Kuinka toimia, kun kohtaa suuren, pelottavan ja uhkaavan ongelman, jonka ratkaisu vaatii päättäväisyyttä ja kekseliäisyyttä?
“Pidä pää kylmänä, itsesi rauhallisena ja keskity pelkästään käsilläolevaan ongelmaan ja sen ratkaisemiseen. Kartoita ratkaisukeinot ja valitse niistä järkevin. Säilytä mielenmaltti äläkä hätäile.”
Joojoo. Helppo sanoa ja aivan uskomattoman vaikea tehdä. Kansankielellä hätäily on stressireaktioon liittyvä tila, johon liittyy ajattelun sekaisuutta ja epäselkeyttä, alttiutta huonojen päätösten ja ratkaisujen tekemiselle tai yleistä päättämättömyyttä ja muuta meille kaikille valitettavan tuttua sekaisuutta.
Tämä “sekaisuus” on kehossamme ja ajattelussamme tapahtuvien, stressireaktioon liittyvien muutosten seuraamus. Hätääntymistä voi olla monen tasoista, joten yleisenä terminä sitä ei ole mielekästä käyttää. Puhuisin sen sijaan lievästä-, keskivahvasta ja vahvasta stressireaktiosta.
Stressireaktio voi aiheuttaa kehossamme esimerkiksi seuraavia muutoksia:
- sykkeen kohoaminen
- putkinäkö
- kehon tärinä
- pupillien laajeneminen
- ihon punoitus
- suun kuivuminen
- kuuloaistin heikkeneminen
- punastelu tai kalpeneminen (tai molemmat!)
- ruoansulatuksen hidastuminen
- verisuonten supistuminen
Stressireaktio tunnetaan myös “taistele tai pakene”-reaktiona. Se valmistaa kehoa taisteluun tai pakoon. Stressireaktion vähentämiseen ja hallitsemiseen tarjotaan usein keinoiksi erilaisia rauhoittumistekniikoita, meditaatiota, mindfulnessia ja hengitystekniikoita. Ne toimivatkin, jos niiden käyttämiseen on aikaa ja tilanne sen muutenkin mahdollistaa.
Usein niiden käyttö ei kuitenkaan ole mahdollista, mutta hätäilyn haluaisi silti välttää. Siksi tarjoan tässä tekstissä osaratkaisuksi hätäilyn vähentämiseen ja stressireaktion vähentämiseen kognitiivisten kykyjemme hiomiseen liittyvää lähestymistapaa. Tämä on hidas muutos, jolla on kuitenkin elämänlaatua parantava vaikutus koko loppuelämämme ajan.
Taistele- tai pakene-reaktioon ja siihen liittyvään hätäilyyn liittyy säännönmukaisesti seuraavia ajattelun- ja tunnekokemuksen muutoksia:
- ahdistuksen lisääntyminen
- aggression lisääntyminen
- korostunut huomion kiinnittäminen kielteisiin ärsykkeisiin (ts. kielteisten asioiden huomioiminen)
- taipumus kielteisiin tulkintoihin (esim. monitulkintaisen tilanteen tulkitseminen kielteiseksi)
- tilanteenhallinta- ja toimintakykyyn liittyvät yli- ja aliarvioinnit (eli taipumus yli- tai aliarvioida sitä, kuinka hyvin kykenee toimimaan tilanteessa. Toimintakyvyn aliarviointi voi lisätä ahdistusta, yliarviointi taas aggressiota.)
Nämä kognitiivisten kykyjen vääristymät ovat se tekijä, joka johtaa siihen, että teemme hätäillessämme niin helposti kaikenlaisia vääriä tulkintoja ja johtopäätöksiä. Syy on psykokemiallinen, mutta voimme myös oman ajattelun ja osaamisen kautta vaikuttaa tilanteen kehittymiseen.
