Kapea sosiaalinen kompetenssi sulkee ihmisen pieneen piiriin

Kapea sosiaalinen kompetenssi johtaa siihen, että ihmisen sosiaaliset piirit jäävät yhtä kapeiksi. Hyvin yleinen tilanne on seuraava:

Ihmisellä on elämässään useita sosiaalisuuteen liittyviä haasteita. Hän saattaa kokea sosiaalista ahdistuneisuutta, hän saattaa olla varautunut, hänen on vaikeaa ottaa kontaktia muihin, hän ei oikein osaa keskustella.

Nämä ongelmat eivät kuitenkaan vaivaa häntä suinkaan kaikissa tilanteissa ja kaikkien kanssa! Ihmisellä saattaa olla esimerkiksi sellaisia kaveripiirejä, joissa hän on sosiaalisesti täysin kompetentti. Ja enemmänkin! Ihminen saattaa olla kyseisissä piireissä hyvin arvostettua seuraa. Hän on hauska, karismaattinen, aurinkoinen, haluttu, eräänlainen porukan hengennostattaja.

Tällainen epätasaisuus sosiaalisessa suorituskyvyssä on varsin yleistä. Toisissa tilanteissa ja piireissä ihminen pärjää erinomaisesti, toisissa taas todella heikosti.

Syitä kapean suorituskyvyn taustalla

Tällainen epätasapaino suorituskyvyssä on hämmentävää, kun ottaa huomioon, että lähes mitkä tahansa sosiaaliset tilanteet (piireistä riippumatta) hoituvat pitkälti samoilla sosiaalisilla taidoilla. Jos hallitsee riittävät sosiaaliset taidot yhdessä porukassa pärjäämiseen, niin silloin olettaisi, että ihminen pärjää muissakin porukoissa vähintäänkin riittävän hyvin.

Voidaan kuitenkin tunnistaa muutamia muuttujia, jotka voivat tälle ongelmalle altistaa. Käydään ne läpi.

1. Kokemusta vain tietynlaisesta kulttuurista

Erilaisissa ihmisporukoissa vallitsee keskenään hieman erilainen kulttuuri. Kulttuuri pitää sisällään useita asioita:

• Millaisia asioita tehdään?
• Kuinka yhdessä vietetään aikaa?
• Millaisista aiheista puhutaan?
• Mitkä aiheet ovat tabuja?
• Millaista kieltä käytetään?
• Kuinka pukeudutaan?
• Millaisista asioista ollaan kiinnostuneita?
• Kuinka asioista ajatellaan?
• Mistä tykätään ja mitä vihataan?

Ja niin edelleen. Vaikka jokainen porukan jäsenistä onkin oma yksilönsä, porukka kokonaisuudessa on yleensä suhteellisen samankaltainen keskenään.

Osa ihmisistä saattaa vietää esimerkiksi koko nuoruutensa vain tietynlaisen kulttuurin vaikutuspiireissä. He oppivat toimimaan taitavasti kyseisessä kulttuurissa ja heidän on siksi helppoa ja nautinnollista viettää aikaa sen vaikutuspiirissä.

Samalla altistusta muunlaisille kulttuureille ei ehkä tule tarpeeksi, jolloin muihin kulttuureihin liittyvä ymmärrys ei lisäänny tehokkaasti. Ihminen ei ikään kuin opi muiden kulttuurien tavoille. Kun ihminen joutuukin syystä tai toisesta viettämään aikaa aivan toisenlaisessa kulttuurissa, hän ei oikein tiedä, miten päin olisi.

Käytännön esimerkki:

Vietin vuosina 2014-2018 valtaosan ajastani “hippipiireissä”. Asuin esimerkiksi hippikommuuneissa ja olin kiinnostunut pitkälti samoista asioista kuin useimmat muutkin ympärilläni. Myös ajanviettotavat olivat hulvattoman stereotyyppisiä: hippikavereiden kanssa kokkailtiin kasvisruokaa, käytiin dyykkaamassa, väiteltiin anarkismin luonteesta, hoidettiin kasvimaata ja halailtiin ruohikossa.

Minulla oli kuitenkin myös muunlaisia kaveripiirejä. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa yrittäjäpiirit. Yrittäjäpiireissä pöhistiin businesjuttuja, pörrättiin startup-hautomoissa, väiteltiin siitä, mikä yritys on seuraava suomalainen yksisarvinen, jaettiin vinkkejä hienojen pitchdeckien rakentamiseen ja unelmoitiin ison exitin tekemisestä.

