Hei!
Mistä puhua ihmisen kanssa, jonka on vasta tavannut? Millaisista aiheista voi ja kannattaa jutella? Mitkä ovat samaan aikaan sekä tarpeeksi helppoja, että tarpeeksi turvallisia aiheita keskustelun rakentamiseen?
Olen aiemmin julkaissut “22 aihetta, joista keskustella treffeillä “-tekstin. Mikäli olet suuntaamassa treffeille tai tutustumassa uuteen ihmiseen “siinämielessä”, kannattaa lukea mieluummin tuo teksti. Tämänkertaisessa tekstissä taas haluan käsitellä sitä, mistä jutella ihan tavallisissa arkisissa tilanteissa ihan kenen tahansa kanssa. Mitkä ovat niitä aiheita, jotka sopivat tilanteeseen kuin tilanteeseen? Mistä keskustelun voi aloittaa?
1. Yhteinen ympäristö
Yleensä tapaamme uusia ihmisiä jonkinlaisessa ympäristössä ja kontekstissa. Koulussa, työpaikalla, kulttuuritapahtumassa, kaverin illanistujaisissa… On aina jokin ympäristötekijä, joka jo valmiiksi yhdistää meitä. Yleensä aloitan small talkkini jostain tähän liittyvästä.
- “Käytkö säkin tätä koulua?”
- “Oot myös töissä täällä?”
- “Kenet tunnet täältä bileistä?”
Tätä ei kannata ylianalysoida. Aivan yksinkertainen ja pintapuolinenkin keskustelunavaus riittää. Se, että kysyn vaikkapa koulun käytävällä tapaamaltani ihmiseltä niinkin ilmiselvää asiaa kuin että “käytkö säkin tätä koulua” toimii ihan riittävän hyvänä keskustelunavauksena. Yleensä keskustelu etenee tästä esimerkiksi siihen, mitä molemmat opiskelevat, mitä ovat tykänneet siitä ja niin edelleen. “Small talk” on ennen kaikkea keskustelun käynnistämistä, eikä tarkoitus olekaan jämähtää vain siihen aiheeseen, jolla keskustelun avaa.
2. Yhteiset tutut tai mukana olevat ihmiset
Koska yleensä tapaamme ihmisiä ympäristöissä, joista tunnemme jo valmiiksi muita ihmisiä, on aina mahdollista keskustella (mukavia!) näistä muista ihmisistä. Moniin tilanteisiin myös lähtökohtaisesti hakeudutaan yhdessä muiden ihmisten kanssa. Esimerkiksi konserttiin otetaan usein mukaan kaveri. Tällaisiakin asioita voi tiedustella. Samalla on sekä hyvätapaista, että keskustelua herättävää itsekin vastata omaan kysymykseensä.
- “Kenet tunnet täältä bileistä? Mä oon ite ton täällä asuvan Jannen kaveri.”
- “Kenen kanssa tulit tänne konserttiin? Me ollaan täällä muutaman frendin kanssa, ne on tuolla tiskillä hakemassa juotavaa just.”
- “Ai sä olet käynyt Laurean? Oliko teillä opettajana sellaista kuin XYZ? Se oli meidän ryhmänvalvojana silloin kun itse opiskelin.”
3. Yhteiseen ympäristöön liittyvät ajankohtaiset asiat
Kaikkiin yhteisiin ympäristöihin liittyy yleensä ajankohtaisia tapahtumia. Ehkäpä työpaikalla ollaan omaksumassa juuri uutta toimintakulttuuria. Ehkäpä opiskelijoiden opintotukia on juuri karsittu. Ehkäpä black metal-konserttiskeneen on ilmaantunut uusi järkyttävän tiukka bändi… Tällaisista ajankohtaisista asioista on yleensä hyväksyttävää jutella.
- “Niin meillehän on tulossa tää uusi toimintakulttuuri. Onko se näkynyt teillä jo jotenkin? Meillä ei ihan hirveästi.”
- “Oletko jo kuullut bändiä X? Mun kaverit ainakin hehkutti sitä, en ole vielä itse ehtinyt kuuntelemaan.”
4. Yhteiseen ympäristöön liittyvä logistiikka
Tämä on omasta mielestäni hieman hämmentävä keskustelunaihe, mutta tämä tuntuu olevan niin yleinen, että olen itsekin alkanut käyttämään tätä erilaisissa small talk-tilanteissa. Eli kaikki tämä kulloisessakin tilanteessa olemiseen liittyvä logistiikka eli “miten tähän on päädytty”. Jos olen vaikkapa törmännyt työpaikalla uuteen tyyppiin, niin saatan paremman puutteessa kysäistä, että kuinka hän yleensä kulkee työmatkansa. Tai mistä päin hän töihin tulee. Tämä keskustelu taas usein johtaa esimerkiksi muuttoihin ja alkuperästä keskustelemiseen. Mistä päin Suomea ollaan muutettu, mistä ollaan alunperin ja niin edelleen.
- “Olipas muuten melkoiset ruuhkat tossa aamulla. Tuletko itse millä töihin?”
5. Ketjutustekniikan käyttäminen
“Small talkin” pointti on paitsi ylläpitää mukavaa ja päämäärätöntä jutustelua, on se myös astinlauta laadukkaampiin ja mielenkiintoisempiin keskusteluihin. Se, että olemme vasta tavanneet jonkun, ei tarkoita, etteikö hänen kanssaan voisi nopeasti siirtyä myös mielenkiintoisempiin aiheisiin. Kaikkein helpoiten ja luonnollisimmin tämä tapahtuu ketjutustekniikalla.
Ketjutustekniikka tarkoittaa käytännössä sitä, että voimme ottaa keskustelussa käsittelyyn minkä tahansa aiheen, joka on keskustelun aikana jo jotenkin noussut esiin. Esimerkiksi näin:
- Minä (yliopiston käytävällä, odotellessani tunnin alkua): “Moi, ootko säkin tulossa tuonne terveyspsykologian tunnille?”
- Uusi ihminen: “Moi, sinne ois tarkoitus joo.”
- M: “Okei, opiskeletko kanssa psykaa?”
- UI: “Sivuaineena joo, mutta teologiaa pääaineena”
- M: “Aijaa, okei, tosi kiinnostavaa. Miten päädyit sen valitsemaan?”
- UI: No mä oon tuolta pohjanmaalta ja aika moni läheinen kaverikin otti sen, niin siinä sit itsekin päätin että voisi kiinnostaa.”
Esimerkiksi tässä vaiheessa voin jatkaa keskustelua mistä tahansa mainitusita aiheista: terveyspsykologiasta, psykologian opiskelusta, tunneilla käymisestä, opiskelusta yleisesti, sivuaineista, pääaineista, teologiasta, pohjanmaasta, kaveripiiristä… Siis ihan kaikesta mainitusta. Kun keskustelussa jokin aihe on “esitelty”, se on lähtökohtaisesti sopiva keskustelun aiheeksi. Yleensä jos ihminen ei ehdottomasti halua jostain itselleen tuntemattoman ihmisen kanssa keskustella, hän ei mainitse koko aihetta lähtökohtaisestikaan.
Ketjutustekniikkaa käyttämällä voimme käytännössä luoda loputtoman pitkiä aiheketjuja. Keskustelu ei tyrehdy käytännössä koskaan. Parhaiden ystävien kanssahan näin usein onkin: juttua riittää vaikka millä mitalla. Saman voi oppia toistamaan myös small talkissa.
Myös muita kuin mainittuja keskustelunaiheita ja tekniikoita voi toki kokeilla. Kokeilemalla ja harjoittelemalla yleensä myös oppii parhaiten ja ajan myötä kehittyy entistä taitavammaksi keskustelijaksi. Tsemppiä!
Rakkaudella,
Jevgeni
PS. Näitä aiheita käsittelen myös Eroon Ujoudesta -kirjassa sekä Itsevarmuus: Eroon sosiaalisesta jännittämisestä -verkkokurssilla. Jos nämä aiheet tuntuvat ajankohtaisilta, niin klikkaa ja tutustu. Kiitos paljon!
