Eri ihmisillä on erilaisia maailmankuvia.
Maailmankuvat ovat malleja maailmasta, eräänlaisia karttoja. Mallinnamme mielessämme sitä, kuinka ympäristömme toimii. Millaisia sen säännöt ja lainalaisuudet ovat? Mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä, jotta saisi haluamiaan tuloksia?
Maailmankuvat eivät tosin useinkaan kosketa pelkkää tämänhetkistä todellisuutta, vaan ne heijastavat myös tulevaisuuteen. Ne siis koskettavat myös ideaaleja. Emme ole kiinnostuneita pelkästään siitä, kuinka maailma toimii tällä hetkellä, vaan myös siitä, kuinka haluaisimme sen toimivan.
Maailmankuvat ovat mielemme sisäisiä ajatusrakennelmia ja sellaisinaan hyvinkin muovautuvia. Se, mitä ajattelen tänään, ei välttämättä ole sama kuin mitä ajattelen huomenna. Moni merkittäväkin maailmankuvamme ehtii muuttumaan elämämme aikana, ehkä useampaankin otteeseen. Harva ajattelee asioista täsmälleen samalla tavalla nuorena, aikuisena ja vanhana. Eletty elämä ja opitut asiat jättävät jälkensä.
Maailmankuviaan voi muovata jossain määrin myös tietoisesti. Se, kuinka tehokast tämä on, riippuu monesta asiasta. Osin kyse on genetiikasta, osin taidoista, osin vaivannäöstä. Myös lähiympäristömme ja sen ihmiset vaikuttavat paljon. Varsinkin lähipiirimme asenteet tarttuvat meihin pitkällä aikavälillä tehokkaasti. Sama koskee kuluttamaamme materiaalia. Se mitä luet netistä ja katsot televisiosta vaikuttaa kyllä ajatteluumme, vaikka emme sitä itse aina huomaakaan (tai emme halua huomata).
Toisaalta jotkut maailmankuvamme otamme osaksi identiteettejämme, antaen niille tällä tavoin tiettyä pysyvyyttä. Tietyn maailmankuvan voi pyrkiä ikään kuin lukitsemaan. Identiteetitkin toki muuttuvat, mutta yleensä varsin hitaasti. Maailmankuvan lukitseminen voi olla toisinaan hyödyllinen, toisinaan taas haitallinen juttu.
Erilaisilla maailmankuvilla on etunsa ja heikkoutensa. Maailmankuvia voi ajatella eräänlaisina ”tietokoneohjelmina”, jotka auttavat meitä pärjäämään tietyissä tilanteissa. Aivan kuin aikoinaan Matrix -elokuvassa. Tosielämässä niillä on kuitenkin myös haittapuolensa. Jokin maailmankuva voi auttaa pärjäämään tietyissä tilanteissa, mutta vastaavasti se yleensä myös vaikeuttaa toisissa tilanteissa pärjäämistä.
Maailmankuviaan sujuvasti elämäntilanteesta toiseen muokkaava henkilö on usein kyvykäs ja sopeutuva. Nykyiseen maailmankuvaansa jämähtänyt henkilö taas saattaa osoittaa käytöksen ja ajattelunsa tasolla suurtakin joustamattomuutta, minkä vuoksi hönen voi olla vaikeaa sopeutua tiettyihin tilanteisiin. Useimmille tuttu esimerkki lienee ihminen, joka on niin täynnä omaa totuuttaan, ettei pysty edes tulemaan toimeen eri tavoin ajattelevien ihmisten kanssa.
Toisaalta jatkuvaan sopeutumiseen liittyy tietty varsin ikäväkin sosiaalinen hinta: muut ihmiset eivät aina ihan pidä siitä, että joku vaihtaa aatteita kuin vaatteita! Muissa ihmisissä me nimittäin arvostamme ennakoitavuutta. Tutkimuksissa ihmisten ennakoitavuus on yhdistetty käsitykseen heidän moraalistaan. Mitä ennakoitavampi tyyppi, sitä moraalisemmalta hän vaikuttaa. Kameleontin omainen henkilö taas saattaa tuntua meistä epäaidolta ja epäluotettavalta.
Ehkäpä tämänkin vuoksi moni suorastaan ylpeilee sillä, ettei päivitä omia maailmankuviaan edes pakon edestä. Tällainen olen, näin ajattelen, ja piste. Mieluummin kuolen, kuin muutan käsityksiäni!
Vaihtoehtoisia strategioita on monia. Kaikissa lienee etunsa ja haittansa. Mielenkiintoinen aihe tämä on joka tapauksessa.
Rakkaudella,
Jevgeni
