Kuinka käyttäytyä normaalisti vastakkaisen sukupuolen seurassa? Vaikka urani deittailuun liittyvien kysymysten parissa rupeaa olemaan pikkuhiljaa takanapäin, saan välillä edelleen postilaatikkooni yhteydenottoja aiheeseen liittyen. Otsikossa mainittu kysymys on näissä yhteydenotoissa usein keskeisessä roolissa.
Ja aihe kieltämättä on todella kiinnostava! Yllättävän moni ihminen kokee haasteita käyttäytyä normaalisti vastakkaisen sukupuolen seurassa, vaikka oman sukupuolensa edustajien seurassa he pärjäävät ilman sen kummempia haasteita!
Mikä aiheuttaa tämän oudon ilmiön? Syitä on muutamia. Käydään ne läpi yksi kerrallaan.
4 syytä sosiaalisen suorituskyvyn vähenemiseen tässä tilanteessa
1. Kokemattomuus sekä kapea sosiaalinen kompetenssi
Aloitetaan ilmiselvimmästä syystä. Se on tietenkin kokemattomuus.
Ihminen on oppiva olento. Mitä enemmän jotakin asiaa teemme, sen tutummaksi se meille muuttuu. Mitä tutummaksi jokin muuttuu, sitä paremmin alamme hahmottamaan kaikkea asiaan liittyvää. Emme joudu enää toimimaan oletusten ja arvailujen varassa, vaan pääsemme toimimaan ihan oikean, paikkaansapitävän tiedon perusteella. Näin toimintamme muuttuu järkevämmäksi ja tehokkaammaksi. Emme enää säädä ja sekoile.
Tämä pätee aikalailla kaikkeen. Kun istut ensimmäistä kertaa polkupyörän selkään, niin olet pian kaatunut tai ajanut seinää päin. Kun istut polkupyörän selkään tuhannennen kerran, olet todennäköisesti jo melkoinen maantieraketti, joka luovii vauhdilla läpi tiukoistakin tilanteista. Sama pätee myös sosiaalisiin tilanteisiin. Mitä enemmän harjoitusta, sitä enemmän osaamista.
Ongelmallista on se, että meidän yhteiskunnassa ihminen voi elää valtaosan elämästään erilaisten sosiaalisten kuplien sisällä. On mahdollista viettää aikaansa lähinnä oman sukupuolen edistajien seurassa. Tai ihan missä tahansa muussa kuplassa. Itselläni on esimerkiksi useitakin kavereita, joiden sosiaalinen piiri on rakentunut poliittisen suuntautumisen ympärille. Osalla on pelkkiä vasemmistolaisia, osalla taas pelkkiä oikeistolaisia kavereita. Ilmiö olisi hulvaton, ellei se olisi samalla niin syvästi surullinen.
Liian kapeissa sosiaalisissa kuplissa eläminen on ongelma siksi, että jokaisessa kuplassa on omat käyttäytymisen tapansa, oma kulttuurinsa ja jopa omanlainen sanavarastonsa. Kun opimme oman kuplamme mukaisen kulttuurin, pärjäämme siinä hyvin. Jos kyseinen kulttuuri kuitenkin eroaa merkittävissä määrin jonkin toisen kuplan kulttuurista, siellä emme enää pärjääkään, vaan vaikutamme oudoilta tai vääränlaisilta.
Onkin äärimmäisen tärkeää altistaa itseään kaikenlaisille piireille, eikä viettää aikaa vain yhdenlaisissa porukoissa. Olen käsitellyt tätä teemaa puolitoista vuotta sitten ilmestyneessä tekstissä ”Kapea sosiaalinen kompetenssi sulkee ihmisen pieneen piiriin”. Se kannattaa lukea, mikäli aihe kiinnostaa.
2. Sukupuolten välisten erojen ylikorostaminen
Moni ihminen tuntuu uskovan siihen, että miehet ja naiset ovat keskenään merkittävästi erilaisia. Tällöin looginen johtopäätös on se, että heidän seurassaan tulee myös käyttäytyä eri tavoin. Mutta kestääkö tämä uskomus kriittistä tarkastelua?
Mielestäni ei erityisen hyvin. Mieleeni on jäänyt se, kun psykologiopintojeni alkupuolella kirjoitin differentiaalipsykologian kurssille lyhyen kirjallisuuskatsauksen miesten ja naisten välisistä psykologisista eroista. Tein siinä kaksi keskeistä huomiota:
Eroja sukupuolten välillä on määrällisestä näkökulmasta ihan valtavasti. Varsin harva psykologinen ominaisuus tai piirre ei eroa keskiarvoiltaan miesten ja naisten välillä…
…Mutta äärimmäisen harva ero on merkittävän kokoinen! Useimmat erot ovat niin minimaalisen pieniä, että ne eivät käytännössä vaikuta juuri mihinkään. Normaalin arjen näkökulmasta miesten ja naisten välillä on olemattoman vähän psykologisia eroja.
Tässä kuitenkin harvoja oikeastikin merkittävän kokoisia eroja:
- Miehillä on keskimäärin hieman korkeampi itsetunto
- Naiset ovat keskimäärin hieman ystävällisempiä
- Miehillä on keskimäärin merkittävästi korkeammat aggressiotasot
- Naiset ovat keskimäärin alttiimpia puhumaan omista tunteistaan
- Miehet ovat keskimäärin merkittävästi alttiimpia ottamaan riskejä.
Jokainen voi tahollaan pohtia sitä, ovatko nämä sellaisia asioita, joiden vuoksi vastakkaisen sukupuolen seurassa pitäisi alkaa käyttäytymään jotenkin erityisellä tavalla. Toki skarppi ihminen ottaa tällaisetkin asiat huomioon, mutta niiden merkitystä ei tule ylikorostaa.
Tärkeää on myös muistaa, että yksilöiden välinen vaihtelu on lähtökohtaisesti aina ryhmien välistä vaihtelua suurempi. Keskiarvot ovat vain keskiarvoja, ja niillä on merkitystä vasta suuria ryhmäotoksia tarkasteltaessa. Yksittäisistä yksilöistä ne eivät kerro juuri mitään.
3. Viholliskuvien luominen
Olen todella surullisena seurannut viimeisen vuosikymmenen aikana kärjistynyttä, sukupuoliin liittyvää keskustelua. Eri sukupuolten edustajat käyvät nettikeskusteluissa, medioissa ja jopa omien kaveripiiriensä sisällä jonkinlaista taistelua siitä, kumpi sukupuoli on toistaan huonompi. Kielenkäyttö näissä keskusteluissa on todella, todella epämiellyttävää.
Monen keskusteluihin osallistuvan miehen mukaan naiset ovat jonkinlaisia manipuloivia kullankaivelijoita, feministi-natseja, tavallista miestä vihaavia hysteerisiä sekopäitä,, vääriä raiskausilmiantoja tekeviä rikollisia sekä meritokraattisia huoria, joille kelpaa kumppaniksi vain kalliilla urheiluautolla ajeleva narsisti-miljardöörimies.
Vastaavasti monen keskusteluihin osallistuvan naisen mukaan miehet ovat umpipsykoja väkivaltaraiskaajia, aikuiseksi kasvamisessa epäonnistuneita mieslapsia, naisvihamielisiä inceleitä, omahyväisiä hyvävelikerhojen pyörittäjiä sekä pinnallisia sikoja, joille kelpaa vain nuori ja isotissinen kauneusleikkausbimbo.
Ihmisen itsensä ei tarvitse edes aktiivisesti uskoa siihen, että mikään ylläkuvatuista pitäisi paikkaansa, mikäli tuollaiselle retoriikalle altistuu toistuvasti. Vihamielinen retoriikka tuppaa luomaan viholliskuvia. Ihmiskunnan historiassa tämä on nähty lukemattomia kertoja, eikä se juuri koskaan ole johtanut mihinkään hyvään.
