Karisma. Voimallinen termi, joka tuo mieleen niin hyviä, kuin huonojakin asioita. Siitä tulevat mieleen niin valovoimaiset, yhteisöään palvelevat johtajat, kuin erilaiset suustaan sulavat huijaritkin. Moni kaipaisi itselleen lisää karismaa, mutta samalla kavahtaa sen potentiaalista voimaa.
Tälle ristiriitaiselle suhtautumiselle on useita syitä, joista ehkä tärkeintä avaan tässä tekstissä. Aivan ensimmäiseksi haluan kuitenkin heittää ilmaan pienen pohdinnan:
Mitä hyötyä meille ihmisille edes on siitä, että joukossamme kulkee henkilöitä, jotka koetaan karismaattisina? Mikä on heidän hyötynsä laajemmalle yhteisölle? Miksi meille edes on evoluution saatossa kehittynyt sellainen asia kuin karismaattisuus?
Karisma ja koordinoinnin tarve
Evoluutiopsykologit (kts. esim. Grabo ja kumppanit, 2017) ovat ehdottaneet karisman olemassaololle seuraavaa selitystä.
Kun ihmisten yhteisöt alkoivat kivikaudella kasvaa kokoa, alkoi niihin kohdistua aivan uudenlaisia haasteita. Mitä enemmän ihmisiä ja mitä monimutkaisempaa toimintaa, sitä vaikeampaa sitä kaikkea on koordinoida!
Käytännössä kivikauden yhteisöt kohtasivat haasteita kuten
- aiempaa suurempien metsästysretkien ja monimutkaistuvien metsästystaktiikoiden koordinointi,
- sotaretkien sekä puolustuksen koordinointi, sekä
- muutot ja vaaellukset, eli käytännössä suurten ihmisjoukkojen liikuttaminen.
Mitä tätä varten vaaditaan? Organisointi- ja koordinointikykyisiä yksilöitä. Käytännössä siis johtajia.
Pienessä yhteisössä johtajan tunnistaminen ei ole vaikeaa. Jokainen yhteisön jäsen tuntee jokaisen, ja pienessä joukossa kaikesta voidaan sopia kasvokkain. Tiedetään, kehen voidaan luottaa. Jokaisen kyvyt tunnetaan.
Kun yhteisö kasvaa kokoa, tämä ei enää onnistu. Kaikki eivät enää tunne kaikkia. Suuren joukon keskuudesta voi olla vaikeaa päätellä sitä, kuka olisi sopivin johtajaksi.
Asiaa tuskin helpottaa sekään, että osa johtajiksi itseään tunkevista ei sellaiseksi todellakaan sovi! Johtajaksi taas halutaan, koska johtaja pääsee vähääkään kehittyneemmässä yhteiskunnassa nauttimaan monista eduista. Enemmän ravintoa, enemmän vastakkaisen sukupuolen suosiota, enemmän valtaa…
Eli tullaan tilanteeseen, jossa johtajiksi saattavat haluta sekä he, jotka oikeastikin kykenisivät johtamaan, että myös kaikenlaiset helppoheikit, joita kiinnostaa varsinaisen hyödyn tuottamisen sijaan ihan muut asiat.
Yhteisö joutuukin vaikean valinnan eteen. Kenelle luottaa johtajuus? Kuka johtajiksi hamuavista olisi sellainen, jota seuraamalla myös me muut hyödymme? Kuka johtajista olisi sellainen, joka ihan oikeasti lunastaisi sen oman paikkansa, eikä pettäisi meitä?
Olisipa kerrassaan kätevää, jos jos me voisimme kukin tahollamme, mutta samalla suhteellisen yksimielisesti tulla jonkinlaiseen järkevään lopputulemaan! Ja olisipa kätevää, jos kykenisimme vieläpä tekemään tämän nopeasti, mikäli jokin tiukaksi äitynyt tilanne sitä vaatii…!
Karisma – Uskottava vihje siitä, että ihmisellä on koordinointipotentiaalia
No sattuipas sopivasti! Juuri tällaiseksi mekanismiksi nimittäin sopii se, mitä me kutsumme karismaksi.
