Kiusaaminen: Alistetuksi tulemisen vaikutukset

alistetuksi tuleminen kiusaaminen vaikutukset

Kiusaaminen on ilmiö, joka saattaa rikkoa ihmisen itsetunnon sekä viedä häneltä hänen sosiaalisen toimintakykynsä. Mutta kuinka se tarkalleen ottaen tapahtuu?

Avaan mekanismia alla olevassa tekstissä. Teksti on ote ”Itsevarmuus: Eroon sosiaalisesta jännitämisestä” -verkkokurssiltani, johon voit tutustua tämän linkin kautta.

Alistetuksi tuleminen opettaa meille paikkamme sosiaalisessa hierarkiassa

Tärkeä osa työtäni on kiusaamisen teemoista puhuminen. Käyn kouluissa ja yrityksissä puhumassa kiusaamisesta ja siihen puuttumisesta. Minulla on itsellänikin koulukiusaamistaustaa ja kuten monen muunkin kohdalla, vaikutti se aikoinaan itsetuntoni kehittymiseen.

Tiedämme, että kiusatuksi ja alistetuksi joutuminen aiheuttaa meille pahimmillaan vakavaakin vahinkoa. Mutta mistä se tarkalleen ottaen johtuu? Mitä sellaista alistetuksi tulemiseen liittyy, mikä rikkoo ihmisen itsetunnon ja sosiaalisen toimintakyvyn?

Jotta kiusaamisen vaikutusta voisi ymmärtää, on asiasta puhuttava ensin oikealla nimellään. Kiusaaminen on hieman hento termi kuvaamaan sitä, mistä on oikeasti kyse. Kyse on alistamisesta. Ihmisjoukon vahvempi jäsen alistaa sen heikomman jäsenen.

Alistaminen ilmenee siten, että vahvempi jäsen tekee jotakin, minkä tietää olevan toiselle epämiellyttävää. Haukkuu, väheksyy, vie hänen omaisuutta, kohdistaa häneen henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja niin edelleen. Hän tekee jotakin, mitä toinen osapuoli ei todellakaan sietäisi, jos olisi kykeneväinen puolustamaan itseään.

Siksi kiusaaja valitsee itselleen tarpeeksi heikon uhrin. Sellaisen, joka ei kykene puolustautumaan ja jolle jää siksi vaihtoehdoksi vain alistua. Hyvin usein tämä tehdään julkisesti. Yhteisön muut jäsenet näkevät selvästi, kuinka kiusaaja alistaa uhrin. He näkevät, kuinka voimaton uhri on puuttumaan tilanteeseen.

Kiusaaja myös opettaa uhrille tämän paikan sosiaalisessa hierarkiassa. Tämä tapahtuu monella kierolla tavalla.

Jotkut tavat ovat varsin suoria ja näytöksellisiä. Koulukiusaaja esimerkiksi pakottaa uhrinsa nuolemaan kenkiään tai tekemään läksyt puolestaan. Viesti on selvä: sinä olet niin arvoton ja voimaton, että kelpaat vain orjaksi. Minä olen sinua korkeampi, minä hallitsen sinua.

Toiset keinot ovat epäsuorempia. Kun kiusaaja alistaa uhriaan muiden nähden, hän ei tee sitä julkisesti suinkaan sattumalta. Kiusaaja luo tilanteen, jossa sivustakatsojat näkevät tapahtumat, mutta eivät puutu niihin. Tämä vahvistaa kiusaajan viestiä: sinä olet niin arvoton, että kukaan ei tule edes puolustamaan sinua. Kaikki näkevät, mutta eivät välitä.

Kiusaaja myös vie uhriltaan asteittain tämän viimeisenkin kyvyn puolustautua. Jos koulukiusaamisen uhri hakee suojaa opettajilta, kiusaaja rupeaa vainoamaan uhriaan koulumatkalla. Jos kiusaamisen uhri hakee suojaa kavereiltaan, kiusaaja kerää ympärilleen astetta suuremman tukijoukon.

Seuraa tärkeä kysymys.

Kuinka tämä muuttaa uhrin ajattelua ja käyttäytymistä? Ihminenhän on sopeutuva olento, joka muuttaa ajatteluaan ja käytöstään sellaiseksi, joka auttaa häntä selviämään vaikeasta tilanteesta.

Käytännössä tapahtuu usein seuraavaa:

Kiusaaminen alkaa usein siitä, että uhri näyttäytyy kiusaajan silmissä. Tämän välttääkseen uhri oppii huomaamattomaksi ja vetäytyväksi. Hän alkaa välttelemään sosiaalisia tilanteita ja isoja kaverijoukkoja, sillä niissä on riski törmätä myös kiusaajaan.

