Hei! Tänään kirjoitan jälleen sosiaalisen itsevarmuuden vahvistamisesta. Kuulin nimittäin juuri, että tänään vietetään erittäin tärkeää merkkipäivää. Tämä merkkipäivä liittyy läheisesti erääseen esimerkkiin, jota käytän Rohkeuskoulun itsevarmuuskursseilla.
Ensin hieman taustaa. Eräs inhimillinen piirteemme on halu saada näyttäviä tuloksia nopeasti. Tämä näkyy paitsi esimerkiksi kuntoilussa, mutta myös itsevarmuuden kehittämisessä. Moni rohkeuskursseilleni saapuva kertoo tähtäävänsä vaikkapa siihen, että oppisi viikon sisällä juttelemaan kenelle tahansa tuntemattomalle ihmiselle missä tahansa tilanteessa.
Näin kova tavoite on toki innostava, mutta harvan kohdalla realistinen. Kursseileni hakeutuu ensisijaisesti hyvin ujoja ja sosiaalisesti verrattain kokemattomia henkilöitä. Kenelle tahansa puhuminen missä tahansa tilanteessa taas on niin haastava tavoite, ettei se onnistu useimmilta itsevarmoiltakaan ihmisiltä.
Tilanne on siis suurin piirtein sama, kuin jos juuri kuntoilun aloittanut ihminen tähtäisi siihen, että juoksee viikon sisällä maratonin. Se on toki teoriassa mahdollista, mutta erittäin epätodennäköistä. (Todennäköisemmin siinä vain hajottaa itsensä!)
Tunnista oma tasosi ja aloita verrattain helpoista harjoitteista
Itse kehoitan aloittamaan oman itsevarmuusharjoittelun siltä tasolta, jolla oikeasti juuri tällä hetkellä on. Siinä, että oma taso on toistaiseksi alhainen, ei ole mitään väärää, noloa tai muutoinkaan huonoa. Järkevällä treenillä taso nousee kyllä nopeasti.
Jos olet tällä hetkellä erittäin ujo tai sosiaalisesti kokematon, kehoitan aloittamaan aivan pienistä käytännön harjoituksista. Esimerkiksi siitä, että tervehtii kaupan kassaa tai vaikkapa omaa naapuriaan. Vaikka tällaiset tilanteet saattavat kuulostaa monien mielestä helpoilta, eivät ne ole sitä ihan kaikille. Itsekin olen ollut aikoinaan niin ujo, että saatoin pahimmillaan vältellä ovesta ulos astumista, jos pihalla sattui sillä hetkellä oleskelemaan joku naapureista, jotta en vain joutuisi kommunikoimaan hänen kanssaan!
(Ai niin. Se alussa mainitsemani erittäin tärkeä merkkipäivä ei oman esimerkkini ulkopuolella ole erityisen merkittävä. Ainakin tämän lähteen mukaan tänään nimittäin vietetään ”Tervehdi naapuriasi” -päivää, eikä se suinkaan ole ainoa hämmentävä merkkipäivä kyseisellä listalla, sillä sen mukaan tänään vietetään myös ”Jätä jo se kusipää” -päivää!)
Epävarmuus ei ole noloa eikä hävettävää
Jotkut ovat myös maininneet, että heitä hieman hävettää se, että jopa oman naapurin tai kaupan kassan tervehtiminen tuntuu haastavalta. He ovat kokeneet, että heidän ”pitäisi” olla tuota rohkeampia ja sosiaalisesti kyvykkäämpiä. Oma todellinen taso taas tuntu heistä nololta.
Omasta puolestani haluan korostaa, ettei asiassa ole mitään noloa. Me kaikki opimme asioita eri tahtiin ja meillä jokaisella on hieman erilaiset lähtökohdat. Myös elämän aikana sattuneilla asioilla on vaikutusta siihen, mihin suuntaan kehitymme. Kärjistäen:
Koko elämänsä ajan yksinäinen, koulukiusattu, ulkopuolelle jätetty, alkoholistiperheestä tuleva ihminen ei tule aikuisuuden kynnyksellä mitä todennäköisimmin olemaan itsevarmuudessaan samalla tasolla kuin hyvästä kodista tuleva, koulun suosituin tyttö tai poika, jolle on aina riittänyt kavereita ja vientiä.
Elämä ei ole tässä mielessä reilua, sillä aloitamme sen hyvin erilaisista lähtökohdista. Siksi itseään ei ole useinkaan mielekästä verrata aivan erilaisista lähtökohdista tuleviin ihmisiin. Oma tasomme on se, mikä se on. Sitä voi kuitenkin onneksi nostaa.
Jos haluaa vahvistaa omaa sosiaalista itsevarmuuttaan, on tärkeää tunnistaa oma todellinen, tämänhetkinen tasonsa. Tärkeää se on siksi, että muutoin saattaa aloittaa harjoittelunsa tilanteista, joihin ei vielä ole valmis. Tämä taas saattaa johtaa kivuliaisiin epäonnistumisiin ja siten harjoitteluinnon lopahtamiseen.
Vaikka omalta, mahdollisesti hyvin alhaiseltakin tasolta aloittaminen saattaa tuntua tylsältä, se silti kannattaa. Itsevarmuutensa nostaminen on joka tapauksessa hidas ja pitkäkestoinen projekti, jossa liiallisesta vauhdista on yleensä vain haittaa.
Toisaalta lohtua ja innostusta voi hakea ajatuksesta, että harva sosiaalisia taitojaan ja itsevarmuuttaan aktiivisesti harjoittava henkilö joutuu erityisen pitkiä aikoja kamppailemaan ”naapurin tervehtiminen” -tyyppisten ongelmien kanssa, sillä varsinkin alussa omat taidot vaikuttavat kasvavan nopeasti. Maltti on tässäkin valttia, eikä maltillinen harjoittelu automaattisesti tarkoita, että itsevarmuus lisääntyisi tuskallisen hitaasti.
Mikäli siis olet kiinnostunut nostamaan omaa sosiaalista suorituskykyäsi ja rohkeuttasi, pyri tunnistamaan oma ”tasosi” ja ole itsellesi rehellinen sen suhteen. Ei tarvitse vakuutella itsellensä olevansa taitavampi kuin onkaan, sillä alhaisessakaan tasossa ei ole mitään noloa tai hävettävää.
Harjoittelun tueksi
Kuten tapanani on, suosittelen jälleen harjoittelun tueksi sähköistä Eroon ujoudesta -kirjaani, josta on ollut monien mielestä apua oman rohkeutensa sekä sosiaalisten taitojensa kehittämisessä. Kirjassa on paljon sekä käytännön harjoituksia, että omien ajatusmalliensa ja asenteidensa työstämistä. Kaikki tähtää siihen, että sen lukemisen jälkeen olisit kyvykkäämpi kaikissa sosiaalisissa tilanteissa sekä myös nauttisit* niistä nykyistä enemmän.
(*Usko tai älä, muiden ihmisten kanssa oleminen voi olla todella, todella kivaa! Itse en tätä olisi vielä 10 vuotta sitten uskonut, sillä muiden seurassa oleminen tuntui yleensä lähinnä rasittavalta, ahdistavalta tai jopa pelottavalta. Nykyään tiedän, että kykymme nauttia muiden seurasta on merkittävissä määrin kiinni siitä, kuinka hyvin pystymme luottamaan siihen, että pärjäämme tarpeeksi hyvin kaikenlaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Taidokkuuden lisääntyminen ennakoi siten myös nautinnollisuuden lisääntymistä)
Rakkaudella,
Jevgeni