Kun ihmisiltä on tutkimuksissa kysytty sitä, millaisia piirteitä ja ominaisuuksia he liittävät karismaattisuuteen ja johtajuuteen, niin vastaukset ovat varsin samansuuntaisia. Jostain syystä meillä on keskenämme hyvinkin samankaltainen käsitys siitä, millainen on pätevä johtaja!
Entä mikä näitä lukuisia erilaisia ominaisuuksia yhdistää? Se, että ne kaikki lisäävät tavalla tai toisella yksilön todennäköisyyttä onnistua asioiden, ihmisten ja tilanteiden koordinoimisessa.
Evolutiivisesta näkökulmasta erilaiset karisman signaalit ovatkin keskimäärin uskottavia vihjeitä siitä, että yksilöltä löytyy koordinointikykyä. Siihen, mitä nämä signaalit tarkalleen ottaen ovat, mennään tulevissa teksteissä. Tässä vaiheessa riittää tieto siitä, että mitä enemmän niitä yksilöllä on, sen todennäköisemmin muut pitävät häntä koordinointikykyisenä eli karismaattisena.
Huomatkaa sanat keskimäärin uskottavia vihjeitä. Puhe on nimenomaan vihjeistä, ei lupauksista. Valitettavasti nimittäin tapahtuu sitäkin, että karismaattiselta vaikuttava ihminen paljastuukin lopulta aivan lössöksi, jolla ei todellakaan ole sitä odotettua koordinointikykyä. Tällöin ei liene liiallista puhua siitä, että ihminen on saanut huijatuksi seuraajiaan.
Tämänkin vuoksi suurempi vihjeiden määrä lisää uskottavuutta. Mitä enemmän niitä on, sen todennäköisimmin edes osa niistä paljastuu merkeiksi todellisesta ja molemminpuolisesti hyödyllisestä koordinointikyvystä.
Tässä piilee ehkä myös selitys sille, miksi karisma on usein niin viehättävää. Karismaattinen ihminen on todennäköisesti kyvykäs ihminen. Kyvykäs ihminen taas on todennäköisemmin se, jonka lähelle hakeutuminen nostaa todennäköisyyttä sille, että omakin elämämme tavalla tai toisella paranee.
Karismaattinen ihminen näyttäytyy siis eräänlaisena tärppinä paremmasta tulevaisuudesta. Hänellä on potentiaalia auttaa jonkin elämässämme olevan akuutin ongelman ratkaisemisessa. Kyseinen ongelma taas voi liittyä niin arkisiinkin aiheisiin, kuin yhteisöä liikuttaviin laajoihinkin kysymyksiin.
Esimerkkejä arkisista aiheista ovat tiimin järkevä johtaminen työelämässä, kaveriporukan menojen suunnittelu, tai vaikkapa parisuhteen rakentaminen. Esimerkkejä laajoista aiheista taas ovat vaikkapa politiikka tai jonkinlainen yhteisöä hyödyttävä vaikuttaminen.
Lyhyt tiivistelmä
Ihmisten yhteisöissä kaivataan koordinointikykyisiä yksilöitä, jotka kykenevät johtamaan joukkoa vaativissa tilanteissa. Johtajaksi taas pyrkii sekä kyvykkäitä, että vähemmän kyvykkäitä henkilöitä.
Karisma on kehittynyt suhteellisen tarkaksi ja nopeasti toimivaksi mekanismiksi, jonka avulla yhteisö osaa tunnistaa todennäköisesti päteviä yksilöitä. Kuten hyvin tiedämme, mekanismi ei ole erehtymätön, mutta tyhjää parempi. Useimmat helppoheikit jäävät filtteriin.
Kunnioittaen,
psykologi J. Nietosniitty
Tekstin keskeisenä lähteenä toimi varsin erinomainen (tämä kannattaa oikeasti lukea ajatuksella läpi!) Grabo, A., Spisak, B. R., & van Vugt, M. (2017). Charisma as signal: An evolutionary perspective on charismatic leadership. The Leadership Quarterly, 28(4), 473-485.
