Tämän kirjoituksen aiheena on erektiohäiriö, sen syyt sekä mahdolliset ratkaisut. Erektiohäiriöstä on kyse silloin, kun mies ei kykene saavuttamaan tai ylläpitämään niin vahvaa erektiota, että yhdyntä onnistuisi. Penis ei siis seiso tai kovetu tarpeeksi1(1).

(Tämä teksti muuten sisältää seksijuttuja, puhetta pornosta ja ainakin yhden tosielämän seksikuvauksen. Pieni sisältövaroitus siis siltä varalta, että nämä aiheet ovat liikaa.)

Kyse on äärimmäisen yleisestä ilmiöstä. Kolmella neljästä miehestä yhdyntä epäonnistuu erektiovaikeuksien vuoksi noin joka viidennellä kerralla. Ajoittainen erektiovaikeus ei siis lähtökohtaisesti ole vielä häiriö, ellei se selvästi vaikeuta seksuaalielämää. Erektiovaikeudet ovat siis ennemminkin sääntö kuin poikkeus2(2).

En itse ole puhunut aiheesta uskoakseni yhdellekään miehelle, jolla ei edes satunnaisesti tapahtuisi tällaista lerpahtelua. Monien kohdalla erektiovaikeudet voivat olla melko säännöllisiäkin.

On hyvin yleistä kokea itsensä “epäonnistuneeksi miehenä”, kun penis ei suostu toimimaan toivotulla tavalla. Tähän ei kuitenkaan ole aihetta, koska tätä tapahtuu useimmille meistä. “Mieheyden” kanssa tällä on hyvin vähän tekemistä.

Erektiovaikeuksiin liittyvä ongelma on se, että aiheesta puhutaan liian vähän. Kun lähes jokainen vaikenee pehmeästä pippelistään, on luonnollista vetää asiasta johtopäätös, että on aivan yksin vaivansa kanssa. Ihmiselle muodostuu kielteisen erityisyyden tunne: “vain minulla on tällainen nolo vaiva”.

Asiaan liittyvä häpeä nostaa puhumisen kynnystä entisestään. Puhumattomuuden kulttuurilla on tässä tapauksessa myös selkeitä ja haitallisia seurauksia. Jopa jo diagnosoiduista erektiohäiriöistä n. 75 % saattaa jäädä kokonaan hoitamatta. Tämä on harmillista, sillä eri tyyppisiin erektiohäiriöihin olisi kyllä tarjolla tehokkaita ja toimivia hoitoja3(3).

Paljastankin siksi mielelläni, että aihe on tuttu myös itselleni. Erityisen tuttuja satunnaiset erektiovaikeudet olivat nuorempana, kun seksiä tuli harrastettua lähinnä melko tuntemattomien ihmisten kanssa ja lähinnä haastavissa tilanteissa:

Kun seksipartnerinsa on tavannut paria tuntia aiemmin nettideiteillä tai baarissa, minkä jälkeen yrittää kahdelta yöllä väsyneenä ja laskuhumalassa sohlata kortsua päälle ja samalla vaikuttaa siltä, että kokee olonsa itsevarmaksi ja kiihottuneeksi, on tulos lähinnä päinvastainen. Homma ei tällöin ymmärrettävästi suju kovin hyvin.

Iän, kokemuksen ja itsevarmuuden lisääntymisen myötä satunnainen lerpahtelu on vähentynyt ja parisuhdeseksiin vaihtamisen myötä kadonnut lähes kokonaan. Tämä on ainakin puheiden perusteella yleinen kokemus monella muullakin. Tuttu kumppani, lisääntyvä seksuaalinen ja sosiaalinen itsevarmuus sekä paremmin valitut, vähemmän suoriutumisen painetta sisältävät seksitilanteet auttavat pehmeään pippeliin kummasti.

Mistä erektiohäiriö ja erektiovaikeudet johtuvat?

Erektiovaikeuksista ja -häiriöstä kirjoittamisen haasteena on se, että niitä on useaa tyyppiä ja niihin lukemattomia erilaisia syitä. Tässä ote Duodecimin terveyskirjastosta4 (4):

Erektiovaikeus voi olla luonteeltaan puhtaasti psykologinen tai johtua erilaisista ruumiillisista tai psykiatrisista sairauksista tai niiden hoidossa käytetyistä lääkkeistä. Psykologisiin tekijöihin perustuvan häiriön taustalla on usein stressi, väsymys, pelko epäonnistumisesta, seksuaalisuuteen liittyvän häpeän tai syyllisyyden tunteet, erilaiset traumaattiset kokemukset ja parisuhteeseen liittyvät monet ongelmat.

Sukupuolikumppani ja hänen suhtautumisensa seksuaalisuuteen voivat vaikuttaa miehen erektiokykyyn.

