et tarvitse syytä onneen

Oletko koskaan sanonut tai ajatellut kutakuinkin seuraavasti?

“KUN löydän itselleni kumppanin, olen onnellinen.”

“JOS saan lottovoiton, olen onnellinen!”

“KUN saan ylennyksen, minusta tuntuu upealta!”

Tämän kaltainen ajattelu on ominaista henkilölle, joka uskoo, että hänen onnensa ja hyvä olonsa on riippuvaista siitä, mitä hänelle tapahtuu. Löytääkö hän kumppanin, nappaako lottovoiton tai saako ylennyksen.

Mitä jos mitään näistä ei tarvita?

Mitä jos voimme olla onnellisia ilman, että meillä on kumppania, lottovoittoa ja ylennystä? Mitä jos meidän ei tarvitse asettaa ehtoja onnellisuudellemme? Mitä jos onnellisuus on helppoa ja ilmaista?

Ja sehän on.

Tunteet joita koemme, ovat lähtöisin ajatuksistamme. Kun ajattelemme ilahduttavia tai innostavia ajatuksia, on meillä juuri sillä hetkellä onnellinen olo. Kun ajattelemme synkkiä tai ikäviä ajatuksia, olo on vastaavasti synkkä ja ikävä.

Näistä synkistä ja ikävistä ajatuksista ei tarvitse edes päästä eroon, jotta voisi tuntea onnea. Ne ovat aivan yhtä luonnollinen osa mielemme toimintaa kuin kivatkin ajatukset, eivätkä näin ollen mitenkään “pahoja” tai “vääriä”.

Mikä parasta, meissä jokaisessa on sisäänrakennettu hyvänolon järjestelmä, joka yrittää jatkuvasti palauttaa meidät hyvään oloon. Tämä järjestelmä toimii tehokkaimmin silloin, kun hyväksymme kaikki ajatuksemme ja tunteemme – myös ne kielteiset – ja annamme niiden olla, luottaen siihen, että ne menevät ohi itsestään. Jos taas tartumme ikäviin ajatuksiin ja alamme märehtimään niitä, hyvänolon järjestelmämme ei pääse toimimaan kunnolla eikä saa meille aikaan haluamaamme hyvää oloa.

Voimme olla onnellisia heti, kun annamme itsellemme luvan olla onnellisia.

Yleinen harhaluulo on, että onnellisuus olisi joku jatkuva tila ja onnellinen ihminen olisi jatkuvasti onnellinen. Tämä on – anteeksi kovasti ilmaisu – ihan hirveää paskapuhetta. Väitän tuntevani hyvin monia aivan uskomattoman onnellisia ihmisiä (niin onnellisia, että se on joidenkin mielestä jopa ärsyttävää) ja he kokevat synkkiä ja ikäviä hetkiä aivan kuten kuka tahansa muukin.

Heidänkin ajatuksensa ajautuvat välillä synkkiin uomiin ja vetävät heidän mielentilansa hetkeksi maahan. Se kuitenkin palautuu nopeasti onnelliseksi, sillä heillä ei ole tapana ottaa näitä ajatuksiaan liian tosissaan. He ymmärtävät, että ne ovat vain ajatuksia ja että synkkä olo menee pian itsestään ohi.

Sen sijaan tuntemistani ihmisistä onnettomimmat jäävät tavanomaisesti märehtimään synkkiä ajatuksiaan, yrittävät pakottaa niitä pois tai ajattelevat olevansa jotenkin rikki, koska eivät ole jatkuvasti onnellisia. Eivät he rikki ole, vaan ihan yhtä ehjiä ja täydellisiä kuin kuka tahansa muukin. He vain ottavat synkät ajatuksensa turhan totena.

Eivät he, eikä kukaan muukaan tarvitse lupaa tai ulkoista syytä onneen. Se kaikki tulee itsestämme. Vaikka lottovoitto, hyvä kumppani tai korkea asema ovatkin aidosti kivoja juttuja, ne eivät ole ehto eivätkä välttämättömyys, vain aidosti kiva bonus.

Mitä jos antaisit itsesi olla onnellinen tässä ja nyt?