Uhri myös oppii nopeasti, että suun avaaminen on vaarallista. Kiusaaja voi saada hänen sanoistaan ilkeän inspiraation ja aloittaa niiden perusteella jälleen uuden kiusaamistilanteen. Tämän seurauksena uhri oppii, että on turvallisempaa olla hiljaa. Hänestä tulee hiljainen ja varovainen.

Vastaavasti uhri huomaa, että oman tahdon ilmaiseminen suututtaa kiusaajan. Kiusaaja haluaa kokea olevansa vallassa, eikä häntä miellytä se, että uhri ilmaisee omaa tahtoaan. Silloin kiusaaja rankaisee uhriaan. Seurauksena uhri oppii käyttäytymään tahdottomasti ja passiivisesti, sillä siten hän välttää vihastuttamasta kiusaajaansa. Uhri myös oppii, että kiusaajaa kannattaa miellyttää ja myötäillä.

Näin kiusaaja onnistuu tekemään uhristaan heikon ihmisen stereotyypin: huomaamattoman, vetäytyvän, välttelevän, hiljaisen, varovaisen, tahdottoman, passiivisen, muita myötäilevän aran miellyttäjän.

Näin kiusaaja varmistaa asemansa hierarkian huipulla. Passiivinen ja arka miellyttäjä ei mahda hänelle jatkossakaan mitään.

Saatamme noudattaa uhrin roolia hyvinkin pitkään…

Vuodet vierivät ja ympäristöt muuttuvat. Ehkä koulu loppuu, ehkä vaihdamme työpaikkaa. Kiusaaja katoaa ihmismereen, emmekä ehkä enää koskaan kuule hänestä. Opittu asemamme ja sitä tukevat ajatus- ja käytösmallit saattavat kuitenkin seurata mukanamme. Pahimmillaan koko elämämme ajan.

Koska kiusaaja ei ole enää kuvioissa, voisimme periaatteessa hylätä ne käyttäytymisen tavat, jotka aiemmin pitivät meidät turvassa. Voisimme lakata olemasta hiljaisia, vetäytyviä ja passiivisia. Voisimme lakata mielistelemästä muita. Voisimme avautua jälleen kukoistamaan, voisimme olla rohkeita ja itsevarmoja ja ilmaista itseämme ja tehdä mitä vain ikinä haluammekaan.

Valitettavasti asia ei ole niin yksinkertainen. Jos on hetkenkin kantanut alistetun taakkaa, ei sen selästään pudottaminen noin vain enää onnistu. Paranemisprosessi on usein pitkä ja vaikea. Olemme saattaneet sisäistää roolimme ja asemamme niin täysin, että emme enää toiveistamme huolimatta edes oikein osaa toimia toisin. Hiljainen, vetäytyvä ja passiivinen rooli on ainoa, jonka enää hallitsemme!

Osin tämä on varautumista muihin mahdollisiin kiusaajiin. Mukanamme voi kulkea jatkuva pelko: jos nyt lakkaan olemasta hiljainen, vetäytyvä ja passiivinen, mitä jos uusi kiusaaja huomaa minut ja ottaa minut kohteekseen? Ehkä on vain parempi olla jatkossakin näkymätön…

Näin alistetun rooli kulkee mukanamme, pahimmillaan koko elämämme ajan.

Kiusaaminen rikkoo luottamuksen ihmisiin

Kiusaamisen sekä muun kaltoin kohdelluksi tulemisen kielteinen vaikutus toteutuu osin luottamuksen menettämisen kautta.

Joskus on saattanut olla aika, jolloin olemme sinisilmäisesti uskoneet, että muut ihmiset ovat hyviä, luotettavia ja hyväntahtoisia olentoja. Varsinkin pienet lapset luottavat maailmaan ja sen ihmisiin hyvinkin paljon.

Sitten eteemme on sattunut alistaja, joka on kohdellut meitä huonosti ja vienyt meiltä hyväuskoisuutemme. Hän on konkreettisella tavalla näyttänyt meille, että sokea luottamus muihin ihmisiin on vaarallista, että muut eivät ehkä ollenkaan ole luottamuksen arvoisia.

Pahimmillaan kokemus muuttaa maailmankuvaamme niin äärimmäisesti, että meidän tulee olemaan vaikeaa luottaa lähes kenenkään. Unohdamme, että vaikka mätiä omenoita mahtuukin joukkoon, niin valtaosa maailman ihmisistä ovat silti luotettavia ja hyväntahtoisia tyyppejä.