Erektiovaikeuksien taustalla on usein jokin sairaus tai niiden hoidossa käytetty lääke. Tällaisia sairauksia ovat mm. diabetes, verenpainetauti, verisuonten kalkkeutuminen, Parkinsonin tauti, MS-tauti ja muut neurologiset häiriöt sekä eturauhasen sairaudet. Psykiatrisista sairauksista esimerkiksi vakava depressio, pakko-oireinen häiriö, ahdistuneisuushäiriöt ja pelkotilat voivat aiheuttaa impotenssia. Myös liikalihavuus, runsas tupakointi tai alkoholin käyttö voivat olla erektiovaikeuksien taustalla.

Pitkäaikainen pyöräily voi puristaa siittimen verisuonia ja hermoja aiheuttaen siten ohimenevän erektiovaikeuden.

En ole lääketieteen ammattilainen, joten en tässä tekstissä käsittele sen syvemmin lääketieteellisiä syitä häiriöön, vaan keskityn enemmän stressiperäisiin syihin. Tässä kuitenkin lista muutamasta ei-stressiperäisestä muuttujasta, joiden tiedetään altistavan erektiovaikeuksille:

  • Matala testosteronin taso veressä, erityisesti ikääntyvillä miehillä5(5)
  • Sydänsairaudet6(6)
  • Korkea verenpaine7(7)
  • Ylipaino8(8)
  • Neurologiset taudit kuten Parkinsonin tauti ja MS-tauti9(9) 10(10)
  • Liikkumattomuus11(11)
  • Tupakointi12(12) 13(13)
  • Unihäiriöt14(14)
  • Diabetes15(15)
  • Korkea kolesteroli16(16)
  • Mielenterveyden häiriöt (esim. masentuneisuus ja ahdistuneisuus) 17(17) 18(18)

Stressiperäiset erektiovaikeudet

Pääasiassa kohtaan työssäni henkilöitä, joiden erektiovaikeudet ovat osoitettavissa ainakin osittain stressiperäisiksi:

  • Yhden kalu ei suostu toimimaan siksi, että seksitilanteessa oleminen onkin syystä tai toisesta vähän liian jännittävää ja jännittämisestä alkanut stressireaktio johtaa stondiksen loppumiseen.
  • Toinen taas saattaa olla kokematon, eikä osaa siksi tuntea oloaan kovin itsevarmaksi – sinänsä ihan perustelluista syistä.
  • Kolmannelle taas iskee kova huoli kumppanin olosta ja hyvinvoinnista. Tykkääkö hän tilanteesta tarpeeksi, onko hänellä tarpeeksi hyvä olla, haluaisiko hän tehdä jotain muuta, onko kaikki nyt varmasti hyvin?
  • Jollekulle taas iskee epäonnistumisen pelko, kun mieleen muistuvat ne kaikki edelliset kerrat, jolloin penis on pehmennyt aktin aikana.
  • Joku huomaa kokevansa tilanteessa turvattomuutta, mutta ei kehtaa laittaa hommaa tauolle tai lopettaa aktia. Tilanteesta nauttiminen vaihtuukin selviytymistaisteluksi kasvojensa säilyttämisestä.
  • Joku taas ahdistuu ajatuksesta, että saattaisi tuottaa toiselle jonkinlaisen pettymyksen: olenkohan tarpeeksi hyvä, onkohan tuo toinen vielä huomennakin sitä mieltä, että seksi kanssani oli hyvä ajatus?

Näitä ja vastaavia huolenaiheita on lukemattomia ja niitä yhdistää eri tavoin se, että tilanteesta nauttiminen ja kiihottuminen vaikeutuu. Huoliajatukset vievät huomion pois itse asiasta ja saattavat lisäksi johtaa stressireaktion alkamiseen.

Pelokkaana ja ahdistuneena on vaikeaa pysyä kiihottuneena. Samalla sitä kuitenkin tiedostaa, että erityisesti seksin aikana pitäisi olla jotenkin “mies”. Siis itsevarma ja kyvykäs.

Ristiriita oman sisäisen olotilansa ja itsevarman ulkoisen kuoren välillä voi olla kuitenkin repivä. Ääneen huolistaan puhuminen auttaisi monia, mutta ymmärrettävän harva haluaa seksisessionsa muuttuvan avautumissessioksi – varsinkin, kun seksi tapahtuu vähemmän tutun henkilön kanssa.

Tämä jos mikä on ongelma, jota aiheuttaa ja ylläpitää kulttuurimme mielikuva “vahvasta miehestä”. Vaikka tuntisit olosi epävarmaksi, niin pitää silti suoriutua ja esittää vahvaa ja itsevarmaa. Avautumisen hintana taas voi miehen näkökulmasta olla torjutuksi tuleminen ja kumppanin menettäminen.

(Se, kuinka aiheellisia nämä pelot oikeasti ovat, on tietenkin tilannekohtaista. Kuitenkin jo epäilys sen aiheellisuudesta riittää usein siihen, ettei pippeli pysy juhlakunnossa.)

