Mitä on hypergamia ja mitä siitä tulisi ajatella?
Minua pyydettiin kirjoittamaan teksti hypergamiasta. Tutustuin aihetta käsitteleviin teksteihin, tieteellisiin tutkimuksiin sekä luin myös aihetta käsitteleviä nettikeskusteluja. Alempana avaan sitä, mitä opin sekä nostan esiin omia mielipiteitäni kyseisestä aiheesta.
Hypergamialla tarkoitetaan ylöspäin naimista eli sitä, että menemme naimisiin ihmisen kanssa, joka on meitä varakkaampi ja/tai koulutetumpi. Nettikeskusteluissa hypergamia esitetään ensisijaisesti asiana, jota tekevät juuri naiset.
Tämä on historiallisesta näkökulmasta osin perusteltua, sillä miehet ovat olleet perinteisesti se koulutetumpi ja varakkaampi sukupuoli. Siten on ymmärrettävää, että ylöspäin ovat joutuneet naimaan juurikin naiset.
Pelkästään naisia koskeva ilmiö tämä ei kuitenkaan ole. Myös miehet voivat naida ylöspäin. Historiallisesti tätä on tapahtunut paljon, sillä esimerkiksi liittoumia on solmittu siten, että lupaava miehenalku on naitettu sukuun, jolla on valtaa ja varallisuutta. Samalla myös oman suvun asemaa on saatu vahvistettua.
Miesten hypergamiaa on olemassa myös modernissa maailmassa. Olen itsekin naimisissa naisen kanssa, joka on itseäni varakkaampi. Eli kyllä tämä meiltä miehiltäkin onnistuu. Samalla on kuitenkin todettava, että tutkimustenkin valossa ilmiö koskee merkittävästi enemmän naisia kuin miehiä.
Hypergamia ärsyttää monia – Miksi?
Nettikeskusteluissa hypergamia leimataan usein kielteiseksi ilmiöksi ja sitä harjoittavia naisia syyllistetään kullankaivajiksi, pinnallisiksi sekä moraalittomiksi. Omasta mielestäni tämä syyllistäminen on aiheetonta. Ylöspäin naiminen on yksi toimintamalleista, joilla voimme ”edetä elämässä”, enkä koe sitä sen enempää moraalittomana kuin useimpia muitakaan tapoja.
Väite moralittomuudesta tuntuu usein perustuvan siihen, että elämässä eteneminen avioliiton avulla nähdään liian helppona keinona verrattuna esimerkiksi opiskelun tai työnteon avulla etenemiseen.
Olen tästä eri mieltä. Työskentelen osittain deittialalla eli pidän deittivalmennuksia ja olen kirjoittanut kirjan nettideittailusta. Tältä pohjalta väitän, että naimisiin pääseminen ei ole suinkaan helppoa, sillä monella ihmisellä on valtavia haasteita löytää itselleen kumppani. Puhumattakaan siitä, että onnistuisi löytämään vieläpä itseään varakkaamman ja menestyneemmän kumppanin!
Osittain kritiikki naisten hypergamiaa kohtaan vaikuttaa perustuvan myös kritiikin esittäjän omaan asemaan. Jos itse sattuu olemaan miehenä matalasti koulutettu, vähävarainen sekä ei-niin-hyvännäköinen, niin asia ymmärrettävästi huolestuttaa. naiset valitsevat vierelleen vain menestyneitä ja hyvännäköisiä kumppaneita, niin onko tällaisella miehellä edes mahdollisuutta löytää itselleen parisuhdetta?
Oman kokemukseni valossa tositilanne ei onneksi ole näin synkkkä. Toki alhainen koulutus- ja tulotaso sekä vähemmän imarteleva ulkonäkö vaikeuttavat pariutumista. Kokonaan ne eivät sitä kuitenkaan estä.
Koulutustasoon sekä varakkuuteen liittyvä hypergamia
Lukemissani hypergamiatutkimuksissa ilmiön kuvaamiseen käytetään toistuvasti kahta erilaista muuttujaa: koulutustasoa sekä tulotasoa. Voimme naida ylöspäin menemällä avioon itseämme koulutetumman tai varakkaamman henkilön kanssa.
Mitä tutkimukset sanovat näiden kahden erosta?