Itse tykkään tutustuttaa eri kaveripiirieni jäseniä toisiinsa, mutta usein tämä johti hassuihin ja jopa kiusallisiin tilanteisiin. Syvästi hippihenkisen ihmisen saattoi olla hyvin vaikeaa sujahtaa sujuvasti yrittäjien joukkoon ja sama toisinpäin. Jälkeenpäin kuulin muutaman kerran jopa taivastelua: minkä ihmeen ituhipin/rahanahneen yrittäjän sä eilen tänne oikein toit? Eihän meillä ollut sen kanssa oikein mitään yhteistä!

Oikeasti yhteistä olisi ollut vaikka kuinka, jos ihmiset eivät olisi itselleen tuntemattomissa piireissä kuin kaloja kuivalla maalla. Muiden ihmisryhmien kulttuureja ja toimintatapoja ei kuitenkaan opi tuntemaan, ellei niissä vietä riittävästi aikaa.

Moni kuitenkin valitsee mieluummin eristäytyä omiin porukoihin kuin tutustua myös muunlaisiin kulttuureihin. Mitään väärää tässä ei sinänsä ole, sillä kuplautuminen on meille ihmisille hyvin luonnollista. Lähinnä joudumme näin tehdessämme pohtimaan sitä, mikä on kuplautumisen hinta. Kuinka suuresta osasta sosiaalista suorituskykyämme luovumme, jos vietämme kaiken ajan vain itsellemme tutuissa porukoissa?

2. Stereotypioiden varassa toimiminen

Kun ihmisellä ei ole kokemusta erilaisten ihmisten kanssa pyörimisestä, jää myös ihmistuntemukseen aukkoja. Ihminen jää luulojensa ja stereotypioiden varaan. Koska hän ei itse tunne läheisesti eri tyyppisiä ihmisiä, hän voi vain kuvitella, millaisia he tarkalleen ottaen ovat.

Tässä ei vielä itsessään ole mitään vikaa, sillä stereotypiat ovat hyvin tehokas keino sosiaalisen ympäristön hahmottamiseen. Vaikka stereotypiat ovat harvoin täysin tosia, on niissä usein varsin merkittävä totuuden siemen. Stereotypiat eivät muodostu sattumalta.

Tärkeää on kuitenkin ymmärtää, että todellisuus on aina paljon stereotypiaa monimutkaisempi ja hienovaraisempi. Vaikka stereotypia sisältäisikin totuuden siemenen, se on silti vain siemen. Jos muiden ihmisten kanssa yrittää tulla toimeen pelkkien luulojen ja mielikuvien pohjalta, toimintamme nojautuu arvailuun.

Ihmiset itse tiedostavat tämän yleensä hyvin. Kun he päätyvät hetkeksi itselleen tuntemattomiin piireihin, he ymmärtävät nopeasti, etteivät oikein tunne ympärillään vallitsevaa tilannetta. Silloin he esimerkiksi päätyvät käyttäytymään varovaisemmin ja vähemmän aktiivisesti. Näin vaikkapa itselleen tutussa ympäristössä hypersosiaalisesta ja kuplivasta pulisijasta tuleekin uudessa ympäristössä hiljainen ja vetäytyvä. Enemmän tarkkailija kuin toimija.

3. Kärjistetyt viholliskuvat

Valitettava ihmiselle ominainen piirre on viholliskuvien muodostaminen. Muodostamme niitä erityisesti niistä ihmisryhmistä, jotka ovat näennäisesti vastaan jotakin sellaista, mitä itse pidämme tärkeänä. Tällöin alamme korostamaan mielessämme toisen ihmisryhmän kielteisiä puolia ja jätämme huomiotta myönteisiä puolia.

Tämä ymmärrettävästi johtaa siihen, että ymmärryksemme näistä toisista ihmisryhmistä muuttuu kapeaksi ja värittyneeksi. Ymmärrys vaihtuu kärjistyneisiin mielikuviin. Kun toista ihmistä pitää jollain tavalla pahana tai vaarallisena, on ymmärrettävää, että muutumme hänen seurassaan varautuneiksi ja vähäpuheisiksi. Rento kommunikaatio muuttuu vaikeaksi. Usein emme halua edes yrittää.

Alla on pari omissa kaveripiireissäni kohtaamaani esimerkkiä keskenään vihoittelevista alakulttuureista. Itse taas olen se kaveri, joka nauttii pitkälti kaikenlaisesta seurasta. Siksi seuraankin hieman surumielisenä näiden ryhmien vihoittelua.

Tunnistan toki, mistä tällaiset mielikuvat kumpuavat, mutta samalla koen niiden olevan haitallisia ensisijaisesti ihmiselle itselleen. Paitsi että tällaiset asenteet vähentävät sosiaalista toimintakykyä, tekevät ne kantajastaan osin myrkyllisen ja altistavat häntä yksin jäämiselle. Minullakin on muutamia tuttuja, joita ei oikein voi kutsua suuriin illanviettoihin, sillä heillä on niin kärkkäitä ja asiattomia mielikuvia muista ihmisryhmistä, etten halua altistaa muita ystäviäni heidän kiukuttelulleen.

Kärjistyneet mielikuvat ovat myös suhteellisen poikkeuksetta varsin harhaanjohtavia. Ne korjaantuisivat, jos kyseiseen ihmiseen tai ihmisryhmän oikeasti malttaisi rauhassa tutustua ja kuunnella heidän ajatteluaan. Tämä kuitenkin tuntuu olevan juuri se, mitä monet kieltäytyvät tekemästä:

“Mähän en muuten TODELLAKAAN halua EDES JUTELLA rasistin/feministin/suvakin/rajakin/kokkarin/jne kanssa!”

Itse ajattelen, että kannattaisi haluta. Tosielämässä joudumme toisinaan tulemaan toimeen ihan kaikenlaisten ihmisten kanssa ja siksi kompetenssia heidän kanssaan toimimisesta voi olla kannattavaa kehittää.

4. Ilman totuttua tukea jääminen

Ihmisen sosiaalinen suorituskyky voi laskea vieraissa porukoissa myös siksi, ettei hänellä ole siellä tukenaan tiettyjä, tuttuja ihmisiä. Käytännön esimerkki on vaikkapa ujohko ihminen, joka on tottunut siihen, että hänen vierellään on hänen läheinen ystävänsä. Ystävän tukemana tämä ihminen uskaltaa osallistua keskusteluihin ja veistellä rohkeasti vitsiä. Jos ystävää ei jostain syystä olekaan paikalla, tämän ihmisen uskallus katoaa ja hänestä tulee oitis hiljainen ja varautunut.

Itselläni on tästä myös eräs omakohtainen kokemus. Minulla oli nuorena paha ärrävika ja puhuin sen vuoksi aika epäselkeästi. Minulle tutut ihmiset olivat kuitenkin jo aikaa sitten tottuneet siihen, eivätkö varmaan edes huomanneet enää koko puhevikaani. Pystyin luottamaan siihen, että puheeni ymmärretään vaivatta, enkä siksi hävennyt puhumista.

Kun sitten jouduin vähän toisenlaisiin ympäristöihin, joissa paikalla oli pääasiassa minulle vähemmän tuttuja ihmisiä, pelkäsin suuni avaamista. Ajattelin, että puhevikani on hirvittävän nolo! Välttelin ärrän lausumista niin kovasti, että opin lopulta muodostamaan pitkiäkin lauseita siten, ettei niissä ole yhtään ärrää sisältävää sanaa!

Käytännössä olin siis tutuissa porukoissa hyvin äänekäs ja eloisa, toisissa taas hiljainen ja itseäni häpeilevä seinäkukkanen.

Laajan sosiaalisen suorituskyvyn hyödyt

Ylempänä puhun suhteellisen ylistävään sävyyn kyvystä toimia sulavasti erilaisissa porukoissa ja kulttuureissa. Se ei kuitenkaan johdu siitä, että kapeassa sosiaalisessa suorituskyvyssä olisi sinänsä mitään vikaa. Yksikään ihminen ei ole sen vähäisempi siksi, ettei tule sulavasti toimeen kaikissa sosiaalisissa tilanteissa.

Tämän blogin keskeisenä aiheena on kuitenkin hyvä ja mielekäs elämä sekä esimerkiksi stressin ja ahdistuneisuuden vähentäminen. Tässä kontekstissa laajasta sosiaalisesta suorituskyvystä on merkittävä hyöty. Kun tulemme hyvin toimeen mitä erilaisimmissa sosiaalisissa tilanteissa, sen helpompaa elämämme yleensä on. Itsevarmuus on silloin korkeampaa ja stressiä sekä ahdistuneisuutta on vähemmän.

Tämä ei toki onneksi tarkoita sitä, etteikö ihminen voisi elää varsin erinomaista ja onnellista elämää silloinkin, vaikka suorituskyky olisikin kapeaa. Vietämme kuitenkin valtaosan ajastamme lähinnä tuttujen ihmisten seurassa. Siinä mielessä laaja sosiaalinen suorituskyky on ennemmin kiva bonus kuin ehdoton onnellisuuden edellytys.

Jos kuitenkin olet kiinnostunut nostamaan omaa sosiaalista suorituskykyäsi ja kärsit esimerkiksi sosiaalisesta ahdistuneisuudesta ja ujoudesta, suosittelen esimerkiksi tekemääni Eroon jännittämisestä -verkkokurssia.

Rakkaudella,

Jevgeni