Tämän tekstin aiheena on eksän tapailu. Kannattaako entistä kumppaniaan tapailla, jos erosta on kulunut vasta vähän aikaa? Nimimerkki Peku lähestyi minua seuraavalla kysymyksellä:
“Kun on eronnut pitkästä parisuhteesta, onko hyvä käsitellä asioita kahdestaan mm. tapaamalla toisensa? Onko ylipäätään enää eron jälkeen hyvä tapailla toisiansa, varsinkin jos erosta on kulunut vain vähän aikaa? Vai olisiko viisaampaa jättää tapailu kokonaan pois, vaikka kumpikin haluaakin tavata toisensa?”
Kiitos viestistä Peku! Yleispäteviä neuvoja tilanteeseen on tietenkin mahdotonta antaa, sillä tilanteet ovat niin erilaisia. Jonkinlaisia omiin erokokemuksiini perustuvia ajatuksia kuitenkin löytyy. En osaa sanoa, pätevätkö nämä sinun tilanteeseen, mutta näitä olen joka tapauksessa pohtinut omien erojeni jälkeen.
Kannattaako exää tapailla, kun erosta on kulunut vain vähän aikaa?
Kun pian eron jälkeen on tullut mahdollisuus tavata entistä kumppaniaan, olen pohtinut sitä, mitä haluan kyseiseltä ihmissuhteelta jatkossa. Kun tiedän mitä haluan, on minun helpompaa pohtia myös sitä, edistääkö exänsä tapailu tätä tavoitetta vai ei.
- Haluanko, että pysymme hyvinä ja läheisinä ystävinä?
- Haluanko olla hänen kaveri, mutta en läheinen ystävä?
- Haluanko olla hänen kanssaan vain hyvänpäiväntuttu?
- Haluanko “vanha suola janottaa” -tyyppisen seksisuhteen?
- Haluanko hänen kanssaan yhtään minkäänlaista suhdetta?
Omien toiveiden lisäksi on toki hyvä ottaa huomioon myös toisen osapuolen toiveet. Mitä hän haluaa minusta? Haluaako hän samoja vai eri asioita kuin minä? Vastaukset näihin kysymyksiin toimivat samalla vinkkeinä siihen, kannattaako kyseistä ihmistä enää tapailla.
Itse olen pääasiassa toivonut jääväni joko eksien hyväksi ystäväksi tai ainakin jonkinlaiseksi kaveriksi. Toisaalta osan kanssa olen myös lähinnä hyvänpäiväntuttu, enkä yhtään sen enempää. Vanha suola janottaa -seksisuhdetta olen kokeillut muistaakseni kerran. Täysin välejä en ole katkaissut yhdenkään eksän kanssa, sillä erityisen riitaisia eroja ei elämässäni ole ollut.
Oman kokemukseni perusteella nämä kaikki vaihtoehdot ovat olleet ihan hyviä. En myöskään koe, että mikään niistä olisi sinänsä toistaan huonompi tai parempi. Riippuu tilanteesta ja ihmissuhteen osapuolista, varmaankin.
Itse koen tärkeäksi sen, että jokaista näistä vaihtoehdoista pohditaan ihan todellisena mahdollisuutena. Mikä tahansa näistä vaihtoehtoista saattaa osoittautua toimivaksi. Vaihtoehtojen tasa-arvoinen pohtiminen toimii vastavoimana nykyään suosituille, yksinkertaisille “totuuksille”, joilla ihmiset neuvovat mielellään toisiaan.
Jotkut ihmiset ovat kategorisesti sitä mieltä, että oman eksän tapailu ei ole koskaan hyvä asia. Toiset taas ovat sitä mieltä, että oman eksänsä kanssa ei koskaan kannata alkaa ainakaan hyväksi ystäväksi. Kolmannet uskovat, että ainoa oikea toimintatapa on kaikkien välien katkaiseminen eksänsä kanssa.
Itse suhtautuisin varoen tällaisiin ehdottomiin totuuksiin. On varmasti totta, että joissain tilanteissa nuokin toimintatavat ovat oikein hyviä. Vaastaavasti on kuitenkin totta, että joissain tilanteissa nuo eivät toimi kovin hyvin. Asia kannattaneekin pohtia aina tapauskohtaisesti.
Oletko valmis palaamaan yhteen, jos toinenkin osapuoli kokee samoin?
Asia, jonka kanssa olen ollut hyvin varovainen, on mahdollinen yhteenpaluu eksänsä kanssa.
Olen ollut esimerkiksi tilanteessa, jossa olen tiennyt varmaksi sen, että eroaminen on ollut hyvä ja järkevä päätös. Kuitenkin samalla kaipaus entistä kumppaniaan kohtaan on ollut jatkuvasti läsnä, ja kun olemme lopulta tavanneet toisemme, on yksi asia johtanut toiseen ja olemme päätyneet jälleen yhteen, vaikka todennäköisesti tiesimme molemmat, ettei se ole kannattavaa.