Koulutustasoon liittyvä hypergamia
Vaikuttaa siltä, että naisten koulutuksellinen hypergamia on totisinta totta monissa Afrikan ja Aasian maissa, mutta rikkaissa länsimaissa ilmiö on viime vuosikymmeninä muuttunut tai jopa heilahtanut päälaelleen. Yhä useammassa länsimaassa naiset ovat keskimäärin koulutetumpia kuin miehet. Samalla on lisääntynyt myös naisten todennäköisyys mennä naimisiin itseään vähemmän koulutettujen miesten kanssa. Tältä osin väitteet naisten liiallisesta* hypergamiasta eivät vaikuta pitävän paikkaansa.
Tulotasoon liittyvä hypergamia
Tulotasoon perustuva hypergamia ei vuorostaan vaikuta muuttuneen myöskään länsimaissa. Tutkimusten valossa naiset kaikista yhteiskuntaluokista näyttävät suosivan miehiä, joiden tulot ylittävät heidän omansa. Mielenkiintoisesti vaikuttaa jopa siltä, että mitä menestyneempi nainen on, sitä tärkeämpää on se, että mies on tulotasoltaan vieläkin menestyneempi.
En osaa sanoa mistä tämä voisi johtua, mutta henkilökohtaisesti ymmärrän tätä hyvin. Jos olen itse panostanut valtavasti aikaa ja vaivaa urani rakentamiseen, niin toki toivon, että kumppanini osaa samaistua tavoitteisiini ja elämäntapaani. Todennäköisimmin kumppani osaa ymmärtää minua, jos hän on itsekin samanlainen.
Koska myös varakkaat sekä koulutetut naiset näyttävät tutkimusten valossa suosivan itseään varakkaampia miehiä, ei kyse voi olla yksinkertaisesti vain siitä, että naiset haluavat itselleen lisää resursseja kuten rahaa. Ennemminkin ymmärrän tämän niin, että varakkuus on merkki siitä, että kyseinen ihminen on älykäs ja kyvykäs. Varallisuus nähdäänkin ehkä eräänlaisena mittarina, joka tuo tämän älykkyyden ja kyvykkyyden esiin. Ja tottakai sekä monet naiset että miehet arvostavat kumppanissaan sitä, että tämä on kyvykäs.
Myyntivaltti ei siten ole tässä varakkuus itsessään, vaan se, mitä varakkuus symboloi: älykkyyttä, kyvykkyyttä, uutteruutta, sitoutumista ja vastaavia asioita.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että jokainen, joka on köyhä, olisi jotenkin kyvytön ja tyhmä. Olen lähtöisin vähävaraisesta mamuperheestä ja tiedän siksi ihan hyvin, kuinka hemmetin vaikeaa sieltä pohjalta on päästä pois, vaikka älyä ja kykyä siihen teoriassa olisikin.
Entä se ulkonäkö?
Nettikeskusteluissa nousee esiin myös ulkonäön merkitys. Moni vaikuttaa ajattelevan, että naisille kelpaa vain hyvännäköinen kumppani. Tähän aiheeseen liittyen en löytänyt tutkimuksia, joten seuraava huomio perustuu vain omiin kokemuksiini.
Oikeastaan kaikki tuntemani pariskunnat (niin naimisissa olevat kuin naimattomatkin) vaikuttavat olevan ulkonäkönsä perusteella pitkälti ”samalla tasolla”. Mieleeni ei tule yhtäkään pariskuntaa, jossa toinen osapuoli olisi merkittävällä tavalla paremman näköinen kuin toinenkaan osapuoli. Tämä koskee sekä ns. hyvännäköisiä että vähemmänkin hyvännäköisiä ihmisiä.
Tältä pohjalta oma arvioni on se, että niin naiset kuin miehetkin kelpuuttavat vierelleen kumppanin, jonka ulkonäkö on samantasoinen kuin heidän omansakin.
Entä jos olet vähävarainen ja matalasti koulutettu mies?
Tutkimusten valossa naisten hypergamiasta kärsivät ensisijaisesti vähävaraiset ja matalastikoulutetut miehet. He ovat niitä, joiden kelpoisuus on naisten silmissä vähäisintä. Nettikeskusteluiden perusteella nämä miehet ovat myös se ihmisryhmä, joka suhtautuu hypergamiaan kaikkein kielteisimmin, varsin ymmärrettävistä syistä.
Välillä näkee, että ratkaisuksi tilanteeseen näille miehille tarjoillaan mukavia ja ympäripyöreitä korulauseita:
Kyllä se siitä, olet täydellinen juuri tuollaisenasi, kyllä sinä vielä jonkun löydät!
Nämä korulauseet ovat toki hyvää tarkoittavia, mutta eivät mielestäni erityisen hyödyllisiä. Pikemminkin päinvastoin. Ongelmia ei minusta tulisi selitellä piiloon, vaan pohtia sitä, kuinka ne voisi parhaiten ratkaista.
Täydellisessä maailmassa toki kelpaisimme kaikki juuri sellaisina kuin olemme. Nähdäkseni emme kuitenkaan elä sellaisessa maailmassa. Siksi näen kaksi vaihtoehtoa:
1. Voimme voivotella maailman epäreiluutta ja olla siinä tavallaan oikeassakin. Eihän tämä maailma erityisen reilulta vaikuta. En kuitenkaan koe tätä keinoa erityisen hyödyllisenä, sillä se ei muuta omaa tilannettamme.
2. Voimme alkaa tekemään töitä oman kelpoisuutemme parantamiseksi. Tämä voi tarkoittaa itsensä kehittämistä, koulutuksen hankkimista tai vaikka oman tienauspotentiaalinsa parantamista. Tämä tie on usein pitkä ja kivinen, mutta siitä huolimatta se vaikuttaa olevan ainoa varteenotettava ratkaisu, joka vähävaraisille ja matalasti koulutetuille miehille on tarjolla.
Myönnän, etten erityisesti itsekään nauti siitä, että elämä on oravanpyörässä pyörimistä ja taistelua koulutuksesta, menestymisestä ja resursseista. Mieluummin makaisin riippumatossa jossakin lämpimässä paikassa ja tekisin kaikkea muuta kuin töitä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että elämä sujuu yleisesti ottaen paremmin, kun antaudun tämän inhottavan oravanpyörän vietäväksi ja pyrin pärjäämään siinä parhaani mukaan. Toistaiseksi tämä on onneksi vaikuttanut toimivalta ratkaisulta, vaikka erityisen miellyttävää se ei olekaan.
Muistutan myös, että omaa ”kelpoisuuttaan” voi ilmentää myös muilla tavoin kuin koulutuksen ja varallisuuden kautta. Jos asia olisi vain rahasta kiinni, en itsekään olisi päässyt naimisiin, sillä taskuistani löytyy pelkkää tyhjää. Onneksi ihminen voi kuitenkin olla kyvykäs ja vaikuttava monella tavalla. Jos rahan tekeminen ei tunnu omalta jutulta, niin voi pyrkiä tulemaan kyvykkkääksi monella muullakin tavallla.
Oma tapani oli alunperin se, että opiskelin vuosien ajan sosiaalisia taitoja (joissa olin alunperin tosi huono!) ja ihmisten kanssa olemista. Lopulta ”myyntivaltikseni” muodostui se, että minun seurassani oli hauskaa, mukavaa ja helppoa olla. Tämä onneksi riitti, eikä painavaa lompakkoa tai korkeaa sosiaalista asemaa tarvittu.
Oma ongelmani deittailussa oli vuosien ajan se, että olin ihan himskatin ujo ja epävarma, mikä ei ymmärrettävästi ollut erityisen hyvä juttu kumppanin löytämisen kannalta. Asia alkoikin helpottua vasta, kun opettelin eroon ujoudestani. Siksi haluan jälleen suositella aiheesta kertovaa, sähköistä Eroon ujoudesta -kirjaani. Jos kärsit minun laillani ujoudesta ja heikosta itsetunnosta, kannattaa kirja vilkaista läpi, sillä moni on kokenut sen varsin hyödylliseksi.
Rakkaudella,
Jevgeni
Lähteet
Buss, D. M., & Shackelford, T. K. (2008). Attractive women want it all: Good genes, economic investment, parenting proclivities, and emotional commitment. Evolutionary Psychology, 6(1), 147470490800600116.
Chudnovskaya, M., & Kashyap, R. (2020). Is the end of educational hypergamy the end of status hypergamy? Evidence from Sweden. European Sociological Review, 36(3), 351-365.
Esteve, A., Schwartz, C. R., Van Bavel, J., Permanyer, I., Klesment, M., & Garcia, J. (2016). The end of hypergamy: Global trends and implications. Population and development review, 42(4), 615.
Pew Research center. (2017). https://www.pewresearch.org/fact-tank/2017/09/20/americans-see-men-as-the-financial-providers-even-as-womens-contributions-grow/
Qian, Y. (2017). Gender asymmetry in educational and income assortative marriage. Journal of Marriage and Family, 79(2), 318-336.
Saint-Paul, G. (2015). Genes, legitimacy and hypergamy: another look at the economics of marriage. Journal of Demographic Economics, 81(4), 331-377.