Seksuaalinen haluttomuus

Yksinkertainen syy pippelin pehmeyteen voi olla myös se, että tilanne ei yksinkertaisesti kiihota ihan muista kuin stressiperäisistä syistä19(19):

Tämä on ikävä sanoa, mutta ainakin itse olen nuorempana ollut monissa sellaisissa seksuaalisissa tilanteissa, joissa en olisi oikeastaan halunnut olla. Seksiä on siis menty harrastamaan, mutta tositoimeen päästessä sitä huomaakin, että homma ei oikeastaan nappaa ollenkaan. Perääntyminen tuntuu kuitenkin myöhäiseltä, joten sitä käy hommiin, vaikka ei oikeastaan huvittaisi.

Syitä seksuaaliselle haluttomuudelle on sillekin valtavasti. Ei tarvitse olla kyse sinänsä siitä, että kumppanissa tai tilanteessa olisi jotain vikaa. Oman elämän haasteet, väsymys, kiire, selvittämättömät asiat partnereiden välillä, fysiologisista syistä johtuva seksin epätyydyttävyys20(20) ja muu vastaava voivat aiheuttaa seksuaalista haluttomuutta.

Seksuaalitilanteeseen liittymätön stressi

Seksitilanteessa mieleen nousevien huolien ei tarvitse liittyä sinänsä seksiin, seksuaalisuuteen tai käsillä olevaan tilanteeseen. Aivan muista asioista stressaaminen voi yhtä lailla vaikeuttaa kiihottumista ja tilanteesta nauttimista.

Kehon näkökulmasta esimerkiksi työasioihin, parisuhteeseen, terveyteen tai mihin tahansa muuhun asiaan liittyvät huolet ovat enemmän tai vähemmän samanarvoista. Kun jokin asia huolettaa, saattaa erektio lopahtaa, riippumatta siitä, mistä aiheesta ollaan huolissaan.

Psykologisten ja fysiologisten syiden yhteisvaikutus

Erektiovaikeuksille voi altistaa myös tilanne, jossa ensin jokin fysiologinen ongelma vaikeuttaa erektion saamista, minkä johdosta erektion saaminen alkaa huolestuttamaan aiempaa enemmän. Syntyy kielteinen kierre: koska erektion saaminen tiedetään vaikeaksi, syntyy ymmärrettävä pelko siitä, ettei sen saaminen onnistu. Tämä vuorostaan altistaa erektiovaikeuksille entisestään21(21).

Suorituspaineista

Merkittävä osa erektiovaikeuksista on yhteydessä suorituspaineisiin. Vaadimme itseämme suoriutumaan tilanteista, joista suoriutuminen ei ole helppoa. Suorituspaineet muodostuvat suurin piirtein näin:

Ihminen kokee epävarmuutta joutuessaan tilanteisiin, joissa kokee osaamisensa jollain tavalla riittämättömäksi. Jos esimerkiksi kokematon laskettelija laitetaan hiihtokeskuksen korkeimman ja jyrkimmän mäen huipulle ja käsketään laskemaan sen alas, voi tilanne luonnollisesti jännittää kovasti. Tällaisessa tilanteessa ymmärrämme osaamisemme rajat ja osaamme väistää tilanteita, joissa emme koe olevamme tarpeeksi taitavia.

(Vastaavasti kokenut laskettelija tuntisi samassa tilanteessa olonsa todennäköisesti innostuneeksi ja itsevarmaksi, sillä hänellä on varma tieto siitä, että hän selviää haasteesta kunnialla.)

Seksin tapauksessa tämä liian haastavien tilanteiden väistäminen ei kuitenkaan aina toteudu. Seksivietti voi olla sen verran kova, että seksiä tekee mieli, vaikka itseään ei tunne sen suhteen täysin itsevarmaksi. Tämän seurauksena saatamme päätyä tuon tuostakin tilanteisiin, joiden vaatimustaso ylittää sen hetkiset kykymme.

Tämä vuorostaan johtaa suorituspaineisiin. Suoriutua ja onnistua tekisi kovasti mieli, mutta samalla omaan suorituskykyyn ei oikein osata luottaa. Tämä taas altistaa huoliajatuksille ja stressireaktiolle, mikä vaikeuttaa kiihottumista ja siten myös erektion saamista tai ylläpitämistä.

Moni mies kokee erektiovaikeudet jonkinlaisena syvästi henkilökohtaisena epäonnistumisena. Tämä on kurjaa siksi, että tapahtuma on sinänsä aivan ymmärrettävä ja luonnollinen – kunhan sitä malttaa katsoa ilman, että siihen liittää ylimääräisiä kielteisiä merkityksiä. Jos yrittää suoriutua itselleen toistaiseksi vielä liian hankalasta tilanteesta, niin toisinaan käy niin, ettei lopputulos ole se ihan paras mahdollinen.

Tässä näyttäytyy kulttuurimme outo suhtautuminen seksiin. Seksi on jostain syystä asia, jonka oletamme sujuvan hyvin ihan jokaiselta. Kun se ei sitten suju, koetaan se henkilökohtaiseksi epäonnistumiseksi. Tässä meillä kaikilla on jonkinlainen peiliin katsomisen paikka: Seksin ei tarvitse sujua keneltäkään sen paremmin, kuin mitä olemme ehtineet elämämme aikana oppimaan. Tämän sisäistäminen voisi helpottaa suorituspaineita erityisesti nuorempien ihmisten kohdalla, sukupuolesta riippumatta.

Vaativuus ja itsekritiikki

Kyse ei ole aina vain kokemattomuudesta tai siitä, että tilanne on hankala. Kyse voi olla myös itse itseensä kohdistetusta vaativuudesta, joka ylittää kaikki järjelliset mittasuhteet.

Monelle ihmiselle kelpaa ainoastaan täydellinen onnistuminen asiassa kuin asiassa. Seksi ei ole tähän mikään poikkeus. Jos tilanne menee vähääkään eri tavoin, kuin sen mielestämme pitäisi mennä, saatamme kokea epäonnistumista ja sen sisartunteita pettymystä, häpeää ja riittämättömyyttä.

Mieleeni on jäänyt elävästi eräs tilanne noin kymmenen vuoden takaa. Olin päättänyt, että seuraavaksi seksirintamalla olisi aika kokeilla BDSM:ää. Päätöksen seurauksena päädyin dominahenkisen henkilön kanssa sänkyyn ja tilanteeseen liittyi mm. se, että hän puri minua useita kertoja ympäri kehoani (ihan hemmetin kovaa), sitten hakkasi nahkavyöllä ja lopulta jopa vyön metallisella solkiosalla. Homma sattui aivan hemmetisti ja oli syvästi epämiellyttävää. (Kaikesta oli toki yhdessä sovittu). Kipu oli niin kovaa, että lähempänä oli varmastikin itku kuin kiihottuminen. Samalla pystyin kuitenkin olemaan aktiivisesti huolissani siitä, että pippeli ei osoita heräämisen merkkejä sekä tuntemaan asian johdosta epäonnistumisen tunnetta!

Esimerkki on toki hieman äärimmäinen, mutta sen pointti on seuraava: vaadimme toisinaan itseltämme melko mahdottomia. On yleistä ja luonnollista, ettei haastavasta tilanteesta selviä aina täydellisen hyvin.

Jos ihmisellä on taipuvaisuutta itsekritiikkiin, voi tämä johtaa varsin viheliäiseen kielteiseen kierteeseen. Epäonnistuneesta tilanteesta jää ikävä maku suuhun sekä pelko epäonnistumisen toistumisesta. Mitä aktiivisemmin läsnä tämä pelko on, sitä todennäköisemmin tilanne myös toistuu. Mitä enemmän erektionsa toimimattomuutta pelkää, sitä todennäköisemmin se ei toimi.

Miksi stressi, huoli ja pelko vaikeuttavat erektion saamista?

Toimintamekaniikka stressiperäisten erektiovaikeuksien takana on seuraava:

Stressiä voi ajatella elimistömme “hälytyskellona”. Kun jokin elämässämme tai käsillä olevassa tilanteessa on psyykeemme näkökulmasta uhkaavaa, pyrkii kehomme varautumaan uhkaan. Tämä tapahtuu stressireaktion eli “taistele tai pakene” -reaktion kautta.

Stressireaktiosta vastaa autonomisen hermostomme sympaattinen osa. Se ei ole tahdonalainen, vaan aktivoituu automaattisesti heti, kun jokin tilanne (toisinaan jopa täysin kuviteltu tilanne!) koetaan uhkaavaksi.

(Tässä aktivoitumisessa esiintyy jonkin verran yksilöllistä vaihtelua. Toisilla stressireaktio laukeaa huomattavasti helpommin kuin toisilla.)

Ennen kuin menemme siihen, kuinka stressireaktio vaikuttaa erektioon, käydään lyhyesti läpi, miksi erektio oikeastaan syntyy:

Yksinkertaistaen: erektio tapahtuu, kun penikseen virtaa verta, jota keho ei päästä sieltä pois. Peniksessä oleva paisuvaiskudos siis täyttyy verellä ja kasvaa kokoa. Tämä voi tapahtua joko mekaanisen stimulaation tuloksena (siis koskettelemalla) tai sitten mielessä tapahtuvan kiihottumisen seurauksena.

Jotta tämä voisi tapahtua, täytyy penikseen päästä tavallista enemmän verta. Se onnistuu, sillä autonomisen hermostomme parasympaattisen osan (eri osa kuin äsken mainittu sympaattinen hermosto!) toiminta aiheuttaa paisuvaiskudoksen verisuonten laajenemista. Näin tarpeeksi verta pääsee siis kulkeutumaan perille asti22(22).

