Friend zone: kuinka päästä pois kaverisektorilta?

friend zone

Viime aikoina mediassa on käsitelty aihetta, joka kulkee nimellä Friend Zone. Suomalaisittain siitä puhutaan kaverisektorina. Kaverisektori tarkoittaa tilannetta, jossa toinen ystävyyssuhteen osapuolista kokee romanttista tai seksuaalista vetoa toiseen osapuoleen. Tämä toinen osapuoli taas kokee suhteen olevan pelkkää kaveruutta.

Tyypillistä on, että tilanne saattaa jatkua pitkäänkin, sillä kaverisuhteen toinen osapuoli ei osaa tai uskalla kertoa tunteistaan toiselle osapuolelle. Hän saattaa esimerkiksi pelätä sitä, että asian paljastuttua hän tulisi joko lopullisesti torjutuksi tai ystävyyssuhde hajoaisi, sillä toinen ei enää haluaisi olla hänen kaverinsa.

Mediassa aihetta ovat vastikään käsitelleet Nyt-liitteen Maria Pettersson osuvassa jutussaan “Mukava kundi haluaa palkintoseksiä normaalista käytöksestä” sekä Juuso Aromaa loistavassa “Onko kaverisektoria olemassa?”-tekstissään. Molemmat näistä ovat varsin oivallisia ja suosittelen tutustumaan niihin.

Molemmissa on kuitenkin nostettu parrasvaloihin lähinnä kaverisektorille päätyvät miehet, jotka toistuvien torjuntojen ja epäonnistumisten myötä ahdistuvat, katkeroituvat ja päätyvät omaksumaan harhaisen ajattelutavan, jonka mukaan naiset eivät ole kiinnostuneet “kivoista tavallisista miehistä” vaan kelpuuttavat kumppanikseen tai sänkyynsä lähinnä mulkkuja kusipäitä. Tällaisten uskomusten omaaminen taas on erinomainen kasvupohja misogynialle sekä naisvihamieliselle maailmankuvalle ja käytökselle.

Kyseinen ongelma on kieltämättä todellinen ja valitettavasti tunnen itsekin useita “kivoja tavallisia miehiä”, joiden asenteet ovat ajan ja lukuisten pettymysten myötä muuttuneet melko synkiksi. En halua kuitenkaan tänään kirjoittaa varsinaisesti tästä, enkä edes pelkästään miehistä. Kaverisektorille päätyy kokemukseni mukaan ihan kaikkien sukupuolten edustajia, eikä ongelma ole siten vain naisten ja miesten välinen. Asian käsitteleminen pelkästään miehiin liittyvänä ilmiönä on harhaanjohtava.

En myöskään näe rakentavana käsitellä aihetta syyllistämisen kautta. Mitä väliä sillä on, onko vikaa enemmän naisissa vai miehissä? Olen itse ollut useita kertoja elämässä kaverisektori-ilmiön jommallakummalla puolella ja koen, että nämä tilanteet ovat ikäviä ihan molempien osapuolten kannalta. En koe, että tämä aihe tarvitsee minkäänlaista ”kilpailua” sukupuolten välillä. Vaikeita tilanteita nämä ovat ihan jokaiselle.

Sen sijaan haluan jakaa tänään ajatuksiani ja kokemuksiani kaverisektorilla elämisestä ja sieltä pois pääsemisestä.

Ja taas sitä ollaan friend zonella…

Kun olin vielä sinkku, minulla oli tapana ihastua hyvin helposti naispuolisiin ystäviini. Joskus nämä ihastumiset saivat vastakaikua, mutta yleensä eivät. Minulle tapahtui usein sitä, että ihastuessani johonkuhun, minusta katosi kaikki särmikkyys ja jännittävyys, jolloin muutuin kuin jonkinlaiseksi lauhkeaksi koiranpennuksi. Tämä taas tuntui toimivan oivallisena matkalippuna kaverisektorille. Syystä tai toisesta useimmat naiset eivät olleet kiinnostuneita lauhkeasta koiranpennusta.

Monessa tapauksessa en edes tiennyt, olisiko ihastumiseni saanut vastakaikua, sillä en uskaltanut tuoda fiiliksiäni esille. Tein kuten monet muutkin. Jatkoin pelkästään ystävän esittämistä ja salasin romanttisen ja seksuaalisen kiinnostukseni.

En kokenut, että friend zone olisi aina huono asia. Minua ei varsinaisesti haitannut se, että olen ”vain” jonkun ystävä, sillä ystävänäkin oleminen on varsin mukavaa. Lähinnä minua kaihersi oma epävarmuuteni. Oli vaikeaa tuntea kunnioitusta itseään kohtaan, kun tiesi, etten edes uskalla puhua avoimesti itselleni tärkeistä asioista.

Luulen, että tällainen näkyy rivien välistä myös ulospäin. Jos ihminen ei kunnioita itseään, saattaa se altistaa sille, että häntä eivät kunnioita myöskään muut.

Vuosien aikana aihe vaivasi minua aina vain enemmän. Joka kerta, kun päädyin kaverisektorille, pohdin sitä, mitä teen väärin. Olenko vain niin hemmetin tylsä ja särmätön tyyppi, että naiset eivät kiinnostu minusta? Päätin testata asiaa.

Friend zone ja sieltä pois pääseminen

Olin muutaman kerran törmännyt lehtien sivuilla parisuhdekolumneihin, jotka suosittelivat kaverisektorilta pois pääsemiseen seuraavaa ratkaisua:

Älä käyttäydy kuin ystävä, vaan kuten rakastaja. Tee yllätyksellisiä ja jännittäviä asioita. Vie ihastustasi paikkoihin, joihin veisit hänet, jos olisitte treffeillä. Osta kukkia ja suklaata. Pukeudu viettelevästi. Kätke puheen sekaan pientä romanttista tai seksuaalista vihjailua. Pyri menestymään ja kehittämään itseäsi, jotta ihastuksesi tajuaa kuinka viehättävä ihminen oikeastaan oletkaan.”

Päätin antaa tälle mahdollisuuden. Kokeilemalla ei menetä mitään, ainakaan tässä tapauksessa. Ajattelin, että enintään tällä pilaa kaverisuhteensa. Se taas oli mielestäni ottamisen arvoinen riski, sillä ei tuntunut liian pelottavalta menettää suhdetta, joka tuntuu jo alun alkaenkin vähemmältä, kuin mitä itse sen halusin olevan.

Tähän ratkaisuun minua kannusti myös muutaman naispuolisen ystäväni kanssa käymäni keskustelut. He avautuivat siitä, kuinka heidän mielestään suomalaiset miehet ovat treffeillä usein aivan liian passiivisia. He eivät osoita avoimesti kiinnostustaan, eivätkä käyttäydy siten, kuin pyrkisivät hurmaamaan seurassaan olevan naisen.

Päätinkin muuttaa radikaalisti ”kiltin ja kunnollisen” miehen käytöstäni. En toki tieten tahtoen alkanut mulkuksi kusipääksi, vaan lähinnä lisäsin käytöksessäni seuraavia elementtejä: oma-aloitteisuus, omista haluistaan avoimesti puhuminen, avoin kiinnostuksen osoittaminen sekä avoin kiinnostus naisia kohtaan yleensäkin.

Aloin olemaan avoimesti se tyyppi, joka on kiinnostunut naisista, joka haluaa heidän kanssaan suhdetta tai seksiä sekä se, joka aktiivisesti ja oma-aloitteisesti pyrkii kuljettamaan ihmissuhdetta siihen suuntaan, johon sen haluaa menevän. En enää ollut tutustumistilanteissa se harmiton ystävä, joka olin aiemmin ollut, vaan mies, joka haluaa saada naisen.

Rehellisesti ottaen en odottanut, että tämä toimisi, mutta onneksi se toimi. Aloin päätymään entistä harvemmin kaverisektorille, vaikka toki sitä edelleen tapahtuikin. Muutamassa tapauksessa taas jo kaverisektorille ajautuneet suhteeni muuttuivat aiempaa sähköisemmiksi. Ilmeisesti jokin minussa oli muuttunut ja naispuoliset ystävänikin huomasivat tämän ja alkoivat osoittaa kiinnostusta minua kohtaan. Tämä tuntui mielekkäältä ja lisäsi myös itse itseäni kohtaan tuntemaani kunnioitusta.

Kukapa olisi arvannut, mutta ilmeisesti naiset pitävät siitä, että heistä ollaan avoimen kiinnostuneita (kunhan kiinnostus ei toki ole häiritsevää tai painostavaa). Kokemuksesta väitän, että sama toimii myös toisin päin. Minulla oli muutama kaverisuhde, joissa epäilin toisen osapuolen olevan minusta kiinnostunut, mutta joissa tämä toinen osapuoli ei osoittanut avoimesti kiinnostustaan, jolloin itsekään en osannut nähdä heitä muuta kuin kavereina.

Kun sitten jossain vaiheessa osa näistä henkilöistä muutti käytöstään aloitteelllisemmaksi ja rupesi tuomaan omaa kiinnostustaan avoimesti esille, huomasin myös oman kiinnostukseni heitä kohtaan lisääntyvän. Aloitteellinen käytös lisää kunnioitusta ja kunnioitus taas saattaa lisätä kiinnostusta.

Aktiivinen aloitteellisuus ei tarkoita kusipäisyyttä

Moni mies, jonka kanssa olen tästä aiheesta vaihtanut ajatuksia, tuntuu lähestyvän aihetta melko mustavalkoisesti. Ajatellaan, että ollaan joko kilttejä, kunnollisia ja tylsiä miehiä, tai sitten itsevarmoja kusipäitä. Välissä olevia vaihtoehtoja ei osata tai haluta nähdä.

Itse koen tämän ajattelun ongelmalliseksi. Huomasin kokeiluni aikana, että ihminen pystyy olla olematta tylsä ja harmaa hiirulainen ilman, että hänestä oikopäätä tulee kusipäätä. Näiden äärivaihtoehtojen välissä on vaikka kuinka paljon tilaa. Voimme olla itsevarmoja, avoimia, oma-aloitteisia toimijoita, jotka eivät kuitenkaan lipsahda toistuvasti kusipäisyyden puolelle.

Tämä tuntui riittävän friend zonen välttämiseen monessa tapauksessa. Ei aina, mutta usein. Tämäkin oli huima parannus entiseen tilanteeseen, jossa tunnuin päätyvän kaverisektorille kerta toisensa jälkeen.

Lisäksi en edes joutunut lopulta muuttamaan toimintaani kovinkaan paljoa. Olin edelleen oma itseni, se sama tyyppi, joka olin ollut aina ennenkin. Lähinnä vain lisäsin oma-aloitteisuuden ja avoimuuden määrää, kaiken muun taas pidin samana. Tämä riitti. Ihmiset kiinnostuvat ilmeisen helposti tyypeistä, jotka eivät salaile sitä, mitä he haluavat.

Rakkaudella,

Jevgeni

(Teksti ”Friend zone: kuinka päästä pois kaverisektorilta?” on julkaistu 19.6.2014 ja sitä on päivitetty 20.7.2021. Lisää vastaavia tekstejä löytyy blogin arkistosta ja videoita videoarkistosta. Kiitos, mukavia luku- ja katseluhetkiä!)

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia