Joukossamme kulkee monia varsin karismaattisia henkilöitä. Useimmilla heistä on puhtaat jauhot pussissa, mutta osalla ei niinkään. Millaisissa tilanteissa meidän kannattaa olla erityisen varuillamme, jotta emme tule tavalla tai toisella huijatuksi?
Olen viime aikoina innostunut lukemaan karismasta ja karismaattisuudesta. Olen plärännyt melkoisen määrän aihetta käsitteleviä tieteellisiä julkaisuja, mutta lueskellut myös maalikoiden pohdintoja aiheesta. Jälkimmäisissä hyvin keskeinen aihe tuntuu olevan ns. karisman pimeä puoli.
Pimeällä karismalla tarkoitetaan näissä teksteissä sitä karismaa, jota käyttävät erilaiset vallanhimoiset diktaattorit ja kulttijohtajat, rahanhimoiset ammattihuijarit, tai esimerkiksi luihut romanssihuijarit. Tämä aihe tuntuu kiinnostavan kovasti.
Pohditaan mekin siis tänään kaikenkarvaisia huijareita. Kyynaamoja, kuten eräs kaverini heitä aikoinaan nimitti.
Kuinka todennäköistä on langeta karismaattisen huijarin ansaan? Kuinka voimattomia olemme heidän sulojensa edessä? Entä millaisissa tilanteissa näitä sulavapuheisia hyypiöitä kannattaa erityisesti varoa?
(PS. Koska aihe kiinnostaa, perustin sille myös oman sähköpostilistan, jolle tulen jatkossa lähettämään enemmänkin aiheeseen liittyviä postauksia. Mikäli kiinnostaa, niin voit liittyä siihen allaolevasta lomakkeesta!)
Karisman tarkoitus ja kuinka se mahdollistaa myös huijareiden touhut
Karisman evolutiivisen mallin mukaan (kts. esim. Grabo et al., 2017) karismaattiseksi koettu käyttäytyminen on kehittynyt viestiksi siitä, että kyseinen yksilö omaa koordinointi- eli johtamiskykyä. Karismaattisuutensa vuoksi he tulevat myönteisellä tavalla tunnistetuiksi muiden toimesta, jolloin joukko voi nostaa heidät johtajiksi.
Odotettu hyöty on tällöin molemminpuolinen: johtajaksi nostettu pääsee nauttimaan asemansa tuomista eduista, kun taas johdettavat saavat itselleen toimeliaan ja ratkaisukykyisen johtajan*. Biologiassa tästä molemminpuoliseen hyötyyn johtavasta karismaattisesta viestinnästä käytetään termiä honest signaling eli rehellinen signalointi/viestintä.
(Käsite johtaja on tässä varsin joustava, eikä sen tarvitse tarkoittaa formaalia johtajaa. Kyse on ihmisestä, jolla on käsissään ratkaisu johonkin ajankohtaiseen ongelmaan. Ongelma voi olla käytännöllinen, sosiaalinen, psykologinen, poliittinen tai mitä tahansa muuta. Kuitenkin jokin, mikä hiertää jotakuta. Jotain, jonka ratkaisemiseksi yksilö tai ryhmä on valmis vastaanottamaan apua karismaattiselta henkilöltä.)
Rehellisen signaloinnin vastapari on epärehellinen signalointi, dishonest signaling. Sillä tarkoitetaan karismaattista viestintää, joka johtaa vain yksipuoliseen hyötyyn. Karismaattinen henkilö nostetaan johtajaksi, mutta hän ei kuitenkaan tuota seuraajilleen todellista hyötyä, vaan paljastuu tyhjänpuhujaksi. Seuraajille jää käteen Musta Pekka. Tai pahempaa.
Tätä jälkimmäistä signaloinnin tyyppiä käyttävät myös erilaiset kyynaamat. He käyttäytyvät tavalla, joka saa heidät vaikuttamaan kyvykkäiltä, luotettavilta ja hyväntahtoisilta, mutta kun maksun aika koittaa, he paljastuvat olevansa kaikkea muuta.
Emme ole voimattomia karismaattisen huijarin edessä: karisman 3 varomekanismia
Kuinka alttiita olemme lankeamaan erilaisten karismaattisten huijareiden ansaan? Onko meillä mitään mahdollisuuksia välttää huijatuksi tuleminen, mikäli joudumme tällaisen henkilön tähtäimeen?
Hyvä uutinen lienee se, että emme ole tällaisissa tilanteissa lainkaan voimattomia. Pikemminkin päinvastoin. Karisman evolutiivisen mallin mukaan olemme kehittyneet myös tunnistamaan epärehellisen signaloinnin merkkejä. Niistä keskeisimpiä ovat seuraavat:
Onko tilanteessa potentiaaliselle huijarille koituvaa painavaa henkilökohtaista riskiä? Jos hän ei kykene lunastamaan paikkaansa ja tuottamaan seuraajilleen lupaamiaan hyötyjä, niin kärsiikö hän siitä jotenkin? Joutuuko hän vastuuseen tekemisistään? Menettääkö hän maineensa ja asemansa? Joutuuko hän vankilaan? Hakataanko tai tapetaanko hänet? Mitä todellisempi riski, sen rehellisempi toimija on todennäköisesti kyseessä. Huijari välttää todellisen riskin ottamista.
Onko henkilöllä näyttöjä aiemmista onnistumisista? Onko henkilö jo kyennyt tavalla tai toisella todistamaan, että hän kykenee tuottamaan muille sen hyödyn, jota hän lupaa? Arkinen esimerkki tämän varomekanismin ilmenemisestä on se, että työnantaja pyytää työnhakijalta ansioluettelon ja työnäytteitä, joilla todistaa hyötynsä.
Onko henkilöllä myönteinen maine ja liittolaisia, jotka takaavat hänen luotettavuutensa? Ovatko muut ihmiset valmiita laittamaan oman päänsä tai maineensa pantiksi tämän yksilön puolesta? Arkinen ilmentymä tästä on suositusten pyytäminen työnhaun yhteydessä työnhakijan aiemmilta pomoilta ja työkavereilta. Yrittäjien ja bisnesten tapauksessa taas haluamme nähdä heidän asiakkaidensa palautteita.
Edellä sanottu ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö järkeään ja varovaisuuttaan kannattaisi kuitenkin käyttää. Kaikki edellisistä ovat nimittäin myös feikattavissa, varsinkin lyhytaikaisesti.
Karismaattisilla huijareilla on valtavasti uhreja niin rahan kuin rakkaudenkin maailmassa, eikä se ole sattumaa. He ovat taitavia hyödyntämään paitsi ihmisten evolutiivisia taipumuksia karismaattisuuden arvostamisessa, mutta kyse on myös muusta.
He nimittäin myös tietävät, että ihmistä on helppoa höynäyttää siksikin, että ihminen haluaa heidän tarjoamaansa asiaa niin helvetin kovasti, että on valmis sulkemaan silmänsä aivan selkeiltäkin vaaran merkeiltä.
Epätoivoinen tai helppojen tulosten perässä juokseva ihminen on erityisen altis vaaralle
- ”Olet tämän nettisivun miljoonas kävijä! Onnittelut, voitit juuri miljoona euroa! Syötä vain luottokorttisi numero ja rahat ovat jo huomenna tililläsi!”
- ”Terveppä terve, täällä hyväntahtoinen ystäväsi Abdul Nigeriasta. Setäni, satumaisen rikas sulttaani Timantti-Jamal kuoli juuri, ja minun pitäisi siirtää hänen rahansa hetkeksi sinun tilillesi. Saat palkkioksi miljoona euroa! Jos epäilet, niin mä vannon olevani rehellinen ja tarvitsevani sun apu suuressa hädässä ja surussa!”
- ”Olen juuri leskeksi jäänyt lääkäri ja liikemies Yhdysvalloista. Vapaa-aikanani urheilen, harrastan sijoittamista ja pyöritän lääkärifirmaa. Vanhoilla päivilläni etsin yhä rakkautta ja mukavaa naista vierelleni. Jos haluat, voisimme chättäillä ja tutustua paremmin.”
Vaikka nämä klassiset huijaukset ovatkin karkeita ja läpinäkyviä, valtava määrä ihmisiä lankeaa niihin edelleen. Ei siksi, että ihmiset olisivat varsinaisesti pölvästejä. Kyllä he usein tunnistavat vaaran merkit. Samalla heidän himonsa tarjottua asiaa kohtaan on kuitenkin niin valtava, että he ovat valmiita antamaan huijarille mahdollisuuden. Helppo raha tai rakkaus houkuttaa yksinkertaisesti niin paljon, että päähän pesiytyy petollinen ajatus:
”Entä jos tämä nyt sitten kuitenkin kaikesta huolimatta on ihan todellinen ja rehellinen toimija?”
Tämän jälkeen se onkin sitten menoa. Huijari kyllä puhuu vähääkään vastaanottavaisen ihmisen ympäri.
Varo sulavapuheista hyypiötä erityisesti tässä tilanteessa
Elämässämme joudumme kohtaamaan tietyn ristiriidan: missä määrin luottaa, ja missä määrin epäillä muita ihmisiä? Molemmat ääripäät ovat huonoja. Liian luottavaisena voi joutua huijatuksi, liian epäileväisenä taas moni hyväkin asia menee meiltä ohi.
Karismaattisten, mutta tuntemattomien ihmisten kanssa toimiessa kannattaa ottaa riittävästi aikaa ja katsoa, kuinka kyseinen ihminen toimii pitkällä aikavälillä. Varmista myös, että tyyppi ei pysty katoamaan kuin maan nielemänä.
Aivan erityisen varovainen kannattaa olla silloin, kun potentiaalinen huijari haluaa edetä nopeasti. Jos tilanne on paineistettu, laita hälytyskellot päälle. Karismaattisilla huijareilla on usein olevinaan hirveä kiire. Tämä on tietoinen taktiikka, jolla luodaan aikapainetta. ”Toimi nyt heti, tai menetät mahdollisuutesi!”
Huijari ymmärtää, että hänen kulissinsa ei voi pysyä pystyssä ikuisesti. Ennen pitkää paljastuu, että hänellä ei ole tilanteessa tukenaan ylempänä mainittuja luotettavuuden merkkejä: painavaa henkilökohtaista riskiä, uskottavia näyttöjä aiemmista onnistumisista tai myönteistä mainetta.
Kun huijari saa jotakuta puijattua, hän ei jää odottamaan seuraamuksia, vaan ottaa ja katoaa. Tai jos ei katoa, niin pelaa itsensä sellaiseen tilanteeseen, ettei häntä voida saada selvään syytteeseen teostaan. ”En se minä ollut” ja ”tässä on varmaan tapahtunut jonkinlainen väärinkäsitys” tai ”tässä on nyt tapahtunut odottamaton vastoinkäyminen”.
Siksi vastaanottavan osapuolen etuna on a) olla kiirehtimättä, b) tutustua toimijaan ja tämän maineen kestävyyteen rauhassa sekä c) varmistaa, että jos tyyppi kusettaa, niin hänet saa jonkinlaiseen – mieluusti painavaan- vastuuseen teostaan. Valitettavasti mikään näistäkään ei ole varma keino, mutta kuitenkin tyhjää parempi.
Karisma on paljastunut kiinnostavaksi aiheeksi, ja kirjoitan siitä todennäköisesti lisää jatkossakin. Mikäli aihe kiinnostaa, niin klikkaa itsesi ylempänä mainitulle sähköpostilistalle.
Kunnioittaen,
psykologi J. Nietosniitty
Tässäkin postauksessa lähteenä toimi ensisijaisesti Grabo, A., Spisak, B. R., & van Vugt, M. (2017). Charisma as signal: An evolutionary perspective on charismatic leadership. The Leadership Quarterly, 28(4), 473-485.
