Hei, olen Jevgeni ja olen informaationarkkari.
Blogiani jo pidempään seuranneet tietävät, että kirjoitan toisinaan aiheista kuten nettiriippuvuudesta, älypuhelimen liikakäytön ongelmista tai siitä, kuinka sosiaalinen media tekee elämästämme huonompaa.
En kirjoita näitä juttuja siksi, että minulla olisi mitään näitä teknologioita vastaan. Päinvastoin. Rakastan käyttää teknologiaa ja juuri siinä piilee ongelmani. Käyttö ei nimittäin ole kohtuullista, vaan se lähtee toistuvasti lapasesta. Esimerkiksi:
1. Älypuhelimen liikakäyttö
Minulla on jatkuvasti älypuhelin kädessäni. Se on kädessä myös esimerkiksi silloin, kun olen kävelyllä tai silloin, kun vietän aikaa perheeni kanssa. Jatkuva kännykän räplääminen vaikuttaa keskittymiseeni sekä kykyyni nauttia elämän hyvistä hetkistä.
2. Jatkuva uutisten lukeminen
Rakastan lukea uutisia. Valitettavasti en lue niitä vain kerran päivässä, vaan vilkuilen niitä pitkin päivää. Eikä minulle riitä edes se, että lukisin uutiset vain yhdestä lähteestä, vaan seuraan samanaikaisesti useita uutissivustoja. Tämä on naurettavaa, sillä useimmilta sivustoilta löytyvät täsmälleen samat uutiset. Käytännössä luen siis samoja uutisia moneen kertaan.
Pahinta on, että en lue pelkästään niitä uutisia, jotka minua oikeastikin kiinnostavat, vaan myös niitä, jotka eivät oikeastaan kiinnosta tippaakaan. Minua ei kiinnosta tietää siitä, kuinka joku satunnainen yhdysvaltalainen näyttelijä on irtisanottu työstään, koska hän lausui rasistisen sanan. Minua ei kiinnosta tietää siitä, että joku some-influensseri on kihlautunut tyttöystävänsä kanssa. Silti luen myös nämä uutiset. En todellakaan tiedä miksi.
3. Nettikeskustelujen ja uutisten kommenttikenttien seuraaminen
Minulle ei riitä, että luen vain uutiset. Lisäksi seuraan niistä käytäviä nettikeskusteluja. Tämä on älytöntä siksikin, ettei minua tosissaan edes kiinnosta se, mitä keskustelut sisältävät, mutta luen niitä silti. Vielä älyttömämpää on se, että luen näitä keskusteluja, vaikka yleensä niistä tulee lähinnä paha mieli. Ihmiset ovat toisilleen netissä todella tylyjä ja pahantahtoisia, enkä rehellisesti ottaen ymmärrä, miksi palaan lukemaan sellaista sisältöä kerta toisensa jälkeen.
4. Youtube -videoiden jatkuva katselu
Olen myös aivan koukussa Youtubeen. Katson videoita mitä erilaisimmista aiheista. Tämä ei ole itsessään huono asia, sillä koen, että nykyään Youtubesta voi hankkia itselleen yllättävänkin laajan yleissivistyksen. Huono asia on kuitenkin se, että katson tai kuuntelen näitä videoita oikeastaan koko ajan jotakin tehdessäni:
Jos olen kävelyllä, kuuluu kuulokkeistani todennäköisesti jonkin videon ääniraita. Jos siivoan, katson samalla sivusilmällä jotakin videota. Kun pesen illalla hampaita, pyörii silloinkin taustalla jokin video.
Miksi pidän datariippuvuuttani ongelmana?
En koe varsinaisesti kärsiväni tästä kaikesta. En koe, että datariippuvuuden vaikutukset elämääni olisivat olleet erityisen pahoja. Pikemminkin nautin melkein kaikesta kuluttamastani sisällöstä. Juuri tämä on ongelma, sillä on vaikeaa rajoittaa sellaista, minkä tekemisestä tykkää kovasti.
Samalla myönnän auliisti sen, että tähän tilanteeseen liittyy monia pieniä ongelmia. Jatkuva datanarkkaus heikentää elämänlaatuani monella pienellä tavalla. Esimerkiksi:
Keskittymiskyky vähenee. Kun olen koko ajan puolittain kiinni kännykässä, en keskity täysillä niihin tilanteisiin, joissa sillä hetkellä olen. Pahinta tämä on silloin, kun pitäisi esimerkiksi seurata yliopiston luentoa, tehdä töitä tai viettää aikaa perheeni kanssa.
Minulta jää huomaamatta paljon kaunista. Olen lakannut huomaamasta ympäristöstäni kauniita yksityiskohtia, sillä olen jatkuvasti naama kiinni kännykässä. Kauniisti kimaltelevat keväthanget tai mukavasti hymyilevä vastaantulija jäävät minulta huomaamatta.
Kirjojen lukeminen on jäänyt. Ennen rakastin kirjojen lukemista ja luin todella paljon. Viime vuosina kirjat ovat kuitenkin jääneet lähes kokonaan. Tuntuu helpommalta kaivaa taskusta kännykkä ja lukea sieltä nopeasti jokin lyhyt uutisteksti tai katsoa Youtube -video.
