Kannattaako olla aito, kun tutustuu uusiin ihmisiin?

kannattaako olla aito 2

Kannattaako olla aito, kun on vasta tutustumassa uuteen ihmiseen? Tämä aihe on mietityttänyt minua viime aikoina. Olen perinteisesti ajatellut, että uusiin ihmisiin tutustuessa kannattaa olla asiallinen ja hillitty sekä vältellä paljastamasta itsestään asioita, jotka ovat jollain tavoin kiusallisia, intiimejä tai epäedullisia. Olen pyrkinyt maalaamaan itsestäni ikään kuin todellista paremman kuvan.

Pääasiassa koen tuon olevan järkevä toimintatapa, mutta olen kuitenkin viime vuosina alkanut kyseenalaistamaan sitä. En sinänsä kiistä, etteikö olisi järkevää olla tarkkana sen suhteen, mitä toiselle ihmiselle puhuu, mutta kyseenalaistan sen, onko tällainen varovaisuus järkevää kaikissa tilanteissa.

Kimokkeena tälle pohdinnalle ovat kokemukset tilanteista, joissa olen tapojeni vastaisesti ollut alusta asti aito, rehellinen ja paljastanut itsestäni myös asioita, joiden voisi kuvitella olevan kannaltani epäedullisia. Olen puhunut avoimesti puutteistani, outouksistani ja muista ”epäedullisista” puolistani. Vastoin kaikkia odotuksia tämä ei ole suinkaan pilannut tutustumista, vaan johtanut hyviin ja rehellisiltä ja aidoilta tuntuviin ihmissuhteisiin.

Ajan myötä olen alkanut kokeilemaan tällaista lähestymistapaa yhä useammin. En tarkkaile enää niin vahvasti puheitani, vaan puhun sitä, mikä kulloinkin tuntuu hyvältä. Joissain harvoissa tapauksissa tämä on osoittaunut huonoksi toimintatavaksi, sillä minua on pidettyä liian avoimena ja siten outona. Pääasiassa avoimuus ja aitous on otettu kuitenkin hyvin vastaan, eli useimmat kokemukseni ovat olleet hyviä.

Kaikkein hienointa on ollut huomata, että oma avoimuuteni on saanut vastakaikua, ja myös toinen ihminen on uskaltaunut olla avoimempi ja aidompi kuin yleensä olisi. Jotkut ovat sanoneet suoraan, että on mukavaa, kun voi olla ”oma aito itsensä”, eikä pyrkiä antamaan itsestään pelkästään hyvää vaikutelmaa.

Lisäksi tämä on lisännyt omaa mielenrauhaani ja tehnyt tutustumistilanteista rennompia. Kun en ole jatkuvasti huolissani siitä, sanonko jotakin väärää tai kannaltani epäedullista, tutustuminen on tuntunut hauskalta ja helpolta. Tämä on tärkeää, sillä sosiaaliset tilanteet ovat usein itsessäänkin vaikeita. Kaikki toimintatavat, jotka tekevät niistä helpompia, ovat mielestäni tervetulleita.

Kaikki tämä ei tarkoita, että tätäkään toimintatapaa tarvitsisi vetää överiksi. Aitouden ja rehellisyyden lisääminen ei tarkoita, että kaikki omat puutteensä, outoutensa ja elämänsä intiimit yksityiskohdat pitäisi paljastaa heti kättelyssä. Lähinnä tarkoitan sitä, että näistä ei tarvitse olla välttämättä ihan niin tarkkana, kuin olen aiemmin ollut.

Sosiaalisen pelisilmän käyttäminen on tärkeää. Kaikissa tilanteissa ja kaikkien ihmisten kanssa ei tietenkään kannata olla täydellisen avoin. Joissain tilanteissa se on kuitenkin hyödyllistä.

En koe, että olisin vieläkään löytänyt ”täydellistä” tasapainoa avoimuuden ja harkinnan väliltä. Edelleenkin kohtaan tilanteita, joissa minun olisi kannattanut olla enemmän tai vähemmän avoimempi. Kaiken kaikkiaan kuitenkin koen, että avoimuuden lisääminen on tehnyt tutustumisesta hauskempaa, rennompaa sekä johtavan toisinaan aiempaa parempiin ihmissuhteisiin. Tälläkin toimintatavalla vaikuttaa siis olevan hetkensä.

Rakkaudella,

Jevgeni

(Teksti ”Tutustuminen: Kannattaako olla aito?” on julkaistu 9.1.2014 ja sitä on päivitetty 28.7.2021. Lisää vastaavia tekstejä löytyy blogin arkistosta ja videoita videoarkistosta. Kiitos, mukavia luku- ja katseluhetkiä!)

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia