Kirjoitin viime tekstissäni siitä, kuinka en ole hyvinvointi-intoilija, jonka arki pyörisi hyvinvointiteemojen ympärillä. Samalla joudun myöntämään, että koko elämä on ollut tasapainoilua hyvin- ja pahoinvoinnin välillä. Aihetta on joutunut jatkuvasti miettimään ja opiskelemaan, jotta fiilis olisi useammin hyvä kuin huono.
Tämä lienee meille ihmisille ominaista. Kehomme ja mielemme ovat monimutkaisia rakennelmia. Niihin tulee hyvin herkästi jos jonkinlaista häikkää! Sopivan tasapainon löytäminen on todella vaikeaa. Lähes mitä tahansa asiaa voi olla joko liikaa tai liian vähän. Tässä ihan vain muutama esimerkki:
- On huono juttu syödä liikaa ja on huono juttu syödä liian vähän. Sama pätee juomiseen.
- On huono juttu liikkua liikaa ja on huono juttu liikkua liian vähän.
- On huono juttu istua liikaa ja on huono juttu seistä liikaa.
- On huono juttu, jos on liikaa kielteisiä tunteita, ja on huono juttu, jos niitä on liian vähän.
- On huono juttu, jos on liikaa haasteita ja on huono juttu, jos haasteita on liian vähän.
Ja niin edelleen. Sopivan tasapainon löytäminen taas on vaikeaa, sillä elämme myös monimutkaisissa ympäristöissä, jotka ovat alati muuttuvia. Se mikä toimi vuosi sitten, ei ehkä toimi enää tänään. Se mikä toimii tänään, ei ehkä enää toimi ensi vuonna.
Lisäksi kehomme ja mielemme ovat varsin yksilöllisiä. Se mikä toimii jollekulle toiselle, ei ehkä toimi itsellemme. Yksi voi syödä lautasmallin mukaan, toinen sairastuu siitä. Yksi voi tehdä 50 tuntia viikossa töitä, toinen palaa loppuun. Ja niin edelleen.
Hyvinvointi on yksinkertaista vain paperilla
Moni tuttu hyvinvointivinkki on lähtökohtaisesti varsin erinomainen:
- Urheile tarpeeksi ja harrasta monipuolisesti eri lajeja
- Nuku n. 8 tuntia yössä
- Nauti riittävästi läheistesi seurasta
- Syö riittävästi kasviksia
- Vähennä stressia aiheuttavia asioita
OK. Nämä ovat hienoja vinkkejä, jotka toimivat ainakin jossain määrin useimmille meistä, kunhan niitä onnistuu toteuttamaan. Lähes jokainen kuitenkin tietää, kuinka vaikeaa näiden paperilla selkeiden vinkkien jalkauttaminen omaan arkeen oikeastaan onkaan! Tiedämme kyllä, MITÄ meidän pitäisi tehdä, mutta on vaikeaa vastata siihen, KUINKA sen onnistuisimme tekemään!
Elätän itseni työskentelemällä terapeuttina, ja tämä on teema, joka nousee jatkuvasti esille. Kyllä ihmiset tietävät, MITEN heidän kannattaisi toimia. Valitettavasti arkemme sekä yksilölliset tilanteemme vain ovat keskimäärin niin monimutkaisia, että yksinkertaistenkin vinkkien soveltaminen on oikeasti todella vaikeaa!
Terapiassa saatamme painiskella kuukausi- ja vuositolkullakin sen kanssa, että löytäisimme ihmiselle toimivan vastauksen kysymykseen: kuinka saan tämän kaiken toteutumaan juuri omassa arjessani?
Kun oikea näkökulma löytyy, muutos on usein nopea ja voimakas
Terapeuttina todistan usein seuraavaa tilannetta. Ihmisen kanssa ollaan saatettu kuukausikaupalla etsiä ratkaisua johonkin tilanteeseen, eikä sitä meinaa löytyä. Ei, vaikka asiaa on yritetty lähestyä vaikka kuinka monesta eri näkökulmasta! Tässä vaiheessa molemmat osapuolet saattavat olla jo tuskastuneita ja lähellä uskonsa menettämistä. Erityisesti tämä tietenkin koskaa asiakasta, sillä terapiapalvelut ovat Suomessa kalliita.
Sitten jokin kaunis päivä osummekin yllättäen kultasuoneen. Jokin tietty näkökulma tai yksittäinen ajatus avaakin solmun. Tuleekin jokin iso oivallus, joka saa muutoksen liikkeelle. Aivan kuin pato murtuisi ja muutoksen vesimassat pyyhkisivät ongelman pois alta aikayksikön. Jälkeenpäin tulee joskus pohdittua, että ”näinkö pienestö se olikin kiinni?”.
Ratkaisujen löytymisessä siis vaikuttaa korostuvan yksilöllisyys ja ratkaisujen sovittaminen juuri ihmisen omaan arkeen. Keskeisenä haasteena onkin se, kuinka onnistua tässä ilman, että hommaan menee hirvittävä määrä vuosia!
Ripeä ja päättäväinen toiminta kaventaa salaperäisyyden kehää…
Omiin silmiini vaikuttaa siltä, että hyötyä näyttää olevan siitä, että erilaisia vaihtoehtoja ja näkökulmia käydään lävitse suhteellisen ripeästi. Ajatuksia, tunteita tai kiinnostusta herättäviä pohditaan syvemmin, muut hylätään ainakin toistaiseksi (niihin voidaan palata myöhemmin). Tarkoituksena ei ole niinkään oikean, itselleen täysin sopivan lähestymistavan löytäminen heti, vaan sen pohjustaminen. Tarkemmin ottaen ripeä tiedon kerääminen ja tietopohjan rakentaminen.
Visioin tämän eräänlaisena kehän kulkemisena mysteerin ympärillä. Keräämällä tietoa itsestämme ja vaihtoehtoisista ratkaisuisista, kavennamme kehää ja pääsemme yhä lähemmäksi mysteeriä. Lopulta pääsemme aivan ratkaisun tuntumaan, jolloin mikä tahansa yksittäinenkin uusi näkökulma tai ajatus saattaa osoittautua ratkaisevaksi. Padon murtuminen odottaa vain viimeistä, ratkaisevaa tuuppausta.
Rakkaudella,
Jevgeni
