Mitä hyötyä on kielteisistä tunteista?
Mainitsin aiemmassa tekstissäni, että hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että koemme sekä sopivan määrän ”myönteisiä”, että ”kielteisiäkin” tunteita. Eräs lukija esitti aiheesta erinomaisen ja tärkeän kysymyksen: mitä hyötyä kielteisistä tunteista muka on?
Koska vastaus ei minustakaan ole erityisen ilmeinen, niin haluaisin avata teemaa tässä tekstissä. ”Kielteisten” eli ikävältä tuntuvien tunteiden hyöty hyvinvoinnille nousee esiin epäsuorasti:
1. Vaikutus resilienssiin
Liian vähäinen määrä kielteisiä tunteita ja kokemuksia voi johtaa siihen, että kyky niiden havainnointiin, käsittelemiseen ja hyväksymiseen jää osin kehittymättä. Nykyään puhuttaisiin ehkä jonkinlaisesta ”pumpulissa kasvaneesta” ihmisestä. Elämä on ollut yksilölle ehkä niinkin mielekästä ja niin vähän kielteisiä kokemuksia sisältävää, että, kykyä niiden kohtaamiseen ei ole kehittynyt riittävästi.
Tämä näkökulma on sukua myös esimerkiksi ”lapsen täytyy saada kokea pettymyksiä” ja helikopterivanhemmuuskeskustelulle. Lapsi, jolla on pelkästään helppoa, ei opi tärkeitä näkökulmia ja taitoja. Toki tämä on realistisesti ottaen varsin harvinaista, sillä pettymyksiltä ja ikäviltä tunteita on tässä elämässä aidosti vaikea välttyä. Toisinaan sitäkin kuitenkin tapahtuu, joten asia on mainitsemisen arvoinen.
Ihminen siis tarvitsee sopivissa määrin myös kielteisiä tuntemuksia, jotta hänelle kehittyy kykyjä, joiden avulla niiden kanssa tullaan jatkossa paremmin toimeen. Se taas voi lisätä hyvinvointia pitkällä aikavälillä.
Tässä voidaan myös vastakkainasetella lyhyen ja pitkän aikavälin hyöty. Lyhyellä aikavälillä on tietenkin mukava, että kielteisiä tunteita on mahdollisimman vähän! Kukapa meistä haluaisi kärsiä. Pitkällä aikavälillä taas sopivasta määrästä kielteisiä tunteita on etua yllä kuvatulla tavalla.
Toki tässä tulee huomioida myös sellaiset asiat kuin kielteisten tunteiden sopiva määrä sekä oikea-aikaisuus. Voi olla, että ihminen joutuu (tai hänet ajetaan) toistuvasti ja jatkuvasti tilanteisiin, joissa hän altistuu intensiivisille kielteisille tunteille, joiden käsittelyyn hänellä ei ole realistisia mahdollisuuksia. Se ei välttämättä vahvista, vaan pikemminkin rikkoo. Tästä erinomaisia esimerkkejä ovat vaikkapa toistuva koulukiusaaminen tai turvaton lapsuuden kasvuympäristö.
Huomionarvoista on se, että ihmisen ei myöskään resilienssin lisäämiseksi tarvitse kokea kaikkia kielteisiä tunteita ns. tositilanteiden kautta. Päinvastoin, harrastamme nykyään keskimäärin melko aktiivisestikin sinänsä kielteisillekin kokemuksille itsemme altistamista, mutta turvallisella ja viihdyttävälläkin tavalla. Esimerkkejä ovat kirjallisuus, dokumenttielokuvat tai viihdeleffat. Kun katsomme kauhuelokuvan tai sotadraaman, pääsemme käsittelemään niiden synnyttämiä kielteisiäkin tunteita riittävän etäältä ja turvallisesta tilasta käsin.
2. Vaikutus sosiaaliseen sopeutumiseen
Sosiaalinen sopeutuminen ja ryhmässä pärjääminen edellyttää meiltä kykyä tunnistaa kielteisiä tunteita sekä tuntea niiden vaikutus paitsi itsessämme, myös muissa. On tärkeää, että kykenisimme samaistumaan muiden ihmisten tunnekokemuksiin. Ympärillämmehän on kuitenkin varsin paljon kaikenlaista harmia, hätää ja ikävää. Monet ympärillämme olevat kärsivät.
Ne (olkoonkin, että varsin harvat) yksilöt, jotka kokevat kielteisiä tunteita poikkeuksellisen vähän, saattavat altistua tilanteille, joissa eivät tunnista muiden kielteisiä kokemuksia, ja/tai eivät osaa samaistua niihin. Sen vuoksi he saattavat vaikuttaa hetkittäin kylmiltä, epäempaattisilta tai sydämettömiltä. Se taas saattaa vaikeuttaa ryhmään pääsemistä tai siellä pärjäämistä. Syntyy kielteinen vaikutus ihmissuhteiden laadulle, mikä altistaa torjutuksi ja ulos suljetuksi tulemiselle. Se taas vuorostaan vaikuttaa kielteisesti myös hyvinvointiin.
3. Vaikutus päätöksentekoon
Evolutiivisesta näkökulmasta tunteet ovat kehittyneet meille päätöksentekojärjestelmän osaksi. Myönteisiltä ja kielteisiltä tuntuvat tunteet auttavat meitä orientoitumaan ympäristössä aktivoimalla lähesty ja vältä -mekanismin (eng. approach/avoid):
Kun jokin asia tuntuu hyvältä, tekee meidän mieli hakeutua sen äärelle ja vuorovaikuttaa sen kanssa. Kun jokin asia tuntuu ikävältä, tekee meidän mieli välttää sitä. Alkuperäisessä elinympäristössämme järjestelmä on oletettavasti palvellut meitä tehokkaasti, sillä hyvältä tuntuvat asiat ovat auttaneet elämän ylläpitämisessä ja jatkamisessa (ruoka, juoma, yhteistyö, lisääntyminen), kun taas kielteiseltä tuntuneet ovat auttaneet välttämään vaaroja. Esimerkki:
1. Alkuihminen kulkee polkua pitkin ja näkee puussa roikkuvan, hyvältä maistuvan hedelmän. Syntyy mielekäs odotus: vau, herkkua luvassa, käynpäs hakemassa sen (lähesty -mekanismi). Ihminen saa kaloreita ja ylläpitää elossa pysymistään.
2. Alkuihminen kulkee polkua pitkin ja näkee polulla käärmeen. Tulee pelästynyt, ällö olo. Hyi hitto, vaara! Tekee mieli kääntyä kannoillaan ja kiertää käärme. Niin ihminen tekeekin, ja säilyy todennäköisemmin hengissä.
Tässä tapauksessa kielteinenkin tunne palvelee suoraan hyvinvointia ja elämän säilymistä. Haasteena modernin maailman ympäristöissä on toki se, että monet nykyiset edut ja vaarat ovat varsin kompleksisia, eikä niiden suhteen ole helppoa orientoitua pelkän lähesty/vältä -mekanismin kautta. Jotkut hyvältä tuntuvat asiat voivat olla meille haitaksi (esim. paljon sokerisia herkkuja), jotkut ikävältä tuntuvat taas hyödyksi (esim. raskas kuntoliikunta).
Rakkaudella,
Jevgeni