Tästä syystä voi olla tärkeää tehdä itselleen selväksi omat toiveensa tämän suhteen. Jos yhteenpaluu tulee mahdolliseksi, haluatko tarttua tilaisuuteen vai pysyä erossa? Kun tämän asian suhteen on olemassa jonkinlainen varmuus, voi sitäkin käyttää osana päätöstään tavata tai olla tapaamatta toista.
Ihmiset ansaitsevat ymmärtää tapahtunutta
Yleisesti ottaen eksän tapailu on mielestäni ihan kannattava toimintatapa. Parisuhde, varsinkin pitkä sellainen, on kuitenkin meidän elämässä hyvin tärkeä asia. Kun parisuhde loppuu, on sillä yleensä hyvin suuri vaikutus elämäämme ja siksi se voi vaatia paljon sulateltavaa.
Mielestäni me ihmiset ansaitsemme mahdollisuuden pohtia entistä parisuhdetta ja eroamme. Siksi ainakin omasta puolestani suon mielelläni eksille mahdollisuuden tapaamiseen, jotta voisimme molemmat selkiyttää sen avulla omia fiiliksiämme ja pohtia sitä, kuinka elämä jatkuu. Tämä on mielestäni kunnioittava tapa kohdella toista ihmistä.
Itse toki puhun sellaisen ihmisen suulla, jonka kaikki erot ovat olleet enemmän tai vähemmän asiallisia ja tapahtuneet yhteisymmärryksessä. Tilanne voisi olla toinen, jos olisin kokenut riitaisia ja julmia eroja. Koska näin ei onneksi ole, on minulla ollut mahdollisuus suhtautua myönteisesti myös eksien tapailemiseen.
Keskustelu ja yhteydenpito voi olla tärkeää myös suhteen toiselle osapuolelle, vaikka itse emme asiaa kokisikaan tärkeänä. Se, että asiat saa käsiteltyä, on usein myös todella tärkeää mielenterveydenkin kannalta. Selvittämätön ero voi jäädä hiertämään pitkäksi aikaa ja näin nakertaa psykologista hyvinvointiamme.
Se mitä näkee paljon, on erityisesti jätettyjen osapuolten toteuttama uhrimarttyyrikiukuttelu. Ajatellaan esimerkiksi että “koska tuo toi satutti mua näin kamalan paljon kun jätti minut, niin enpä kyllä todellakaan suo hänelle sitä keskustelua, josta hän voisi saada vapautumisen tunnetta”. Tai jotain vastaavaa.
Tuollainen fiilis on toki täysin luonnollinen ja ymmärrettävä, mutta kyllä itse koen, että sen mukaan toimiminen on aika mulkkua. Kyseessä on kuitenkin ihminen, jonka kanssa sinulla on ollut suhde, joka on ollut mahdollisesti hyvinkin tärkeä sinulle ja jonka hyvinvointi on toivottavasti edelleen sinulle tärkeää, siitä huolimatta, ettette olekaan enää yhdessä. Tässä valossa katsottuna koen, että kyllä ne kaikki rankatkin loppukeskustelut ja fiilikset on hyvä käydä läpi. Jos ei sitten itsensä, niin edes sen toisen vuoksi.
Lopuksi
Siihen, kannattaako eksän tapahtu eron jälkeen, en sano juuta enkä jaata. Olen nähnyt eronneita pariskuntia, joiden kohdalla tapailusta on ollut paljon iloa sekä pariskuntia, joille se on tehnyt enemmän hallaa kuin hyvää. En siksi koe, että kumpikaan näistä olisi sen oikeampi tai väärempi ratkaisu.
Jos toista ihmistä haluaa tavata, upeaa. Jos ei halua, ei siitäkään pidä kokea huonoa omatuntoa. Nämä ovat sen verran hankalia asioita, etten näe kovin järkeväksi muodostella ideaaleja siitä, kuinka tilanteessa tulisi toimia. Se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Siksi onkin ehkä hyvä kokeilla, miltä mikäkin tuntuu ja valita se ratkaisu, joka tuntuu parhaimmalta.
Rakkaudella,
Jevgeni
(Teksti “Eksän tapailu: Kannattaako eksää tapailla, kun erosta on kulunut vain vähän aikaa?” on julkaistu 18.4.2016 ja sitä on päivitetty 7.8.2021. Lisää vastaavia tekstejä löytyy blogin arkistosta ja videoita videoarkistosta. Kiitos, mukavia luku- ja katseluhetkiä!)