Jatkuva olo siitä, että kaikki kiinnostava tapahtuu jossakin muualla. Netti tarjoaa meille jatkuvasti mielenkiintoisia sisältöjä ja minulla on jatkuvasti pieni, mutta silti havaittava kaipaus päästä lukemaan tai katsomaan niitä. Käsi hakeutuu kuin automaattisesti taskuun ja kaivaa sieltä älypuhelimen, jotta saisin jälleen uuden annoksen datahuumetta. Ikävintä tämä on niissä hetkissä, joissa haluaisin ihan oikeasti olla läsnä. Esimerkiksi:
Tyttäreni sai hetki sitten lahjaksi muumitalon. Sellaisen ison, johon mahtuu kömpimään sisään. Lahja oli hänelle kovasti mieleen ja hän hihkui ilosta varmaan kymmenen minuuttia putkeen. Minä toki iloitsin mukana, mutta samalla luin sivusilmällä uutista siitä, kuinka paljon ihmisiä oli kyseisenä päivänä tapettu Ukrainan sodassa. Käytännössä tein huippuiloisesta hetkestä itselleni vähemmän mukavan.
Vuosikausien kamppailuni datariippuvuuden kanssa
Tämä tilanteeni on jatkunut tavalla tai toisella oikeastaan koko aikuisikäni ajan. Toimettomaksi en ole sen suhteen kuitenkaan jäänyt, vaan olen jatkuvasti pyrkinyt vähentämään datanarkkaustani erilaisin keinoin. Esimerkiksi:
Olen lopettanut useimmat some-tilini. Olen poistunut Facebookista, Instagrammista ja Twitteristä. Ainoa käyttämäni some on nykyään Linkedin, sillä se on minulle myös ammatillisesti tärkeä ja oikeastikin hyödyllinen paikka.
Olen säätänyt puhelimestani kaikki ilmoitukset pois päältä. Kännykkkäni on jatkuvasti äänettömällä eikä se ilmoita minulle erikseen vaikkapa jokaisesta sähköpostiviestistä.
Olen asentanut tietokoneeseen ja älypuhelimeen erilaisia esto-ohjelmia. Nämä ohjelmat estävät pääsyni esimerkiksi uutissivustoille, joilla haluaisin vierailla.
Kokeilin vaihtaa älypuhelimen vanhanmalliseen kännykkään. Tämä oli muutoin loistava keino, mutta se tuotti ongelmia työni kannalta. Olen yrittäjä ja tarvitsen arjessani monia työkaluja, jotka löytyvät vain älypuhelimesta. Kokonaan ilman älylaitteita oleminen ei siksi onnistunut kovin hyvin.
Nämä ja monet vastaavat keinot ovat auttaneet minua vähentämään datariippuvuuttani merkittävästi. Lopullista ratkaisua ne eivät ole kuitenkaan tuoneet. Miksi?
Miksi käyttämäni keinot eivät ole toimineet?
Keinot, joilla olen yrittänyt hallita datanarkkaamistani ovat kyllä sinänsä toimineet, mutta niiden teho on ollut lyhytaikaista. Olen saattanut onnistua lopettamaan datanarkkaamisen esimerkiksi viikoksi tai kuukaudeksi, mutta ennen pitkään olen aina löytänyt itseni jälleen lähtöpisteestä. Miksi näin tapahtuu?
Keskeisin syy on tämänhetkisen arvioni mukaan se, että yhden voitetun ongelman tilalle on aina noussut jokin toinen. Netti on täynnä kiinnostavia asioita ja kun olen onnistunut luopumaan yhdestä, on sen tilalle kehittynyt nopeasti jokin toinen. Jos olen esimerkiksi onnistunut lopettamaan uutisten lukemisen kuukaudeksi, olen vain alkanut uutisten lukemisen sijaan katsoa enemmän Youtube -videoita.
Usein addiktiokäytökseni laukaisee jokin merkittävä maailmantapahtuma. Olen saattanut olla suhteellisen vapaa addiktiostani, kun maailmassa tapahtuu jotakin, mistä minun on aivan pakko päästä lukemaan edes pari uutista. Viimeisin esimerkki tästä on Ukrainan sota. Ensin halusin lukea siitä vain keskeisimmät uutiset, mutta homma meni nopeasti siihen, että narkkaan sotauutisia aivan lakkaamatta.
Tiedostan kuitenkin ongelmani ja etsin jatkuvasti keinoja sen selättämiseen. Jos ja kun löydän sellaisia, kerron siitä varmasti myös täällä. Tässä vaiheessa haluan lähinnä sanoa, että olkaa ihan helvetin varovaisia niiden älylaitteiden ja internetin kanssa. Ne voivat ihan oikeasti huonontaa elämänlaatuamme. Ja toisin kuin Suomessa kuulee usein puhuttavan, nämä eivät ole vain lasten ja nuorten ongelma, vaan me aikuisetkin roikumme kiinni digilaitteissamme ihan yhtä paljon, vaikka emme myöntäisi tätä edes itsellemme.
Kiitos lukemisesta ja valtavasti tsemppiä jokaiselle!
Rakkaudella,
Jevgeni
PS. Tämän tekstin voi kuunnella myös videona: