että muutkin miettivät meidän ulkonäköämme paljon!
Onneksi näin ei ole. Tottakai muut ihmiset saattavat toisinaan ajatella sitä, miltä näytämme, mutta tätä tapahtuu verrattain harvoin ja vähän. Meidän ulkonäkömme ei ole ulkopuolisille ihmisille yleensä kovin tärkeä asia, joten heillä ei ole varsinaista syytä vaivata sillä päätään kovin usein tai kovin syvällisesti. Tähän voi olla tietysti vaikea uskoa, mutta kun ajatuksen kykenee lopulta hyväksymään, on tämä hyvin vapauttava tieto.
Ulkonäköpaineita on useimmilla muillakin
Harvassa ovat ne ihmiset, joilla ei ole tai ei ole koskaan ollut minkäänlaisia ulkonäköpaineita. Tämä on ikävää, mutta myös lohduttavaa, sillä se tarkoittaa, ettemme ole omien paineidemme kanssa yksin. Ulkonäköpaineet ovat äärimmäisen yleinen ilmiö, joka on täysin inhimillinen ja ymmärrettävä. Siinä ei ole mitään hävettävää, eikä väheksyttävää. Vaikka ulkonäköpaineiden kokeminen ei millään tavalla mukavaa olekaan, voi pyrkiä lohduttautumaan edes sillä, että koemme jotain hyvin yleistä, hyväksyttävää ja syvästi inhimillistä.
Rakkaudella,
Jevgeni