Seuraavaksi käyn läpi muutaman yleisen ajatteluun ja ajattelutottumuksiimme liittyvän syyn, jotka tukevat stressireaktion syntymistä ja sen aikaisen hätäilyn korostumista. Ehdotan niihin myös joitain osaratkaisuja.
4 hätäilyä tukevaa ajatus- ja toimintamallia
1. Hätäilyn aktivoima nopea ajattelu vaikuttaa järkevältä
Hälytystilassa oleva mieli voi olla tavallistakin aktiivisempi. Erilaisia ajatuksia sinkoilee huimaa tahtia. Tämä voi vaikuttaa meistä järkevältä, sillä tällöin koemme tekevämme kovaa ajatustyötä ratkaisun löytämiseksi ja hätätilan lopettamiseksi.
Unohdamme vain usein ottaa huomioon, että yllälistatuista syistä johtuen tämä ajatustyömme on hyvin huonolaatuista. Usein rauhoittuminen ja sen myötä vähentynyt stressireaktio mahdollistaisi parempilaatuisen ajattelun ja siten myös ratkaisun nopeamman löytymisen. Näin ollen aktiivista ja hätäistä ajattelutyötä ei tule glorifioida, vaikka se kuumeinen ratkaisun hakeminen järkevältä tuntuisikin.
2. Otamme uhasta viestivät ajatukset tosissamme
Meissä jokaisessa oleva suojajärjestelmä on sinänsä upea. Vaaran havaitessaan se aktivoi kehomme silmänräpäyksessä taistelutilaan ilman, että meidän täytyy varsinaisesti itse tehdä mitään. Tuo mainio järjestelmä on aikoinaan tarjonnut meille hyvän suojan vaikkapa kivikautisia villipetoja ja vihamielisiä heimoja vastaan. Maailma on kuitenkin muuttunut ja villipetojen ja heimojen tilalle on tullut haasteita, jotka ovat usein lopulta täysin vaarattomia.
Suojausjärjestelmämme on kuitenkin pysynyt täysin samana. Se reagoi yhä jokaiseen vaaralliseksi kokemaansa tilanteeseen samoin kuin se reagoisi kiukkuiseen luolaleijonaan: valmistautumalla taisteluun. Tuloksena on taisteluun virittynyt keho ja kaventunut ajattelukyky.
Esimerkki tämän yliherkän suojajärjestelmämme tulkintavaikeuksista voisi olla esimerkiksi ylisuuren puhelinlaskun saapuminen. Avaat pahaa aavistamatta laskun, jonka perässä seisookin aivan älyttömän suuri summa! Kätesi hikoavat, sydän alkaa hakkaamaan, pupillit laajenevat, ajattelu kaventuu! Suojajärjestelmäsi on pelästynyt puhelinlaskua. Olet valmiina taisteluun, vaikka oikeaa uhkaa ei ole eikä ole missään ollutkaan.
Järjestelmän aktivoituminen ei vaadi meiltä mitään muuta kuin yhden ajatuksen. Ajatuksen siitä, että nyt ollaan todella pahassa tilanteessa ja jotain on tehtävä. Toiset osaavat olla kokematta ylisuurta puhelinlaskua aidosti vaarallisena uhkana, joten heidän stressireaktionsa ei käynnisty tai käynnistyy paljon lievempänä kuin toisilla.
Tätä tulkintakykyään pystyy kehittämään. Opettelemalla erottamaan oikeasti vaaralliset ja vaarattomat asiat toisistaan, voimme oppia vähentämään näitä vääriä hälytyksiä. Tämä on hidas prosessi, muttei ole mitään todellista syytä jättää sitä tekemättä. Ajan kanssa väärät hälytykset vähenevät ja elämässämme kokemamme kokonaisstressin määrä pienenee. Sekä jaksamisemme että terveytemme pysyvät parempina.