Me ihmiset taas olemme sellaisia olentoja, että vihollistemme seurassa meitä ahdistaa. Tottakai. Jos emme tunne oloamme turvalliseksi ja jos koemme, että meidän pitää varautua jonkinlaisiin uhkakuviin, niin silloin on vaikeaa olla rento. Jos oman päänsä on täyttänyt kulttuurisotaan liittyvällä vihapuheella, niin ilman muuta silloin kyseisen ihmisryhmän edustajien seurassa saattaa helposti ahdistaa.
Kyllä minuakin ahdistaisi olla samassa huoneessa psykoraiskarin tai hysteerisen sekopään kanssa. Onneksi tajuan, että ylivoimainen enemmistö niin naisista kuin miehistä ovat niitä ihan tavallisia, mukavia, hyväntahtoisia ja asiallisia tyyppejä.
Me ihmiset elämme maailmassa, jossa muiden kanssa toimeentuleminen ei ole mikään vapaaehtoinen asia, vaan melkolailla pakollista. Jos muiden kanssa on vaikeaa tulla toimeen, silloin tuppaa ajautumaan sivuun sosiaalisesta elämästä. Koska pariutuminen taas on monelle muutenkin melko haastavaa, ei siitä kannata tehdä vielä entistäkin haastavampaa sillä, että viettää aikaansa lukien juttuja, jotka pilaavat ajattelusi ja sen myötä sosiaaliset kykysi.
4. Ei osata käyttäytyä normaalisti missään muissakaan ympäristöissä
Kaikkein yleisimmän syyn jätin viimeiseksi. Kyllä se on oman kokemukseni valossa ihan totta, että he, joilla on vaikeaa vastakkaisen sukupuolen seurassa ovat melko systemaattisesti niitä samoja henkilöitä, joilla on vaikeaa myös oman sukupuolen seurassa. Spesifin, sukupuoleen liittyvän ahdistuksen sijaan kyse on usein yleisemmästä sosiaalisesta ahdistuneisuudesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta, sekä siihen usein liittyvästä kokemattomuudesta.
Mielenkiintoista on, että ihmiset itse eivät toisinaan tunnu havaitsevan tätä omalla kohdallaan. Koska heillä on usein kokemus, että oman sukupuolen edustajien kanssa ajan viettäminen on helpompaa, he olettavat, että haasteet liittyvät juuri sukupuoleen. Mutta eihän tämä ihan näin mene. Se, että toisen sukupuolen kanssa on hieman helpompaa, ei tarkoita, että kummankaan kanssa olisi oikeasti helppoa.
Asiassa kannattaa olla itselleen rehellinen. Pärjäätkö ihan oikeasti sulavasti oman sukupuolesi edustajien seurassa, vai onko sekin usein tavalla tai toisella ahdistavaa, ikävällä tavalla jännittävää tai muutoin vaikeaa?
Yleensä ratkaisu ei ole jäädä pohtimaan liiaksi sukupuoliin liittyviä asioita, vaan mieluummin ruveta treenaamaan sosiaalisia taitoja yleisesti. Kun pärjäät sulavasti jommankumman sukupuolen kanssa, pärjäät varsin todennäköisesti myös muiden kanssa. Ihmiset kun ovat keskenään melko samankaltaisia.
Mikäli tarvitset apua sosiaalisen ahdistuneisuuden vähentämisessä, voit varata itsellesi paikan terapiaan tai ilmoittautua mukaan verkkokurssilleni.
Lopputsempit
Tosiaan. Kaikkien sukupuolten edustajat ovat lähes kaikissa tapauksissa varsin kivoja tyyppejä. Toki kaikenlaisia outoja ilmestyksiä sekä muutamia ihan todellisiakin mätämunia mahtuu aina joukkoon, mutta pääosin muilta voi odottaa pääasiassa hyvää. Järjenkäyttö on ihmisten seurassa aina toki sallittua ja tietty määrä itsesuojeluvaistoa onkin hyvä pitää mukana.
Tilastollisesti katsoen voidaan kuitenkin melko rohkeasti todeta, että useimmat meistä – ihan sukupuolesta riippumatta – ovat ihan tavallista ja asiallista väkeä. Meidän seurassa ei tarvitse jännittää ja meidän seurassa saa käyttäytyä ihan tavallisesti.
Rakkaudella,
Jevgeni