Kiihottumisen ja sitä kautta erektion pysyvyyden kannalta stressireaktio taas on hankala kahdella tavalla:

  1. Kuten ylempänä mainittiin, vastaa stressireaktiosta sympaattinen hermosto. Kun parasympaattinen hermosto laajentaa paisuvaiskudoksen verisuonia, sympaattinen hermosto taas supistaa niitä. Näin penikseen pakkautunut veri pääseekin poistumaan sieltä, minkä seurauksena erektio heikkenee23(23).
  2. Lisäksi stressireaktion aikana voi olla haastavaa keskittyä muuhun kuin koettuun uhkaan. Mielemme pyrkii viestimään, että nyt on hätä ja saamaan huomiomme suunnattua uhkaavana koettuun asiaan. Tämä ymmärrettävästi vaikeuttaa kiihottuneena pysymistä.

Ratkaisuja ja hoitoja

Erektioon vaikuttavien asioiden kuntoon laittaminen

Erektioon ja sen voimakkuuteen vaikuttaa moni muuttuja, joihin voimme omalla toiminnallamme ainakin hieman vaikuttaa. Niitä ovat ainakin:

  • Korkea kolesteroli
  • Korkea verenpaine
  • Ylipaino
  • Liikkumattomuus
  • Päihteiden liikakäyttö
  • Tupakointi (“erektiohäiriö paranee joka neljännellä tupakoinnin lopettaneella miehellä”)24(24)

Näihin asioihin ei ole ymmärrettävästi helppoa vaikuttaa, mutta kuitenkin edes jossain määrin mahdollista. Takeita siitä, että jokin näistä itsessään ratkaisisi koko ongelmaa ei luonnollisestikaan ole, mutta pienikin parannus saattaa olla askel oikeaan suuntaan.

On myös vaikeaa täysin arvioida, missä määrin mainitut asiat ovat lähtöisin omista valinnoistamme/elämäntavastamme ja missä määrin niiden takana vaikuttaa jonkinlainen lääketieteellinen ongelma.

Stressin, suorittamisen ja kuluttavan elämäntavan vähentäminen

Koska erektiovaikeudet voivat olla minkä tahansa elämässä olevan stressin oheistuote, voi harkita omaa elämää yleensäkin. Kuinka paljon stressiä elämässä on? Elääkö elämäänsä suorittaen ja puurtaen? Saako tarpeeksi lepoa ja palautumista?

Nykyään esimerkiksi tiedetään, että jatkuva stressi ja suorittaminen voi edesauttaa sympaattisen hermostomme ylivirittyneisyyttä. Ylivirittyneisyys voi johtaa siihen, että stressireaktio laukeaa aiempaa herkemmin. Aiheemme kannalta se on ikävää, sillä muun ohessa sen laukeaminen saattaa myös pilata erektion25(25).

Ei ole kiveen hakattua, että kuluttavalla elämäntavalla olisi vaikutusta erektiovaikeuksiin juuri itse kunkin kohdalla, mutta asiaa voi silti harkita. Kuluttava ja suorittava elämä kun voi johtaa moniin muihinkin, vielä tätä ikävämpiin ongelmiin.

Lääkehoito

Erektiovaikeuksia hoidetaan myös lääkkeillä. Ote Duodecimin terveyskirjastosta:

“Erektiovaikeuksien hoidossa voidaan käyttää myös varsin tehokkaita lääkkeitä. Erektiolääkkeiden käyttö voi olla vaarallista, jos henkilöllä on hyvin alhainen verenpaine tai hän sairastaa sydänsairauksia, aivoverenkierron häiriöitä tai hoitamatonta diabetesta tai käyttää samanaikaisesti nitrovalmisteita, verenohennuslääkkeitä, verenpainelääkkeitä tai tiettyjä eturauhasen liikakasvuun oireisiin käytettäviä lääkkeitä. Näiden potilaiden kohdalla voidaan käyttää siittimeen pienellä ruiskulla injisoitavaa tai virtsaputkeen kapselissa asetettavaa alprostadiilia. “

(Linkki)

Seksistä ja/tai itsetyydytyksestä pidättäytyminen ja itsensä “uudelleenherkistäminen”

Mikäli kyse on siitä, että erektio kyllä toimii yksin ollessa tai itsetyydytyksen aikana, mutta ei seksissä toisen ihmisen kanssa, voi kyse olla jännittämisen lisäksi siitä, että on onnistunut jossain määrin turruttamaan kykynsä kiihottua tai pysyä kiihottuneena.

Aihe on laaja ja esittelen sen tässä vain lyhyesti yksinkertaistaen. Tavallinen esimerkki tällaisesta turtumisesta on se, että kiihottuminen ollaan totuttu saamaan aikaan jollain hyvin spesifillä tavalla. Esimerkiksi katsomalla hyvin tietyntyyppistä aikuisviihdettä, jollain hyvin tietyntyyppisellä itsetyydytystekniikalla tai jollain hyvin tietyllä mielikuvafantasialla.

Kun tosielämän seksitilanteessa ei sitten pääsekään harjoittamaan tätä itselleen parhaiten toimivaa keinoa/tekniikkaa/fantasiaa, ei tarpeeksi vahvaa kiihottumista onnistuta saavuttamaan, sillä käsillä olevaa tilannetta ei itsessään koeta tarpeeksi kiihottavana.

Tällöin toimiva, mutta aikaa ja vaivaa vaativa itsehoitomuoto voi olla itsetyydytyksestä, aikuisviihteestä tai jopa seksistä pidättäytyminen. Toimintamekaniikka on tässä seuraava:

  1. Kun laukeamaan ei pääse kovin usein, voi kiihottuminen olla helpompaa ja esimerkiksi kosketuksen kautta saatu stimulaatio saattaa olla vahvempaa (on helpompi kiihottua kun on “panoksia piipussa”).
  2. Kun edellisen yhdistää siihen, että juuri omien fantasioiden ympärillä pyörivää aikuisviihdemateriaalia ei pääse kuluttamaan totuttuun tapaan, tarjoutuu mielellemme mahdollisuus “palautua” ja herkistyä kiihottumaan myös sellaisista asioista, jotka ovat aiemmin tuntuneet turtuneen mielemme näkökulmasta liian tylsiltä tai pliisuilta.

(Paljon aikuisviihdettä kuluttavien ihmisten keskuudessa tunnustettu ilmiö on jonkinlaisen “porttiteorian” olemassaolo. Ensin kiihottumiseen riittää ihan tavallinen perusporno, sitten aletaankin katselemaan jotain vähän rajumpaa/oudompaa/”kielletympää” ja ääritapauksissa omat mieltymykset kehittyvät niin yksityiskohtaisiksi ja vaativiksi, että kiihottuminen vaatii jo hyvin spesifin materiaalin löytämistä. Tyypillistä on, että aiheet menevät ajan myötä aina vain kummallisempaan suuntaan. Tämä ilmiö ei ymmärtääkseni koske vain miehiä, vaan ihan kaikkia sukupuolia.)

Netissä tästä johtuvien erektiovaikeuksien hoitamisen ympärille on syntynyt mielestäni varsin asiallinen NoFap -ilmiö, jonka jäsenet jakavat keskenään vinkkejä ja ajatuksia porno- ja seksipaastossa onnistumiseksi.

(NoFap-ilmiötä on kritisoitu vääränlaisen mieskuvan ylläpitämisestä ja naisvastaisuudesta, mutta tämä johtuu mielestäni siitä, että ilmiön parissa on sen aiheen huomioonottaen ymmärrettävän paljon epävarmoja ja heikosti naisasioissa pärjänneitä miehiä. Vika ei ole niinkään itse ilmiössä, vaan osassa sen “jäsenistöä”. Oma vinkkini on jättää politikointi sikseen ja keskittyä mieluummin keräämään vinkkejä mahdollisessa paastossaan onnistumiseen.)

Itsevarmuuden, omanarvontunteen ja stressinkäsittelytaitojen kehittäminen

Omalla kohdallani pippelin satunnainen lerpahtelu on aikalailla loppunut yleisen itsevarmuuden, omanarvontunteen ja stressinkäsittelytaitojen kehittymisen myötä.

Seksitilanteet ovat kummasti helpompia, hauskempia ja mukavampia silloin, kun ei joudu kärsimään suorituspaineista, ei vaadi itseltään liikoja eikä stressaile jatkuvasti esimerkiksi sitä, kelpaako toiselle sellaisena kuin on.

Nämä ja vastaavat edut voidaan saavuttaa yleisen itsevarmuuden ja omanarvontunteen kehittymisen myötä. Ei siis ole tarvetta kehittää niinkään vain ja ainoastaan seksuaalista itsevarmuuttaan, vaan pikemminkin yleistä kykyään tulla toimeen muiden ihmisten kanssa ja nauttia heidän seurastaan. Lopulta seksuaalitilanteet ovat vain yksi sosiaalisten tilanteiden muoto, vaikkakin melko haastava sellainen.

Autan ammatikseni ihmisiä parantamaan juurikin sosiaalisiin tilanteisiin liittyvää itsevarmuutta. Valtaosan ajasta käytän työssä kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta tuttuja metodeja. Käymme esimerkiksi läpi maailmankuvia ja ajatusmalleja, jotka estävät ihmistä tuntemasta oloaan turvalliseksi ja itsevarmaksi erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Seuraavaksi esittelen muutaman ajatusmallin, joiden sisäistäminen voi auttaa vähentämään seksitilanteissa tulevia suorituspaineita ja huoliajatuksia.

Seksin ei tarvitse olla täydellisen sulavaa, eikä siinä tarvitse kiirehtiä

Seuraava ongelmallinen ajattelutapa nousee esiin monien ihmisten puheista ja on tuttu minulle myös omakohtaisesti. Kyseessä on jonkinlainen vaatimus siitä, että seksitilanteen pitäisi sujua täydellisen sulavasti ja kaiken pitäisi mennä putkeen. Seksiin ei saisi liittyä keskeytyksiä, vaan aktin pitäisi edetä sulavasti esileikistä orgasmiin. Kaiken pitäisi olla toimivaa – ihan kuin leffoissa!

Vaikka tällaistakin seksiä on, on kuitenkin myös epärealistista vaatia, että kaikki menisi joka kerralla ihan noin sulavasti. On normaalia, että akti keskeytyy milloin mistäkin syystä:

Ehkä pippeli vähän pehmenee ja vaatii herättelyä. Ehkä jommallekummalle osapuolista tulee vessahätä. Ehkä jommallekummalle tulee hetkeksi epämääräinen fiilis kehoon tai mieleen ja siksi pitää ottaa vähän taukoa. Tai kesken kaiken tuleekin nälkä, verensokeri laskee ja pitää nousta syömään jotakin. Akti voi keskeytyä lukuisista syistä pieneksi tai isommaksikin hetkeksi ja se on ihan okei. Jos itseltään vaatii alusta loppuun täydellisen sulavaa suoritusta eikä keskeytyksiä hyväksy, joutuu usein pettymään.

Muistan myös seksitilanteisiin liittyvän, epämääräisen “kiireen” tunteen. Kun esimerkiksi vaihtoi asentoa tai vaikka korjaili myttyyn mennyttä kortsua, niin tuntui, että se kaikki pitää saada sujumaan jotenkin mahdollisimman nopeasti ja sulavasti.

Tämäkin on turha ja liiallinen vaatimus. Aikamoinen maestro sitä saa olla, jotta jok’ikinen seksin aikana tapahtuva liike ja teko olisi täydellisen sulava ja sopusointuinen.

Pyri siis antamaan itsellesi lupa pieneen tohelointiin, säätämiseen ja keskeytyksiin. Seksin on kuitenkin tarkoitus olla melko mukavaa ja hauskaa toimintaa. Mukavuus ja hauskuus kuitenkin vähenee kummasti, kun siitä tekee itselleen äärimmäistä tarkkuutta vaativan suorituksen.

Oman epätäydellisyytensä hyväksyminen

Tämä saattaa kuulostaa pehmoiselta lässynläältä, mutta kyky “hyväksyä epätäydellisyyttä” vahvistaa seksuaalista itsevarmuutta kovasti:

Seksi – ja varsinkin hyvä seksi – vaatii meiltä ihmisiltä melkoista luottamusta ja heittäytymistä. Läheisyys on harvalle helppoa edes arkisissa tilanteissa, puhumattakaan seksitilanteista. Tai varsinkaan niistä tilanteista, joissa sekstailemaan ollaan päädytty lähes tuntemattoman ihmisen kanssa.

Monen ajatukset ajautuvat tämän läheisyyden ja heittäytymisentarpeen vuoksi omien “puutteidensa” ääreen:

Olenko liian lihava, onko penikseni liian pieni, mitäköhän tuo ajattelee minun oudosta luomestani, huomaakohan se, että minulta puuttuu yksi varvas…?

Ihminen on mestari löytämään itsestään puutteita ja ylitulkitsemaan niiden merkitystä. Ylipainolla, puuttuvalla varpaalla tai oudolla luomella on häviävän vähän merkitystä hyvän seksin kannalta, mutta se ei estä meitä olemaan asiasta aktiivisen huolissamme.

(Jos kehoon liittyvä häpeä vaivaa, tässä pari linkkiä aiheesta kirjoittamiini juttuihin: Linkki, Linkki)

Epätäydellisyyteen liittyvä häpeä tuntuu myös heijastelevan jonkinlaista kokemattomuutta. Täydellisyyteen on vaikeaa uskoa enää sen jälkeen, kun on nähnyt ja sisäistänyt, kuinka valtavasti “puutteita” ja outouksia jokaisesta meistä löytyy. Toiset outoudet ovat toki näkyvämpiä ja ilmeisempiä kuin toiset, mutta niitä löytyy silti kaikista meistä. Kun niitä kerran löytyy jokaisesta, tarkoittaa se, etteivät ne omat näennäiset puutteemme ole kovin erityisiä ja huomionarvoisia.

Lopuksi

Erektiovaikeudet ja -häiriöt voivat olla elämänlaatua vahvasti häiritsevä tekijä. Onneksi niihin on olemassa myös tehokkaita hoitoja, riippumatta siitä, ovatko ongelmat omalla kohdalla lähtöisin stressistä vai jonkinlaisesta lääketieteellisestä ongelmasta.

