järkijanne ja kylähullu tappeli-kumpi voitti

Olen joskus pari vuotta sitten kirjoittanut jonkin silloin alkaneen Big Brother-telkkariohjelman synnyttämästä hysteria-aallosta. Siitä, kuinka joku tv-viihdepläjäys sai muutoin lähes täyspassiivisen kansan barrikadeille manaamaan sitä, millaista roskaviihdettä meille näytetään.

En ole itse kyseistä ohjelmaa seurannut, mutta yhden jakson testiksi katsottuani totesin, että kyllähän minä aikani voin paremminkin käyttää. Siitä huolimatta ymmärsin paremmin ohjelman katsojia kuin niitä, jotka silmät raivosta kiiluen ja suu vaahdossa huutelevat sieltä barrikadin päältä sitä, millaista roskaa se BB nyt on.

Tämä ymmärrykseni perustui siihen, että ohjelman katsojat sentään onnistuvat viihtymään ohjelman äärellä. Kukaties saavat siitä suorastaan myönteisiä tunteita elämäänsä. Jos joku viihtyy ohjelman äärellä, olkoot se millaista roskaa hyvänsä, vetää hän mielestäni huomattavasti pidemmän korren kuin se, joka menee siitä ohjelmasta tuohtumaan ja siten täyttää mielensä kaikenlaisilla ikävillä fiiliksillä.

Tänään lähes saman ajatuksen palautti mieleeni Jonin kanssa käyty Facebook-keskustelu. Keskustelussa nousivat esiin nämä kaikenmaailman superfood/maadoitus*-tyypit, joiden joitakin juttuja ei voi paikoin hyvälläkään tahdolla kutsua järkeviksi tai perustelluiksi. Pikemminkin he onnistuvat toisinaan kuulostamaan kylähulluilta.

(*Myös nämä kaikenmaailman homeopaatit, enkeliterapeutit, valoravintohihhulit, sähköallergikot ym.)

JärkiJannena heille olisi varsin helppoa naureskella, ellei jatkuvasti näkisi, miten hemmetin kovalla draivilla nuo tyypit toisinaan menevät elämässään! Tämä jengi on paikoitellen niin aidon innostunutta asiastaan ja elämästään, että heidän kasvoiltaan suorastaan säteilee jonkinlainen mielihyvän hehku ja silmissä palavat innostuksen liekit!

Voi olla, että osa tästä porukasta on täysin irrallaan todellisuudesta ja haksahtanut johonkin, joka ei millään tasolla toimi tai pidä paikkaansa (en tietenkään sano, että näin aina välttämättä olisi). JärkiJannena tekisi toisinaan mieli todeta, että hei herätys nyt oikeasti. Tarkemmin ajateltuna he kuitenkin BB:n katselijoiden tapaan vetävät tässäkin pidemmän korren.

Ehkäpä heidän innostuksensa kohde on täyttä huuhaata (jos on), mutta väistämättä tulee mieleen, että tämän huuhaan vuoksi heidän elämänsä voi usein olla innostavampaa, merkityksellisempää, mielenkiintoisempaa tai nautinnollisempaa kuin minun järkijanne-elämäni.

Jollain tasolla voisin jopa myöntää olevani kateellinen heille, sillä itse en osaa noin varauksetta ja antaumuksella suhtautua yhtään mihinkään vähääkään epäilyttävämpään. Ehkäpä kylmä järki on tässä puolellani, mutta vähän kieltämättä arveluttaa se, onko tämä ihan se nautinnollisin tapa elää.

Kylähullujen levittämä, mahdollisesti vahingollinen dis-informaatio on toki asia erikseen, sillä se voi pahimmissa tapauksissa osoittautua aika ikäväksi jutuksi. Sellaista en ihan varauksetta hyväksyisi. Kuitenkin yksilöllisen elämässä viihtymisen kannalta nämä kylähullut näyttävät usein pesevän meitä JärkiJanneja kymmenen nolla.

Mitä johtopäätöksiä tästä tulisi vetää? En tiedä. Ehkäpä sen, että ensi kerralla naureskelen kylähulluille vain puoliääneen.

Rakkautta niin kylähulluille kuin JärkiJanneille toivoo,

Jevgeni