3. Hätäily on joskus tuonut tuloksia
Toisinaan hätäilystä ja sen aikana tehdyistä ratkaisuista on ihan oikeasti iloa. Hätiköimme, teemme jonkin hätäisen ratkaisun ja kas, se osoittautuukin oikeaksi!
Mielemme havaitsee tämän ja ottaa opikseen: Hätäily toimii! Näin se saattaa ajan kanssa laskea kynnystä hätäilyyn vieläkin alemmas. Tämä kierre voi alkaa jo lapsena, joten aikuisikään tullessamme käsillä voi olla jo mukavasti vakiintunut toimintatapa.
Pitkällä aikavälillä tämä havainto siitä, että hätäily kannattaa, ei kuitenkaan päde. Vaikka joskus harvoin hätäilystä on iloa, useammin siitä on pääasiassa haittaa. Tämä on tärkeä pitää aktiivisesti mielessä. Se on osaltaan keino opettaa mieltämme omaksumaan ennemmin oikeasti toimivia, kuin toimimattomia toimintamalleja.
4. Hätäillessä tehdyt ratkaisut tuntuvat selkeiltä ja siksi hyviltä
Stressireaktion aikana kykymme nähdä vaihtoehtoja on tuntuvasti kaventunut. Tämä voi johtaa ajattelun mustavalkoistumiseen. Kun vaihtoehtoja on vähemmän, on toiminta selkeämpää. Tämä viehättää mieltämme seuraavasta syystä:
Ihmisen keho pyrkii olemaan energiatehokas kokonaisuus, minkä vuoksi se pyrkii säästämään energiaa mm. suosimalla mustavalkoista ajattelua ja erilaisia valmiita ajattelun konsepteja (nyrkkisäännöt, tutut kokonaisuudet). Mitä vähemmän ajattelemme ja mitä enemmän tiedämme valmiiksi, sitä vähemmän energiaa ajatteluun tuhlaantuu. (Ajattelu on hyvin paljon energiaa vievää.) Siksi mustavalkoisuus tuntuu usein hyvältä.
Kun soppaan vielä heittää ilmiön nimeltään kognitiivinen dissonanssi, eli mm. tapamme selittää ajatuksemme ja ratkaisumme jälkeenpäin hyviksi ja oikeiksi, näyttäytyvät hätäillessä tehdyt ratkaisut varsin oivallisina. Suomeksi sanottuna: onnistumme helposti valehtelemaan itsellemme, että toimimme hyvin, vaikka objektiivisesti katsottuna paljon parempiakin ratkaisuja olisi usein ollut olemassa.
Tämäkin on osittain tahaton tapa glorifioida hätäilyä. Sitä en suosittele tehtäväksi. Mitä enemmän kerromme itsellemme, että toimimme hätäillessämme hyvin ja oikein, sitä alttiimpia olemme turvautumaan hätäiseen toimintaan myös tulevaisuudessa.
Lopuksi
Toivottavasti koit artikkelin hyödylliseksi. Yllä mainittujen asioiden sisäistäminen ja käyttäminen on viimeisen parin vuoden aikana vähentänyt selkeästi ainakin omaa, vaikeissa tilanteissa syntyvää tapaani hätääntyä ja toimia hätäännyksen vallassa. Samanlaisista kokemuksista ovat raportoineet myös jotkut muut tuntemani ihmiset, joten uskoisin, että ainakin jotain perää tässä on.
Korostan, että kaikki edellä listattu liittyy pitkällä aikavälillä tapahtuvaan itsensä kehittämiseen. Erilaiset toiminta- ja ajatusmallit istuvat meissä usein syvällä, joten niitä ei ole useinkaan kovin helppoa muuttaa nopeasti. Kokemuksesta kuitenkin sanon, että pitkällä aikavälillä tapahtuva malliensa hiominen johtaa varsin hyviin tuloksiin. Suosittelen lämpimästi!
Rakkaudella,
Jevgeni
Muuta aiheeseen liittyvää:
Lämmin kiitos lukemisesta!