Suurin haaste on monien kohdalla kokemukseni mukaan se, ettei omiin ongelmiin kehdata lähtökohtaisestikaan hakea apua. Tämä on ymmärrettävää, sillä aihe on “herkkä” ja hyvin henkilökohtainen. Samalla erektiovaikeuksia on kuitenkin useimmilla miehistä. On pikemminkin poikkeuksellista, jos näihin haasteisiin ei törmää kertaakaan elämänsä aikana.

Omasta puolestani kehotankin kaikkia aihetta mahdollisesti pohtivia hakemaan siihen aktiivisesti ratkaisuja. Joko psykologista ammattiapua, lääkärin mielipidettä, jonkinlaista itsehoitoa (esim. pornopaasto) tai sosiaalisen itsevarmuuden ja omanarvontunteen nostamista.

Yksi suosituimmista palveluistani on ns. Miesvalmennus, jossa käsitellään paljon myös seksuaalisuuteen liittyviä juttuja. Jos aihe siis mietityttää ja haluat siitä keskustella, niin ole ihmeessä yhteydessä!

PS. Jos haluat lukea lisää sosiaaliseen itsevarmuuteen ja sen vahvistamiseen liittyvistä aiheista, tilaa yritykseni Rohkeuskoulun uutiskirje täyttämällä allaoleva lomake. Kiitos paljon ja tsemppiä!

Lähteet

(1, 2, 4) https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00391&

(3) Frederick, LR; Cakir, OO; Arora, H; Helfand, BT; McVary, KT (October 2018). “Undertreatment of Erectile Dysfunction: Claims Analysis of 6.2 Million Patients”The Journal of Sexual Medicine. 11 (10).

(5) https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00046&

(6) https://www.ebm-guidelines.com/dtk/syd/avaa?p_artikkeli=syd00037

(7) Prevalence of erectile dysfunction among hypertensive and nonhypertensive Qatari men. (2007) https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18084144

(8) Corona, G., Mannucci, E., Fisher, A. D., Lotti, F., Petrone, L., Balercia, G., … & Maggi, M. (2008). Low levels of androgens in men with erectile dysfunction and obesity. The Journal of Sexual Medicine5(10), 2454-2463.

(9) Sexual dysfunctions and sexual quality of life in men with multiple sclerosis. (2014) https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24612517

(10) Sexual dysfunction in Parkinson’s disease. (2004) https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/14742099

(11) Derby, C. A., Mohr, B. A., Goldstein, I., Feldman, H. A., Johannes, C. B., & McKinlay, J. B. (2000). Modifiable risk factors and erectile dysfunction: can lifestyle changes modify risk?. Urology56(2), 302-306.

(12) Bacon, C. G., Mittleman, M. A., Kawachi, I., Giovannucci, E., Glasser, D. B., & Rimm, E. B. (2006). A prospective study of risk factors for erectile dysfunction. The Journal of urology176(1), 217-221.

(13) Nicolosi, A., Moreira Jr, E. D., Shirai, M., Tambi, M. I. B. M., & Glasser, D. B. (2003). Epidemiology of erectile dysfunction in four countries: cross-national study of the prevalence and correlates of erectile dysfunction. Urology61(1), 201-206.

(14) Hirshkowitz, M., Karacan, I., Arcasoy, M. O., Acik, G., Narter, E. M., & Williams, R. L. (1990). Prevalence of sleep apnea in men with erectile dysfunction. Urology36(3), 232-234.

(15) Thorve, V. S., Kshirsagar, A. D., Vyawahare, N. S., Joshi, V. S., Ingale, K. G., & Mohite, R. J. (2011). Diabetes-induced erectile dysfunction: epidemiology, pathophysiology and management. Journal of Diabetes and its Complications25(2), 129-136.

(16) Wei, M., Macera, C. A., Davis, D. R., Hornung, C. A., Nankin, H. A., & Blair, S. N. (1994). Total cholesterol and high density lipoprotein cholesterol as important predictors of erectile dysfunction. American journal of epidemiology140(10), 930-937.

(17) Araujo, A. B., Durante, R., Feldman, H. A., Goldstein, I., & Mckinlay, J. B. (1998). The relationship between depressive symptoms and male erectile dysfunction: cross-sectional results from the Massachusetts Male Aging Study. Psychosomatic medicine60(4), 458-465.

(18) Barlow, D. H. (1986). Causes of sexual dysfunction: The role of anxiety and cognitive interference. Journal of consulting and clinical psychology54(2), 140.

(19) https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00493&

(20) https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00392&

(21) https://www.mayoclinic.org/diseases-conditions/erectile-dysfunction/symptoms-causes/syc-20355776

(22, 23) https://en.wikipedia.org/wiki/Erection#Autonomic_control

(24) https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00337&

(25) Fisher, J. P., Young, C. N., & Fadel, P. J. (2009). Central sympathetic overactivity: maladies and mechanisms. Autonomic neuroscience : basic & clinical148(1-2), 5–15. doi:10.1016/j.autneu.2009.02.003 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2679852/