Myös kaveriporukkamme hierarkia voi opettaa meidät väheksymään itseämme

Koska me ihmiset olemme laumaeläimiä, asemamme sosiaalisessa hierarkiassa on meille tärkeä. Kaikki eivät tätä myönnä, mutta muiden ihmisten taholta tuleva arvostus, kunnioitus ja hyväksyntä ovat meille tärkeitä. Jos huomaamme, että paikkamme jossakin hierarkiassa on matala, vahingoittaa sekin helposti itsevarmuuttamme.

Tämä voi tapahtua paitsi koulu- ja työyhteisössä, myös aivan tavallisissa kaveriporukoissa. Se näkyy esimerkiksi seuraavasti:

  • Halutaanko kanssamme viettää aikaa? Olemmeko toivottua seuraa vai pyydetäänkö meidät mukaan ehkä vain silloin, kun joku muu estyy tulemasta?
  • Arvostetaanko meidän mielipiteitämme ja näkemyksiämme? Haluavatko muut kuulla ajatuksiamme? Kysytäänkö meiltä neuvoja? Vai saavatko ulostulomme osakseen lähinnä ilkkumista ja väheksyntää?
  • Saammeko vaikuttaa porukan yhteisiin menoihin ja aktiviteetteihin? Otetaanko toiveemme huomioon, vai onko se aina joku muu, joka päättää yhteisistä aktiviteeteista?
  • Saammeko osaksemme arvostusta lähtökohtaisesti aina, vai ainoastaan silloin, kun esimerkiksi annamme rahaa, lainaamme autoa tai vippaamme kaverille tupakan? Onko meillä arvoa omana itsenämme, vaan ainoastaan silloin, kun meiltä saa jotakin vastineeksi?

Jos ihminen aistii, että hän ei nauti kaveriporukassaan arvostusta, on tämä hänelle jälleen yksi todiste omasta arvottomuudestaan. Aivan kuten kiusatuksi tuleminenkin, myös tämä voi eristää ja passivoida.

Miksi esimerkiksi edes ilmaista ajatuksiaan tai tehdä ehdotuksia, jos ne kuitenkin ammutaan alas? Miksi edes hakeutua muiden seuraan, jos seuraamme ei arvosteta? Ehkäpä olisi vain parempi olla yksin?

Ajan myötä onkin tärkeää opetella pitämään puoliaan ja ottamaan itselleen kuuluva asema myös kaveriporukassa. Pitkään hierarkian pohjalla oleminen tekee harvalle hyvää. Itsetuntomme, itsekunnioituksemme sekä toimintakykymme kärsii siitä. Kuten kiusaamisenkin tapauksessa, syntyy helposti itseään ylläpitävä kierre. Kerran hierarkian pohjalle joutuneen voi olla vaikeaa nousta sieltä enää koskaan.

Toivoa ei tule menettää, sillä ongelma on tehokkaasti hoidettavissa

Kiusaamista tai vastaavaa kokeneen ihmisen maailma voi tuntua toivottomalta. Tiedostamme alistetuksi tulemisen kokemuksesta kumpuavan kahlitsevan voiman ja pelkäämme sitä, että emme ehkä koskaan saa kahleitamme rikottua.

Tilanne ei onneksi ole ihan niin synkkä. Raskaat kokemukset ja niistä kumpuavat maailmankuvat sekä toimintamallit vaikeuttavat elämäämme, mutta niiden vaikutuksen ei tarvitse kestää koko elämää. Kokemuksiamme ei meiltä kukaan voi ottaa pois, mutta voimme oppia tulkitsemaan niitä uudella, hedelmällisemmällä tavalla. Ajatus- ja toimintamallejaan voi muuttaa. Työtä se vaatii, mutta mahdotonta se ei ole.

Tällä kurssilla tulemme läpikäymään monia hyödyllisiä ajatuksia myös näihin aiheisiin liittyen. Lisäksi kiusatuksi tulemisen kokemuksia voi olla kannattavaa käsitellä myös pidempiaikaisessa terapiassa psykologin tai psykoterapeutin kanssa.

Rakkaudella,

Jevgeni

PS. Mikäli tämä teksti tuntui kiinnostavalta, voit tutustua myös verkkokurssiini, josta teksti alunperin on. Eroon sosiaalisesta jännittämisestä -verkkokurssi löytyy täältä.

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia